Toipilasviikko

Kyllä kelpie on luotu liikkumaan! Se on päällimmäinen ajatus tällä hetkellä, kun kelaa kulunutta viikkoa taaksepäin.

Rian sterilisaatioleikkaus suoritettiin viime maanantaina (25.3) Keski-Suomen Eläinklinikalla, ja viikon ajan on elelty melko rauhalliseen tahtiin -tai ainakin yritetty elää. Ria on vaikuttanut täysin kivuttomalta ja aivan omalta itseltään, mikä on supersuper hieno juttu! Kun tultiin leikkauspäivänä kotiin, oli kelpiellä ensimmäisenä kiire tarkistamaan, olisiko tiskipöydällä täytetty ruokakuppi: sutiminen vaan kävi kun paineli ovesta sisään ja kohta olikin etujalat tiskipöydällä. Eli se siitä rauhallisesti ottamisesta ;)

Huomasin myös, että enää ei voi päästää koiria yhtä aikaa pihaan aamupissille. Kerran erehdyin näin kiireissäni tekemään, lopputuloksena hankiralli jonka sain kyllä nopeasti loppumaan ovelta lapsi sylissäni karjuen.

Hihnalenkkeilty on maltillisesti. Riasta kyllä huomaa, että se ei riitä, ja että juoksemaan täytyisi päästä. Se saa välillä sellasia riemuhepuleita ollessaan hihnassa, joita en ole tuon koiran nähnyt aikaisemmin saavan. Normaalisti se laahustaa taluttimessa sen näköisenä, että ei vois vähempää kiinnostaa, se kun ei oikein nauti hihnakävelyistä kun on tottunut juoksemaan vapaana ;) Mutta tämähän on vaan väliaikaista ja itse asiassa viikon päästä meillä olisi jo eläinlääkärin lupa palata täysin normaaliin arkeen. Itseni tuntien ollaan kuitenkin vähän varovaisemmalla linjalla hieman pidempään ja mm. agilitytaukoa pidetään varuiksi enemmän, kuin mikä on suositus.

 

Robin Hood ;)

 

Leikkaus sujui niin kuin pitikin. Leikkaus suoritettiin tähystyksellä kahden portin kautta, ja nämä minimaalisen pienet leikkaushaavat ovat parantuneet erittäin hyvin. Paita on suojana, eli kaulurihirvitystäkään ei olla tarvittu. Rimadylia Ria söi viiden päivän ajan.

 

Pakko on vielä ihmetellä ääneen erityisen hienoa palvelua: leikkaava eläinlääkäri istui juttelemaan ennen toimenpidettä, ja kertoi leikkauksen kulun alusta loppuun ja vastaili kysymyksiin! Erittäin hieno ele joka teki ainakin minuun suuren vaikutuksen!

 

Tältä Rian maha näyttää tänään, kun leikkauksesta on kulunut kuusi vuorokautta:

 

 

Keskellä näkyy napa ja leikkaushaavat ovat vatsan keskilinjassa navan molemmin puolin.

 

 

Erittäin hyvältä siis vaikuttaa, kaikin puolin! Nyt ei enää juoksut kiusaa :)



 

 





Kisailemassa Jyväskylässä 23.3

Tehtiin reissu JATin kisoihin Jyväskylään. Nyt alkoi olla jo tekemisen meininkiä ainakin joiltain osin, mutta nollat jäivät vielä uupumaan -ehkä niidenkin aika vielä tulee ;)

A agilityrata:  5 / -11,98 (3.) (tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen):

Meno tuntui sujuvalle. Pystyin "heittelemään" Riaa esteille niin, ettei missään vaiheessa tullut kiireen tuntua. Joissain kohti mietin, että yritänkö ehtiä valssaamaan, mutta päätin kokeilla hoitaa ne kohdat vekkauksilla ja linjaamisella; toimi mukavasti, ja varmasti tämänkin ansiosta tuli tunne, että meno oli sujuvaa eikä sellaista tökstöks -ohjaamista. Harmillisesti otettiin viitonen keppien aloituksesta. Kepeille mentiin pussista, ja keppien vieressä oli A. Ria sinkosi pussista ulos ja lähti A:ta kohti. Korjasi mutkan kautta linjan kepeille mutta häslingin seurauksena aloitti pujottelun toisesta keppivälistä. Ensimmäistä kertaa harmitti, että nolla jäi näin pienestä kiinni, kun olin oikeasti niin tyytyväinen tekemiseen. Erityiskehut Rialle kontakteista: ne oli parhaat tähänastisista kisakontakteista! Asiaan vaikutti varmastikin jälleen se, että päästiin tekemään verkka-alueella A:ta.

B agilityrata: hyl (Anne Savioja):

Keppivirhe, taas. Miten me onnistutaankin ryssimään kepit kisoissa, kun treeneissä pujottelu tuntuu niin helpolle? Kepeiltä mentiin hypyn ja pussin kautta jälleen hypylle, jonne piti ehtiä kääntämään. Ajattelin, että kestää pujottelun vaikka vähän ottaisinkin kepeillä etumatkaa jotta seuraavat kuviot saataisiin sujumaan -ei kestänytkään. Olis vaan pitänyt kisatilanteessa pelata varmanpäälle ja olla kiirehtimättä, mutta tehty mikä tehty. Lähdettiin tekemään kepit uudestaan, ja ryökäle jätti edelleen kepit kesken ja ampui edessä olevalle hypylle. Tuli tunne, että tuossa kohti koiralla oli aika paljon kierroksia ja keskittyminen meillä molemmilla rakoili... Kontaktit oli edelleen nopeat, tosin puomilta, joka oli toiseksi viimeinen este, vapautti itsensä ehkä samalla hetkellä kun aloin sanoa "tule" -käskyä. Ratoja ei kuvattu; harmi, kun olisin niin halunnut nähdä tuon keppisähläämisen.

C hyppyrata: hyl (Eeva-Liisa Pohjanen):

Hyllytin neljänneksi viimeiselle esteelle kun päästin Rian hypyn ohi. Siihen asti alla oli pitkiä kaarroksia ja paniikkiohjausta vaikkakaan virhepisteitä ei oltu saatu aikaan, ja multa yksinkertaisesti loppui yrittäminen. Sainkin kuulla radan jälkeen, että olis ehkä fiksumpaa liikkua kuin jäädä ihastelemaan... ;) Paskaa ohjaamista, se oli päällimmäinen tunne tältä radalta. Kotimatkalla päätin, että jatkossa aion kuitenkin "taistella" loppuun saakka, olipa tilanne mikä hyvänsä. Nyt kasvatetaan kisapäätä ja taistelutahtoa -en kestä itseltäni tällaista nössöilyä! :)

Satu Taskisen valmennus 8.3

Nyt jää eilinen ACE ja keskiviikon toko kirjaamatta, mut niissä ei nyt niin erikoista ollut. Jätetään tarkemmat selostukset siis laiskuuden takia tekemättä, ja hypätään tämänpäiväiseen tokovalmennukseen. Taskisen Satu tuli pitkästä aikaa tsekkaamaan että ollaanko muistettu treenata ;)

Luoksetulolla aloitettiin. Näytin liikkeenä ja oli kyllä suora kopio viime viikkoisesta luokkatreenistä: huonot pysähdykset ja vino loppuperusasento. Miten tämä onkin nyt niiiin vaikeaa! Luoksetulo tökkii kyllä tällä hetkellä kaikista eniten.

Tehtiin useita kokeiluja, ja paras lopputulos saatiin namipelillä; heitin makupalan kauaksi, kutsuin ja stoppasin suht lähelle ja palkkasin heittämällä makupalan etujalkojen väliin. Ehkä tällä jatketaan nyt toistaiseksi, kun koiran taakse lentävällä palkalla ei olla päästy haluttuun lopputulokseen. Tai päästiin jo melkein, mutta nyt taas suunta on ollut vaan huonompaan... Ei tehdä nyt myöskään kisamaisia luoksetulotreenejä juuri ollenkaan, vaan haetaan vaan terävyyttä ja onnistumisia joita pääsen palkkailemaan. Videolla on (huono) luoksetulo kokonaisena liikkeenä. Jätin lataamatta muun osan treeniä kun puhetta ja selostusta oli niin paljon ja pitäisi vissiin kysyä tuolta meidän koutsilta että haluaako "esiintyä" blogissa ;)

Toisena liikkeenä halusin näyttää kauko-ohjauksen tilanteen. Tämäkin tehtiin kisanomaisesti. i-s vaihtoa lukuunottamatta teki tosi hyvin! Jouduin antamaan kaksi käskyä i-s vaihtoon kun Ria oli hiukka epävarma. Eka käsky oli tosin huono, annoin sellaisen varovaisen kädenheilautuksen kun pelkäsin pompahtavan liian voimalla seisomaan jolloin venyy liian pitkään asentoon. Kokonaisuudessaan kauko-ohjaus alkaa olla mallillaan kisamatkallakin. Jotenkin nyt viime aikoina se on edistynyt ihan huimilla harppauksilla. Pienen koiran päässä on raksuttanut ihan tosissaan :) Tässä ei siis ollutkaan mitään mihin olisimme saaneet tai tarvinneet erityisiä vinkkejä, hyvä näin!

Tunnistusnouto otettiin sekin kisanomaisesti. Sain ripityksen siitä, että päästin kapuloille vaikka sivulta liikkeelle lähtiessä kuului pieni "iu". Olin äänestä niin yllättynyt etten tajunnut reagoida tarpeeksi nopeasti, ja olis ollut tyhmää huudella perään enää kapuloilla. No, ripitys tuli ihan aiheesta, täytyy olla jatkossa skarpimpana. Muuten liike oli hyvä. Tämä alkaa olla varmalla mallilla.

Video em. liikkeistä, tosin järjestys meni ladatessa väärin kun luoksetulolla oikeasti aloitettiin:

Lopuksi näytin vielä merkin tilanteen kun aikaa jäi jäljelle. Merkkiä ei olla tehty viime aikoina ollenkaan, mutta halusin näyttää millaisella banaanimutkalla Ria sinne menee... Satu oli samaa mieltä kuin minäkin, eli banaani on häiritsevän suuri. Lentävää palkkaa ei enää käytetä vaan aletaan syöttää ajatusta siitä, että merkille on kiire eikä ole aikaa jäädä kaarrattelemaan. Tähän apukeinoiksi mm. liikkuva palkka merkin takana (apuohjaaja vetää lelua kun koira on juoksemassa merkille) sekä ohjaajan ja koiran "kilpajuoksu" merkin takana olevalle lelulle. Näillä saatiin jo suoristumaan kummasti! Kokeilin myös lähettää merkille "väärältä puolen", eli kun normaalisti Ria menee merkin taakse niin että kääntyy oikealle, niin lähetinkin sen käsiapua käyttäen niin että joutui kääntymään vasemmalle. Eipä mutkitellut ja luulen, että tuolla suunnan vaihtamisellakin voisi saada paremman merkin... No näitä ehtii tuumia.

Hu-Pun kisat 2.3

Kisailtiin Hu-Pulla 2.3, tuomarina oli Anne Savioja.

Kisa A:

Rata oli profiililtaan hyvin simppeli ja helppo ykkösluokan rata.

Mua jäi harmittamaan eniten onnettomat kontaktit :( Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, on keinuosaaminen ollut hyvinkin vaihtelevaa. Jyväskylän kisassa pari viikkoa sitten olin kuitenkin erittäin tyytyväinen keinuun ja suorastaan ihmettelin, kuinka hyvin Ria sen teki! Nyt olikin sitten aivan päinvastainen meininki... Himmasi keinulla vauhtia ihan luvattoman paljon ja mikä pahinta: luuli puomiakin keinuksi (vaikka käskyt on tarkoituksella toisistaan selvästi eroavat: kiikii puomilla ja suhina keinulla) :( Kun sitten lopulta tajusi, että kyseessä on puomi, niin juoksi sen kaiken kukkuraksi läpi. Korjasin takaisin kontaktille. En tiedä, että olisko pitänyt vaan uusia koko este.

A:llakaan ei tullut alas saakka; siihen en ollut varautunut ja vapautin sitten pois ennen kuin oli laskeutunut 2on-2offiin.

Kepeillä tapahtui jotain, jonka seurauksena pujottelurytmi rikkoontui heti alkuvaiheessa. Ohjatessa tuntui, kuin tassu olisi livennyt.


Kisa B:

Puomi oli heti kakkosesteenä, joten pääsin hetsaamaan lähdössä "mennään kiikii". Puomi oli parempi kuin edellisellä radalla, mut edelleen varovainen. Olin päättänyt, että vapautan nopeasti enkä jää kontaktille turhaan seisottamaan -voihan se olla, että kadun tätä joskus, mutta tuntui että halusin nopean palkkauksen (=radan jatkuminen) kun tekee tehtävän oikein. Sama taktiikka oli keinulla.

Kepeille viennissä olis pitänyt ohjata eikä olettaa... Olis pitänyt kääntää vahvemmin kohti keppien aloitusta mutta kun en kääntänyt, lähti Ria hakemaan 13 hyppyä. Ei mennyt väärälle hypylle mut kielto saatiin kuitenkin kepeille, jonka korjasin viitoshypyn kautta eli hyllytin tarkoituksella.

Loppuradasta kohdattiin vielä uusi todellinen murheenkryyni, jollaista en ole ennen tuon koiran nähnyt tekevän: A:lle jäi kekkuloimaan. Aaargh!! Kun sain sieltä alas, en enää edes jaksanut miettiä loppujen hyppyjen ohjaamista vaan heittelin miten sattuu ja vedettiin maaliin piiiitkillä kaarroksilla.

Kisa C:

Fiasko hyppyrata ;) Alun kakkoselta kolmoselle kääntö ei mennyt ihan niin kuin piti, ja Ria hyppäs kuutoshypyn siinä samalla. Seuraavat hyppykieputuskuviot missattiin kokonaan kun homma levisi, joten jatkoin sitten ysiltä eteenpäin jotta sain koiralle onnistumisen tunteen. Siitä eteenpäin sujuva loppu ja Ria paineli sydämensä kyllyydestä. Oli kuulemma kuulunut 10-13 suoralla vaan kynsien rapina kun yritti pinkoa matolla (joka oli muuten hieman turhan liukas) eteenpäin sen minkä pikkujaloillaan pääsi ;)

Nuori koira, jolta puuttuu rutiini, meillä molemmilla kisataival alussa ja todella vähän kisanomaisia treenejä alla vieraissa paikoissa ja vierailla esteillä; ehkä siinä ne syyt jotka vaikuttavat kontaktiepävarmuuteen? Jos jotain positiivista on etsittävä, niin ei ainakaan sikaillut kontakteilla. Mun mielestä se ekan radan puomin läpitulo oli seurausta siitä, kun tosiaan sekoitti sen keinuun ja himmaamisen jälkeen tuli sen näköisenä että "selvisinpäs" ;)

Nyt täytyisi tehdä viisaita suunnitelmia, joilla edetä treeneissä ja kisoissa. Jätänkö himmailut huomioimatta ja luotan siihen, että vanha draivi löytyy toistojen ja varmuuden myötä? Palkkaanko kontaktit jatkossa edelleen lelulla/makupalalla vai alanko ruokkia enemmän kisaamista palvelevaa ajatusta, eli radan jatkuminen on itsessään palkka? Tarvitsee ajatella ja konsultoida viisaampia ;) Ja edelleen olen onnellinen kaikista vinkeistä! En haluais ryssiä (mielestäni) hyvin tehtyä pohjaa nyt tässä vaiheessa. Se vaan on tosi kuin vesi, että Ria osaa kontaktit yksittäisinä esteinä ja tutuissa paikoissa, mutta kontaktiosaaminen puuttuu vierailla esteillä vieraissa paikoissa.