Toko SM 2013 -joukkuekisa

29.6 Pieksämäki

Osallistuimme KPSH:n joukkueen edustajina Voittajaluokkaan, jonka tuomareina toimivat Kaisa Poutanen (seuraaminen, luoksetulo, hyppynouto, tunnistusnouto) ja Ralf Björklund (paikallamakuu, ruutu, liikkeestä istuminen, metallinouto, kauko-ohjaus).

Tuloksena VOI1 (288,5p) ja sij. 1./ 47 :) Joukkueen sijoitus 12./70.

Huisin hieno päivä!! Lähdettiin ilman mitään odotuksia, ja kuinkas kävikään :) Kokeen jälkeen päällimmäinen ajatus oli se, että en osaisi paremmasta kisakumppanista edes haaveilla! Lämpötila huiteli hellelukemissa, mua jännitti ihan luvattoman paljon, mutta koira toimi juuri niin kuin se toimii treeneissäkin -rehellinen pieni työmyyrä <3

Käytiin tsekkaamassa kisapaikka perjantai-iltana. Hyvältä vaikutti: voittajakehät olivat nurmialueen päädyssä ja tilaa oli runsaasti. Kauhukuva ahtaasti rakennetuista kehistä ei siis toteutunutkaan.

Lauantaiaamuna suuntasimme paikalle kisojen alkamisaikoihin eli noin kello yhdeksän. Meidän lähtönumeromme oli 35. ja laskeskelin, että meillä ei ole kiirettä kehään kun ensimmäinen voittajaluokan liike eli paikallamakuu tehtiin kuuden koirakon ryhmissä. Jossain vaiheessa vielä varmistin asiaa "sisäänheittäjältä" joka totesi, että vielä on jäljellä kaksi paikallaoloryhmää ennen meidän vuoroamme. Menin teltalle odottelemaan ja ajattelin, että annan vielä koiran maata varjossa kaikessa rauhassa... Kunnes kuulin, kun liikkuri huuteli kehään numeoa 244... Eli meitä! Viime hetkillä olikin tullut poisjääntejä, joten yllättäin meidän pitikin olla jo kehässä. En siis ehtinyt valmistella koiraa millään lailla, nappasin sen vaan häkistä ja sanoin että "mennään tekemään töitä". Eikä ongelmaa: paikallamakuu 10, pieni partiolainen kun on aina valmis :)

Paikkamakuun jälkeen odoteltiinkin tovi jos toinen kehään pääsyä. Se taisi olla puolen päivän aikoihin kun vihdoinkin oli meidän vuoromme. Oli sen verran kuuma, että annoin Rian olla varjossa häkissä siihen saakka, kun meitä edeltävä koira meni kehään. Ennen kehään menoa otettiin muutama perusasentoon tulo kierron kautta ja pari luoksetulon stoppia lyhyeltä matkalta.

Alla video yksilöliikkeistä:



Seuraaminen 9,5:

Hyvin Riamainen kokonaisuus. Pieniä epätarkkuuksia ja kontaktin pudotuksia mut en aio purnata niistä, koira teki parhaansa ja oli mukavan aktiivinen!

Luoksetulo 9:

Lähti liikkeelle normaalia hitaammin ja sain ajoitettua käskyn niin, että stoppi tuli merkin kohdalle :D Maahanmeno venyi, annoin käskyn myöhässä.

Hyppynouto 10:

Hyvä!

Tunnari 8:

Ai kauhee että jännitti!! Ria tarkisti kapulat kerran ja toisen ja kolmannen ja vasta neljännellä kierroksella tajusi että kappas, siellähän on oma :) Mut pisteet kuitenkin koiralle: teki rehdisti töitä, ei häslännyt, ei paineistunut, ei alkanut säätämään!

Kokonaisvaikutus 10

Tässä välissä oli pieni tauko. Päästiin kuitenkin melko nopeasti seuraavaan kehään, ei nimittäin odoteltu ehkä tuntiakaan. Ennen kehään menoa Ria lepäili häkissä enkä juurikaan "viritellyt" sitä ennen kehää.

Ruutu 7:

Ohjaaja MOKASI!!!!! Katsoin, että Ria on takanauhan päällä, enkä uskaltanut antaa maa -käskyä ennen kuin oli korjannut eteenpäin. Siinä säätäessä ei sitten mennytkään maahan ensimmäisellä käskyllä. Lopussa tuli vielä luokse ihan miten sattuu, vaikka tätä on kyllä treenattu... Mikä lie aivopieru jälleen. No mut onneks saatiin pisteitä eikä mennyt nollaksi.

Liikkeestä istuminen 9,5:

Annoin avun mutta jostain syystä silti saatiin hyvät pisteet... No mut en reklamoi ;)

Metallinouto 10:

Tuomarin kommentti: paras metalliesineen nouto pitkiin aikoihin :)

Kauko-ohjaus 9:

Ei tekniikaltaan mikään puhdas sarja, eli liikkui s-m ja s-i. Mut toisaalta, ei ole tehnyt kotonakaan pitkiltä matkoilta sataprosenttisen puhtaasti, joten teki sen minkä tällä hetkellä osaa.

Kokonaisvaikutus 10

Ria ruudussa. Kuvaaja Hertta Mikkonen



Olin ihan supertyytyväinen Riaan! Otettiin pistemenetyksiä ohjaajan mokelluksista (luoksetulon maahanmeno -> käsky myöhässä, ruutu -> luulin että on ruutunauhan päällä), mutta Ria teki parhaansa. Se ei paineistunut ohjaajan jännittämisestä (en muistanutkaan, miltä tuntuu jännittää tokokokeessa, yleensä kun saan "kyläkisoissa" rauhallisen mielen viimeistään siinä vaiheessa kun seuraaminen alkaa!), ei väsähtänyt helteessä, ei ottanut häiriötä viereisistä kehistä.

Jonkin verran tuli kokemattoman koiran pieniä virheitä (tunnarin tarkistelut, ruudun luoksetulo), mutta 2,5 -vuotias ei voi olla vielä kovinkaan rutinoitunut tokokoira :)

Pisteitä jaettiin joissain liikkeissä melko runsaalla kädellä, mutta onneksi niitä näytti satelevan tasapuolisesti kaikille. Siitäkään huolimatta ykkösiä ei sadellut kovinkaan runsain määrin: 47 osallistujaa, 7 ykköstulosta.

Anna ja Kepo, meidän luottotreenikaverit <3 olivat samaisessa luokassa neljänsiä pistein 281,5. Ehkei me olla kulutettu turhaan aikaa treenikentällä ;)



Oivalluksia ja onnistumisia

Oivallus numero yksi: koira osaa, kun ohjaaja antaa sille työskentelyrauhan.

Tämä tuli todettua Iisalmen agikisoissa viime sunnuntaina (9.6). Päätin ennen kisaa, että kokeilen olla hipihiljaa kepeillä, ja katson että mitä koira tekee. Sain ainoastaan kehua kun aloitti pujottelun, mutta sitten meni suu suppuun. Ja kappas; kolme rataa ja kolme onnistunutta pujottelua. Tadaa, ehkä (toivottavasti!!) tästä löytyi se pysyvä ratkaisu näihin kuuluisiin keppivirheisiin.

Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mukava kisareissu. Timo Vertasen radat olivat melko mielenkiintoisia, ja melkein meinas vähän hiki iskeä siinä vaiheessa kun näin ensimmäisen radan kehän laidalta... Ensimmäiset viisi estettä melkoista hässäkkää (ei ollenkaan tyypillinen ykkösluokan aloitus), siitä sisäänmeno kepeille 90 asten avokulmasta, sitten vähän suoraviivaisempaa etenemistä mutta kuitenkin mm. putkiansoja hyppyjen takana jne. Mun mielestäni rata oli enemmänkin kolmos- kuin ykkösluokan tasoinen, mutta toisaalta ihan hauska oli tutustua kerrankin rataan jossa joutui oikeasti vähän miettimään ohjausvalintojaan. Tämä rata hyllytettiin keppejä edeltävälle hypylle, jonka päästin hyppäämään väärin päin kun kuviot oli "vähän" hukassa :P Loppurata oli tosi hyvä, jäi loistava fiilis!

Toiselta radalta juostiin nolla, VIHDOIN! :) Tuntui hyvälle, puomi oli nopea, pujottelu edelleen hyvä, meno tuntui sujuvalle. Loppuradasta tein huonot valssit kun jäin varmistelemaan (pelkäsin varmaan että ryssin alla olevan nollan), eli niissä valui kaarrokset vähän pitkiksi, mutta mitä väliä kun jäätiin löysän ihanneajan alle -24,10 (5,15 m / sek). Eli kyllä se vaan juoksee lujaa vaikka olis mikä helle :D

Kolmannella radalla hyllytettiin samaan kohtaan missä näkyi moni muukin hyllyttävän, eli päästin nelosen ohi. Muuten oli taas ihan hyvä kokonaisuus näin meidän osaamistasoon nähden.

Kaikein kaikkiaan tämä oli reissu, joka antoi uskoa siihen ettei esteosaaminen ehkä olekaan niin retuperällä kuin mitä jossain vaiheessa ajattelin ;)

Oivallus numero kaksi: Koira osaa jäljestää. Koira osaa itse asiassa enemmän asioita kuin ohjaaja uskookaan!

Tehtiin eilen tämän kauden ensimmäinen kunnollinen jälkitreeni. Ollaan treenailtu Rian kanssa muutamaan otteeseen jälkeä ihan keskenämme meidän kotimetsässä, mut nyt ajettiin kaatiksen taakse Mariannen ja Päivin kanssa treenailemaan. Myöhästyin aloituksesta, joten ihanat treenikaverit olivat tallanneet esineruudun ja polkeneet Rialle jäljen.

Otettiin esineet ekana. Marianne vei yhdellä kertaa kolme esinettä niin, että Ria näki viennit. Kun lähetin ensimmäiselle esineelle, niin näytti aluksi sille että nyt on kyllä enemmän intoa kuin älyä, mut oli se nenäkin mukana kun esineet palautuivat nopsaan.

No mutta se jälki: en jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta koiran nenän tarkkuutta! Minä kuljen hölmönä liinan perässä enkä ainakaan omalla toiminnallani vahingossakaan auta koiraa pätkääkään, mutta toinen tekee rehdisti jäljen alusta loppuun ja poimii kaikki kepit matkalta <3 Oli kuulemma ihan himppusta vaille alokasluokan jäljen mittainen, ja Marianne oli sitä mieltä että kannattais alkaa sitä BH:ta miettiä ihan tosissaan että päästäis syksyllä jälkikokeeseen.... Jaiks! Miten minä oon tähän asti ajatellut, että me ollaan maaston osalta koevalmiita ehkä "joskus muutaman vuoden kuluttua". No, täytynee tehdä vähän suunnitelmia tottiksen osalta lisää kunhan TOKO SM:t on hoidettu kunnialla alta pois. Eniten laiskottaa noutojen palautukset... Voi kun vois vaan ottaa suoraan sivulle... Ja mua jännittää jo se BH:kin enemmän kuin tokon EVL:an koe :D

Sitä kolmatta oivallusta odotellessa... Tulispa se pian kun näistä tulee jotenkin niin hyvälle mielelle :)

 

Kaikki yhes koos