Yksikätisenä

Perjantaina laskin pimeässä metsässä persmäkeä: märkä, lehtien peittämä ja liukastama polku ja hups -jalat alta ennen kuin ehdin tajutakaan. Siinä rytäkässä otin sitten kädellä vastaan ja kurjasti kävi. Oikean ranteen värttinäluu meni poikki, ja se on yritetty vetää oikeaan asentoon kolmeen eri otteeseen. Huomenna kuvataan neljännen kerran ja jos ei ole pysynyt paikoillaan, niin sitten leikataan. Kylläpä pienestä liukastumisesta tuli suuri harmi!

Sattuneesta syystä viikonlopun kisasuunnitelmat kariutuivat. Taitaa ikävä kyllä jäädä muutenkin loppuvuoden kisat tauolle; pienesti tosin elättelen toivetta, ettei leikkaukseen tarvitsisi mennä vaan toipuminen pääsisi jo nyt täyteen vauhtiin. Ja se meinaisi siinä tapuksessa sitä, että jo viiden viikon kuluttua vois alkaa homma olla voiton puolella. Päivä ja viikko kerrallaan, ei muu auta.

Näin ne kuviot saattavat muuttua yllättäin. Tällä hetkellä suuria saavutuksia ovat paidan pukeminen ja suihkussa käyminen -blogia päivitän kunhan joskus voin lisätä saavutuksiin kentälle pääsemisen;)

Suunnitelmia loppuvuodelle

Listasin loppuvuoden kisa-/koe-/valmennustapahtumat ja kappas: kalenteri näyttää huolestuttavan tyhjältä! Jäi jopa pari vapaata viikonloppua, OMG! Kolme agilitykisareissua, yksi tokokoe ja Lotan agikoulutus. Alkuvuosi taitaa startata myöskin melko hiljaisissa merkeissä, mut toisaalta ihan hauska keskittyä välillä muuhunkin kuin "koirajuttuihin". Kevättä kohti kuitenkin tahti taas kiivastuu.

Sunnuntain koetta odotan oikeestaan ihan yllättävän kovasti. Ollaan tehty muutamia pieniä muutoksia
joihinkin liikkeisiin, joten on ihan hauska päästä testaamaan että ollaanko menty oikeaan suuntaan.

Yksi "uuden treenityylin" liike on seuraaminen. Oon jättänyt namien käytön tosi vähälle, eli oon palkkaillut pääasiassa lelulla. Mun mielestäni tätä kautta ollaan saatu taas hyvä ilme. Paikka on edelleen liian edessä, joten palkkaan lelulla selän taakse ja ehkä jotain pientä valonpilkahdusta on ollut paikan paranemisestakin näkyvissä aina ajoittain... Takaosan jumppaa on tehty "pentutreeninä" pesuvadin päällä pyörimällä + ilman pesuvatia paikallaan pyörimällä. Jos pylly on laiska, niin annan kädellä muistutuksen, eli napautan lonkkaan -aikaisemmin fyysinen huomautus teki koirasta epävarman, nyt se aktivoi koiraa!

Kauko-ohjauksessa s-i vaihtokäsky meni uusiksi. "Pakki" sanalla Ria ajattelee paremmin taaksepäin, eli tällä mennään nyt seuraava koe. Katottiin Tanjan kanssa maanantain treenissä Rian kauko-ohjauksen seisomisia, ja nimenomaan eroa m-s ja i-s välillä. Alla kuvamateriaalia; m-s on niiiiiin etupainoinen, että siitä on melko vaikeaa päästä hyvin istumaan... Pitäis opettaa siirtämään paino taakse. "Pakki" -käskyllä siis lähtee ajattelemaan peruuttamista tuosta huonosta seisomisesta, mutta kun annan käsimerkin niin istahtaa -toimii ainakin toistaiseksi!

Maa-seiso:

Istu-seiso:

Zetaan on tehty varmuutta toistojen kautta: kokonaisena liikkeenä kisatyyliin, lenkin yhteydessä jääviä kuuntelupelinä palkaten, kentällä niin että alla on palkattomia liikkeitä.... Jos ei edelleenkään onnistu kokeessa, niin sitten en enää tiedä että mitä kokeilen. Ehkä tässäkin on vaan se juttu, että ollaan treenattu tätä liikettä aikaisemmin aivan liian vähän -ja toisaalta on kyllä pieni pelko, että ollaanko treenattu edelleenkään tarpeeksi? Mut kohtapa se nähdään.

Yleisesti viime aikaisista tokotreeneistä sen verran, että ollaan jonkin verran ketjutettu liikkeitä ns. palkatta, tai oikeammin sosiaalista palkkausta käyttäen; oon suunnitellut treenejä niin, että tehdään liikkeitä 2-4 seteissä, jonka jälkeen tulee vasta lelu. Sarjassamme niitä asioita, joita tulee treenattua aivan liian vähän... On vaan niiin helppo kaivaa aina se lelu taskusta ja unohtaa, että ohjaajan tyytyväisyys koiran tekemiseen ja vilpitön ilon tunne ja koiran kehuminen ovat jo itsessään yksi palkka -ja ainoa palkka jota pystyt koekehässä käyttämään! Tärkeääkin tärkeämpi asia siis.

Agilityn osalta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, mut ehkä oon saanut hieman selkeytettyä päässäni niitä asioita, joihin on tultava muutos jos meinaa saada homman edes jonkinlaiseen pakettiin:
1.) Minä! Miksi mietin esim. kisatilanteissa rataan tutustuessani, että "kun en kuitenkaan ehdi niin tehdään sitten sillä huonommalla vaihtoehdolla". En luota omaan tekemiseen, en rohkene aina edes yrittää sitä kaikkein parasta vaihtoehtoa. Miten voi tietää mihin pystyy jos ei koskaan edes kokeile?
2.) Koira: estelukitusten pitäminen ja ohjauksiin tuleminen; näissä oltava tosi mustavalkoinen, eli en saa sallia minkään sortin luistamisia jos omalta osaltani oon onnistunut antamaan ohjauskäskyt ajallaan. Menee muuten tosi helposti kilpajuoksuksi, jossa esteet on vasta toisarvoinen asia...

Hyvä tästä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin;)