torstai 24. lokakuuta 2013

Lainakoiran ohjaamista ja tokon luokkatreeni

Su ja ma ajettiin ACElle. Anna oli flunssainen, joten sain tilaisuuden ohjata Kepoa. Oon joskus vuosi takaperin tehnyt Kepon kanssa jotain ihan pientä "pentutreeniä", mut muuten en ole ohjaksissa ollut. Ihan huippu tilaisuus kokeilla maxikoiran viemistä radalla! Sanoinkin, että nyt tämä alkaa vasta tuntua agilitylta kun on nuo hypytkin mukana, ja koira siis oikeasti hyppää! Tosi paljon enemmän joutui miettimään sitä, että kuinka paljon koira tarvitsee tilaa hypyille vienneissä jne kuin Rian kanssa. Ja toinen suuri ero oli se, että pääsin esim. niistosta liikkumaan tehokkaammin alta pois kuin mitä olen tottunut Rian kanssa tekemään -samalla siis oivalsin, miltä ohjaaminen tuntuu kun koira ei poista estelukituksia ohjaajan liikkeen mukana, vaan hoitaa annetut tehtävät rehdisti loppuun saakka. Sitä suuremmalla syyllä aletaan tehotreenata Riankin kanssa nämä asiat kuntoon (jotka ois tosin pitäny treenata jo aikapäiviä sitten...).

Kepo oli sunnuntaina tosi kuuliainen, teki kontaktit ja kepit hienosti jne. Maanantain treenissä oli selvästi jo röyhkeämpi ja kuumui enemmän, ja radalla oli vaikeampia kohtia jotka tuottivat vähän vääntöä. Sain myös mukavan tällin sormeeni kun tartuttiin Kepon kanssa narulelusta samasta kohti kiinni... Nyt ymmärrän, että miks jotkut käyttävät niitä palkkaushanskoja :P Ei vaines, oma moka kun työnsin käteni väliin vaikka mua olikin asiasta "varoiteltu".

Rian kanssa tehtiin pientä radanpätkää myöskin. Puomia kokeiltiin yhdessä kohtaa niin, että jäin taakse -ei osaa. Jää himmaamaan ihan hullun paljon. Ehkei ole vieläkään ajankohtaista tehdä mitään liian vaikeita puomitreenejä, mut totuushan on se että on se aivan liian vahvasti mun liikkeessä kiinni.



 
 
 
Tiistainen pidettiin huilipäivä treeneistä ja ihan vaan lenkkeiltiin. Keskiviikkona meillä oli kimppatreeni Kuopio-Varkaus alueen VOI/EVL-tokoilijoiden kesken. Tämä on nyt uus systeemi ja nämä taisivat olla tälle syksylle kolmannet yhteistreenit. Kokoonnutaan siis säännöllisesti eri kentille, rakennetaan kehät (2-4 kehää, osallistujamäärästä riippuen) ja tehdään luokat läpi. Saa hyvät häiriöt ympärilleen ja sellaista sopivaa kokeentuntua kun on vieraampi liikkuri ja vieraita koiria ympärillä.
 
Treenipaikkana oli Kuopiohallin kenttä, joka oli tosi surkeassa kunnossa. Paikoittain se oli tosi loskainen ja märkä, ja joistan kohti jäinen. Jouduttiin siis vähän varioimaan ja valkkailemaan sellaisia turvallisia kohtia joissa ei ollut liukastumisvaaraa. Ja ne liukastumisvaarattomat kohdathan oli sitten puolestaan niitä järkyttävän sohjoisia ja märkiä, joten ei paljon viitsiny vesilätäkkössä tarkoituksella koiria istuttaa/makuuttaa.
 
Tein liikkeet palkaten kun oltiin vasta oltu kokeessa.
 
Ria teki ekassa kehässä hyppynoudon, kauko-ohjauksen, luoksetulon ja ruudun. Hyppynouto niin, että palkkasin ensin lelulla perusasennossa pysymisen heiton jälkeen, siitä päästin sitten suoraan esteelle ja noutoon, ja palautus taas suoraan leluun. Kauko-ohjaus pallopalkalla, nosti alkuun jätössä kyynäröitä ylös (ällö märkä kenttä) mut toisen jätön teki hyvin. Tein lyhyempää sarjaa sekalaisesti n. 10 metristä, jonka jälkeen palkkasin ensimmäisen istumisen n. 20 metristä. Teki kivasti! Luoksetulo ei ollut mikään paras, mut olin tyytyväinen kun reagoi pysäytyskäskyihin eikä yrittänyt tulla läpi. Tätä en jäänyt hinkkaamaan vaikka stopit olisivatkin saaneet olla terävämpiä. Täytynee treenata paremmalla pohjalla seuraavan kerran. Ruutu oli huono... Eka ei merkannu merkkiä, vaan oli menossa suoraan ruutuun. Kuulemma muutkin koirat olivat tarjonneet samaa, joten jokin hahmotushäiriö siinä ehkä oli. Merkit kyllä hukkuivat loskaiseen kenttään aika hyvin. Ruudun paikka oli myös kadoksissa, tarjosi sitkeästi vasenta takamerkkiä vaikka autoin monenmonen yrityksen jälkeen. Mikä lie, täytynee tämäkin tehdä nyt lähipäivinä uudestaan.
 
Toisessa kehässä tehtiin zeta, ohjattu, tunnari ja seuraaminen. Zetassa halusin tehdä istumisen, se kun meni mönkään viikonlopun kokeessa. Eka sivun seuruutin, liikkuri huuteli käskyä -ei reagoinut, hyvä! Toka sivulle piti tehdä istuminen, mut jäi seisomaan:( Hölmö kun edes tein sen, meni vasta ehkä kolmannella kerralla istumaan ja vahvan kroppa-avun kera. Ohjattu oli hieno, otettiin vasemman nouto. Palkkasin merkin erillisenä koko liikkeen jälkeen. Nyt oli hiljaa kun kapulat vietiin. Musta tuntuu, että ääni tulee herkemmin kun alla on palkattomia liikkeitä... Tunnari oli superhyvä, oli rauhallinen ennen lähetystä ja kehuin siitä. Kapuloilla kaunis haistelu, palautuksen otin perusasentoon asti. Loppuun ihan vähän seuraamista lelupalkalla, lähinnä suoraa ja pari käännöstä ja pieni juoksuosuus. En ottanut seuraamisessa mitään missä olis tullut perusasentoja, kun on jäänyt niissä jonkin verran viime aikoina seisomaan enkä halunnut vahvistaa ongelmaa.
 
Suorituduttiin olosuhteisiin nähden ihan hyvin, eikä kyllä koskaan ikinä tule olemaan koetta paikassa jossa tarvotaan nilkkaan asti loskassa ja välillä oikeasti vedessä! Ja vaikka Riaa selvästi välillä ällöttikin, niin ei mennyt kuitenkaan vääntämiseksi vaan se koko ajan yritti. Lähinnä ällötys näkyi just kyynärien ylösjättämisenä maahanmenoissa ja zetan istumisessa. Hieno Rii!







lauantai 19. lokakuuta 2013

EVL2

Se oli sitten vähän niin kuin Annan "syy", että lähdettiin kokeeseen ;) Lupauduin kisaseuraksi ja ajattelin, että on se vaan tylsää olla pelkästään yleisössä, joten kysyin koepaikkaa muistaakseni keskiviikkona. EVL:ssa oli seitsemän koirakkoa, mutta ottivat meidät vielä mukaan.

Haalittiin kasaan 254 p eli EVL2-tulos. Ykkösen rajahan on siis 256... Jälleen kuitenkin on muistettava, että tärkein on kokonaisuus ja fiilis -tulos tulee vasta palkintona hyvin tehdystä työstä. Ja nyt ei tehty työtämme riittävän hyvin, eli turha märehtiä.
Koepaikkana oli tuttu ja turvallinen Hau-hauhalli ja tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Lähdettiin olevinaan ihan ajoissa liikenteeseen, mutta kuinkas kävikään... Olimme paikalla klo 13.30, luokan oli tarkoitus alkaa klo 14.15. Ilmoittautumisessa kuitenkin sanottiin, että teitä odottelimmekin ja että aloitetaan luokka heti kohta... Koirat pissalle ja heti kehään. Mulle kyllä sopii tällainen nopea tahti ennemmin kuin pitkä odottelu, pysyy jotenkin mieli paljon rennompana.

Liikejärjestys oli tuttu, luokka laitettiin ruudusta poikki (kappas;)). Paikallaolot tehtiin niin, että kaikki koirakot olivat kehässä yhtä aikaa. Oltiin Kepon ja Annan vieressä rivin reunimmaisina, ja mulla iski viimehetken jännitys siitä, että meneekö Ria Annan käskystä maahan... Ei onneksi mennyt, ja muutenkin suoritti liikkeet oikein mallikkaasti: molemmista 10.

Käytiin paikallaolojen jälkeen vähän kävelemässä ja tein hallin pihassa vähän seuraamista. Sitten odoteltiinkin pieni hetki kun meidän suoritusvuoromme oli luokan viimeisenä.

Seuraaminen 8: Taas vähän keskittymätöntä... Nyt ei tullut kuitenkaan tunnetta, että olisin paineistanut koiraa hitaassa käynnissä tai muutenkaan, mut ei ollut kuitenkaan mitään ihan rentoakaan. Ehti tsekata merkkejä jne. Tämän olisin halunnu videolle (Anna oli kehässä just meitä ennen joten ei saatu kuvattua toistemme suorituksia); ollaan nyt nimittäin kuvattu treeniseuraamista, ja olisin halunnu nähdä kuinka erilaiselta koeseuraaminen näyttää. Toisaalta, mulla on tunne että EVL:ssa saa tehdä aika pirun hyvän kokonaisuuden (tuomarista riippuen) jos mielii saada 9-10 pistettä, mut tiedän että me pystyttäis tämänkin hetkisellä tekemisellä parempaan kuin mitä yleisesti olemme kokeessa esittäneet. Joku juttu tähän pitänee vielä kehitellä, vaikkakin toisaalta seuraaminen on liike joka elää jatkuvasti... Yritetään saada se elämään nyt sinne kympin suuntaan ;)

Zeta 0: Mun mielestäni tämä oli täydellinen työtapaturma! Harmittaa!!! Keskustelin liikkeestä yleisössä olleen kilpailijan kanssa, ja hän kertoi seuraavaa: seisominen oli terävä (siltä se tuntuikin), istumisessa oli niiannut, sen jälkeen vetänyt korvat luimuun, ja lähtenyt perääni -tuli siis seuraamaan siinä vaiheessa kun olin kääntymässä kulmamerkillä:( Jatkettiin Rian kanssa vieritysten se osuus loppuun joka olisi pitäny kulkea ilman koiraa (olipa koominen olo). Maahanmeno oli hyvä. Periaatteessa siis tiesi asennot ja oli kuulolla, mutta jokin epävarmuus iski istumisessa. Liekö syynä se, että ollaan tehty treeneissä paljon zetan seuraamista kun Ria on ennakoinut asentoja, ja jos on alkanut tarjoamaan asentoa ilman käskyä, niin olen vaan kutsunut sen takaisin seuraamaan. Saattoi siis käydä niin, että ei ollut varma mun käskystä ja ajatteli, että lähdenpä varuilta ohjaajan matkaan jos en tehnytkään oikein:( Jotenkin niin symppis tuo Ria, edelleen oon sitä mieltä että siitä näkee kyllä suoraan ne asiat joita on vahvistettu <3 Ei sais jossitella, mutta jos oltais saatu tästä liikkeestä edes viitonen.... Joo-o :)

Luoksetulo 5: Mystistä: tuli seisomisen läpi!! Sitä on palkkailtu runsaasti viime viikkojen treeneissä, joten luotto oli mulla kova. Olin ihan äimänä kun ei reagoinutkaan, toisella käskyllä onneks pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Vauhti oli hyvä kaikissa siirtymissä ja loppuPA suora.

Ruutu 9,5: Teki hienon merkin, jeeee!!! Ruutuun hyvin, pysäytin tosin liian eteen mut oli onneks sisällä. Loppuosassakaan ei ollut mielestäni mitään ihmeellisempää, enkä oikein tiedä mistä tuo puolikas otettiin. Ei vaan ollu kuitenkaan ihan täydellinen kympin ruutu;)

Kakkososio oli jälleen selvästi vahvempi. Huomaan itsestäni, että menen kyllä toiselle "kierrokselle" aina sellainen näytönhalu päällä, ja se asenne näkyy Riassakin. Noutoliikkeissä päästään aina vasta oikeasti vauhtiin -ja oon niiiiiiin ylpeä Riasta, että ihan nolottaa olla näin ihastuksissaan :D

Ohjattu 10: Paras kisaohjatun merkki tähänastisista! Ei edelleenkään täysillä tykittämistä, mut nyt alkaa olla ilme oikea. Nouto (oikea) super, palautus erittäin hyvään perusasentoon. Ei siis ollut tietoakaan Mikkelin kokeen perusasentojen epätarkkuuksista, vaan nyt mulla oli se oikea Ria tekemässä noutoa! Jos nyt jotain miinusta, niin piippas kun kapuloita vietiin... Mut jos tuomari ei kuule niin se ei kuule. Mutta siis itselleni muistutuksena, että edelleen saan olla tarkkana tuon äänen suhteen.

Hyppynouto 10: Voih, se on vaan niin hieno<3 Menee lujaa ja palauttaa vielä lujemmin, eikä kyllä arvo hetkeäkään että tartunko vaiko en... Ihana!

Tunnari 10: Alku oli levoton; meinas haistella maata kun olin kääntymässä, mut tönäsin vähän jalalla ja nosti pään ylös. Tästäkin odottamisvaiheesta pitäisi tehdä enemmän tehtävä, otettava siis yllätyksellisyyttä mukaan kuvioihin. Nytkähti eteenpäin ennen kuin annoin luvan mennä kapuloille, ja sitten kun sai käskyn niin ampui kuin tykin suusta. Taas vähän jännitin, että onko nenä auki, mut kapuloilla teki kyllä tosi kauniin haistelun. Palautus hyvään perusasentoon, eli tässäkään ei tietoakaan Mikkelin vinoiluista.

Kokonaisuudessaan noutosetti oli sellainen, että jos nuo muutamat pikkuviat saisi pois, niin uskon että näillä noudoilla irtoaisi hyvät pisteet muissakin kuin kyläkisoissa. Ria rakastaa noutoja ja se kyllä näkyy!

Kauko-ohjaus 8: Teki mukavan skarpisti, mut jossain tuli hiukan eteen... Olisko ollut ainakin s-i? Tämäkin olis ollut kiva saada videolle.

Nyt meillä on kolme EVL-koetta takana. Kun katsoo liikkeitä pisteiden valossa niin näkee, mistä ne meidän kompastuskivemme löytyvät:
Paikallamakuu: 10-10-10
Paikalla istuminen: 10-10-10
Seuraaminen: 7-8-8
Zeta: 0-8-0
Luoksetulo: 8,5-10-5
Ruutu: 9-8-9,5
Ohjattu: 10-10-10
Hyppynouto: 10-0-10
Tunnari: 10-8,5-10
Kauko-ohjaus: 9-8-8

Luokan alkuosan työstämistä on siis ehdottomasti jatkettava. En tiedä, että näkyykö luokan yksilösuorituksen alkuosassa tietty jännittyneisyys, joka lähtee suorituksen myötä pois, vai onko syynä vaan yksinkertaisesti treenin puute ja osaamattomuus, vai näkyykö pisteissä se että meille vaan yksinkertaisesti luokan loppuosan liikkeet on tuhat kertaa kivempia... Olipa syy mikä tahansa, niin alkuosan vahvistamista jatketaan.

Olipa kuitenkin hyvä, että lähdin Annalle "kuskiksi" kokeeseen -jäi mukava fiilis vaikka vähän tekikin mieli jossitella;)

torstai 17. lokakuuta 2013

Leiriä ja Huotarin koulutusta ja muutama kisareissu

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt viimeisimmästä blogipäivityksestä. Kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka sun mitä, eikä kaikkea jaksa muistaa... Ehkä jotain muistuu mieleen, eli tässäpä tärkeimmät tiivistettynä.

Käytiin moikkaamassa kelpiesukulaisia leirillä 21.-22.9. Meillä oli Rian kanssa vähän starttaamisvaikeuksia, joten siirrettiin suunniteltu lähtö perjantailta suosiolla lauantaiaamuun. Ria oli perjantaina "asemissa" laukkujen vieressä, eikä voinut siis millään ymmärtää ettei me nyt sitten lähdetäkään minnekään... Päivysti todennäköisesti lähtöä yölläkin, ja asettui nukkumaan vasta kunnolla vihdoinkin autoon. Startattiin pihasta muistaakseni n. 4.30 ja perillä oltiin muutaman mutkan jälkeen n. klo 10.00. Päästiinkin melkein heti tokon kimppuun; koira pissille ja treenaamaan, taidettiin tehdä sekalainen setti ainakin ruutua, tunnaria ja kauko-ohjausta. Keskittyi kivasti, ja alan vähitellen luottaa siihen että tekee nykyään hyvin vieraissakin paikoissa eikä turhaan "tarkistele" ympäristöä. Tehtiin myös Lindan avustuksella pohjia metriselle, oliskohan korkeutta ollut enimmillään 75 cm. Ohjaajaa hirvitti enemmän kuin koiraa, mut on kyllä itselläkin luottavaisempi olo kun on joku joka valvoo treeniä ;)

Iltapäivällä oli Sonjan koutsaaman agilityn vuoro. Rata oli meille haastava, vaikkakin olishan se ollut ihan tehtävissä oleva jos olisin vaan saanut (taas) itse keskittymisen kasaan... Olin tosi tyytymätön itseeni, tuli taas tunne että vaikka yritän, niin en vaan osaa yrittää tarpeeksi enkä saa sitä prkl-tämähän-tehdään -asennetta esiin! Riakaan ei tuntunut miltään parhaalta mahdolliselta, en sitten tiedä että vaikuttiko pohja joka oli paikoittain tosi pehmeä? Rimoja tuli muutamassa kohti alas jne.

Jäi kuitenkin tunne, että ehkä me ollaan edes hitusen oikealla ajatuksella agilityssa mukana ja sain vahvistuksen sille, mihin asioihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Ja jälleen tuli lohduttavaa muistuttelua siitä, ettei ne ajoitukset löydy ihan vaan sormia napsauttamalla, vaan kyllä siihen tarvitaan se vuosien työ ja kokemus... Olis vaan niin paljon hermoja säästävämpää saada kaikki just-nyt-heti!! ;)

Sunnuntaina jatkettiin PK-hyppytreeniä Henkan avustuksella. Korkeutta oli enimmillään 80 cm, hyvin se yli menee ja yllätyksekseni vieläpä ihan ok tekniikalla! Tätä pitäisi nyt työstää vähitellen kotonakin, jospa tän vuoden aikana päästään sinne metriin saakka:)





28.9 pääsin vihdoin viimein odotettuun Oili Huotarin koulutukseen. Juu ja ei ole Oilia turhaan kehuttu, vitsit että tykkäsin! On todella selkeä niin ohjaajana kuin kouluttajana; rauhallinen, mutta vaativa. Koiralle kerrotaan virheistä, eli ei mennä sille linjalle että kaikki on vaan niin kivaa, tuitui:) Treenaamisen pitää olla kivaa, mutta se täytyy ottaa tosissaan -niin ohjaajan kuin koirankin!

Yleisesti saatiin noottia siitä, että kangistutaan herkästi kaavoihin ja tehdään aivan liian helppoja treenejä. Itse halusin vinkkejä merkkitreeniin, ja Oili laittoikin meidät tekemään sellaisia tehtäviä joita en olis rohjennut ihan heti lähteä itse edes kokeilemaan... Koira lähetettiin merkille niin, että merkin takana appari heilutti lelua, merkin edessä toinen appari heilutti makupalaa, ja kaiken kukkuraksi noutokapulat heiteltiin matkan varrelle/merkin eteen. Pointtina oli se, että merkin on oltava koiralle selkeä tehtävä niin kuin kaiken muunkin, eli se ei saa olla vain välietappi ruudussa/ohjatussa. Tehtävästä tehdään tärkeä juurikin näillä edellä mainituilla häiriöillä, eli vaikka näkyvissä on houkutuksia, niin koiran täytyy kyetä suoriutumaan annetusta hommasta ja se joutuu oikeasti miettimään asiaa. Alkuun Ria oli ihan pihalla; tarjosi noutoa ja kaikkea mahdollista, mutta sulki merkin kokonaan pois vaikka kävin näyttämässä paikan. Mutta kun kerran hoksasi asian, niin sen jälkeen teki hyviä merkille menoja! Tämän jälkeen ollaan vaikeutettu kotonakin merkkitreeniä ja kappas: sehän tekee aika hienoja merkkejä nykyään! Bravuuri on se, että heitän noutokapulan merkin eteen ja päästän noutamaan. Toistolla heitän kapulan samaan paikkaan uudelleen mutta käskenkin merkille -ja meidän noutohullu kelpie kykenee luopumaan kapulasta!! Tämä on vienyt myös ohjattua eteenpäin, eli vaikka kapulalle meno on sikakivaa, niin kyylääminen on jäänyt kun kapuloita viedään.

Näytin myös luoksetuloa. Oilin mielestä Ria tulee liian kovaa, eli ei kykene siitä vauhdista tekemään teknisesti hyviä stoppeja. Sanoikin, etten saisi vahvistaa vauhtia nyt toistaiseksi ollenkaan... Edelleen pitäisi liikkeenomaisen treenin lisäksi vahvistaa paljon stoppien tekniikkaa lyhyellä matkalla ja pienemmällä vauhdilla.

Saatiin tosi hyviä vinkkejä muiden treeneistä mm. seuraamiseen. Ja kun Oili treenasi omaa koiraansa, niin poimin sieltä juttuja joita piti päästä kokeilemaan;) Tartteis kyllä päästä joskus valmennusrenkaan leirille katsomaan treenejä, niin saisi jotain uutta ajatusta tähän omaankin tekemiseen.

29.9 sunnuntaina kävin juoksentelemassa Huotarin Peten agitreenissä; ihan hauska valssiharjoitus, mut harmillisesti aikaa oli aivan liian vähän. Muutamat ohjausehdotukset olivat myös sellaisia, joita en tuntenut ollenkaan omakseni; toisaalta hienoa huomata, että itse alkaa tuntea jo koiraansa sen verran hyvin, että joskus jopa tietää mikä toimii ja mikä ei...

Käytiin myös kisaamassa Joensuussa Pärnavaarassa syys- ja lokakuussa. Syyskuussa (14.9) ekalta radalta viitonen, kokonaisuus oli kerrankin hallinnassa mut kielto tuli A:lle viennissä kun ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ohjaajan ollessa myöhässä. Toinen agirata levisi taas täysin, ja hyppärilläkin säädettiin koko rahan edestä.

Lokakuun kisa (12.10) oli edelleen säätämistä, mm. niiston rima alas kun en liikkunut alta pois, keinun ohitus kun en linjannut vientiä, viimeinen rima alas ja sitä rataa. Toisella radalla parempaa menoa, mut taas muutama kääntö oli sen verran myöhässä että Ria ehti nappailla vääriä esteitä. Video oli aika lohdutonta katsottavaa, on kyllä ohjaaja ihan armottoman hidas:( Se ei auta kuin rämpiä eteenpäin, ei tätä opi muuta kuin tekemällä!

Loppuvuodelle olis ajatus katsoo 3-4 agilitykisaa + 1-2 tokokoetta. Tammikuun suunnittelin pitäväni huilia kisoista.