Toko SM 2013 -joukkuekisa

29.6 Pieksämäki

Osallistuimme KPSH:n joukkueen edustajina Voittajaluokkaan, jonka tuomareina toimivat Kaisa Poutanen (seuraaminen, luoksetulo, hyppynouto, tunnistusnouto) ja Ralf Björklund (paikallamakuu, ruutu, liikkeestä istuminen, metallinouto, kauko-ohjaus).

Tuloksena VOI1 (288,5p) ja sij. 1./ 47 :) Joukkueen sijoitus 12./70.

Huisin hieno päivä!! Lähdettiin ilman mitään odotuksia, ja kuinkas kävikään :) Kokeen jälkeen päällimmäinen ajatus oli se, että en osaisi paremmasta kisakumppanista edes haaveilla! Lämpötila huiteli hellelukemissa, mua jännitti ihan luvattoman paljon, mutta koira toimi juuri niin kuin se toimii treeneissäkin -rehellinen pieni työmyyrä <3

Käytiin tsekkaamassa kisapaikka perjantai-iltana. Hyvältä vaikutti: voittajakehät olivat nurmialueen päädyssä ja tilaa oli runsaasti. Kauhukuva ahtaasti rakennetuista kehistä ei siis toteutunutkaan.

Lauantaiaamuna suuntasimme paikalle kisojen alkamisaikoihin eli noin kello yhdeksän. Meidän lähtönumeromme oli 35. ja laskeskelin, että meillä ei ole kiirettä kehään kun ensimmäinen voittajaluokan liike eli paikallamakuu tehtiin kuuden koirakon ryhmissä. Jossain vaiheessa vielä varmistin asiaa "sisäänheittäjältä" joka totesi, että vielä on jäljellä kaksi paikallaoloryhmää ennen meidän vuoroamme. Menin teltalle odottelemaan ja ajattelin, että annan vielä koiran maata varjossa kaikessa rauhassa... Kunnes kuulin, kun liikkuri huuteli kehään numeoa 244... Eli meitä! Viime hetkillä olikin tullut poisjääntejä, joten yllättäin meidän pitikin olla jo kehässä. En siis ehtinyt valmistella koiraa millään lailla, nappasin sen vaan häkistä ja sanoin että "mennään tekemään töitä". Eikä ongelmaa: paikallamakuu 10, pieni partiolainen kun on aina valmis :)

Paikkamakuun jälkeen odoteltiinkin tovi jos toinen kehään pääsyä. Se taisi olla puolen päivän aikoihin kun vihdoinkin oli meidän vuoromme. Oli sen verran kuuma, että annoin Rian olla varjossa häkissä siihen saakka, kun meitä edeltävä koira meni kehään. Ennen kehään menoa otettiin muutama perusasentoon tulo kierron kautta ja pari luoksetulon stoppia lyhyeltä matkalta.

Alla video yksilöliikkeistä:



Seuraaminen 9,5:

Hyvin Riamainen kokonaisuus. Pieniä epätarkkuuksia ja kontaktin pudotuksia mut en aio purnata niistä, koira teki parhaansa ja oli mukavan aktiivinen!

Luoksetulo 9:

Lähti liikkeelle normaalia hitaammin ja sain ajoitettua käskyn niin, että stoppi tuli merkin kohdalle :D Maahanmeno venyi, annoin käskyn myöhässä.

Hyppynouto 10:

Hyvä!

Tunnari 8:

Ai kauhee että jännitti!! Ria tarkisti kapulat kerran ja toisen ja kolmannen ja vasta neljännellä kierroksella tajusi että kappas, siellähän on oma :) Mut pisteet kuitenkin koiralle: teki rehdisti töitä, ei häslännyt, ei paineistunut, ei alkanut säätämään!

Kokonaisvaikutus 10

Tässä välissä oli pieni tauko. Päästiin kuitenkin melko nopeasti seuraavaan kehään, ei nimittäin odoteltu ehkä tuntiakaan. Ennen kehään menoa Ria lepäili häkissä enkä juurikaan "viritellyt" sitä ennen kehää.

Ruutu 7:

Ohjaaja MOKASI!!!!! Katsoin, että Ria on takanauhan päällä, enkä uskaltanut antaa maa -käskyä ennen kuin oli korjannut eteenpäin. Siinä säätäessä ei sitten mennytkään maahan ensimmäisellä käskyllä. Lopussa tuli vielä luokse ihan miten sattuu, vaikka tätä on kyllä treenattu... Mikä lie aivopieru jälleen. No mut onneks saatiin pisteitä eikä mennyt nollaksi.

Liikkeestä istuminen 9,5:

Annoin avun mutta jostain syystä silti saatiin hyvät pisteet... No mut en reklamoi ;)

Metallinouto 10:

Tuomarin kommentti: paras metalliesineen nouto pitkiin aikoihin :)

Kauko-ohjaus 9:

Ei tekniikaltaan mikään puhdas sarja, eli liikkui s-m ja s-i. Mut toisaalta, ei ole tehnyt kotonakaan pitkiltä matkoilta sataprosenttisen puhtaasti, joten teki sen minkä tällä hetkellä osaa.

Kokonaisvaikutus 10

Ria ruudussa. Kuvaaja Hertta Mikkonen



Olin ihan supertyytyväinen Riaan! Otettiin pistemenetyksiä ohjaajan mokelluksista (luoksetulon maahanmeno -> käsky myöhässä, ruutu -> luulin että on ruutunauhan päällä), mutta Ria teki parhaansa. Se ei paineistunut ohjaajan jännittämisestä (en muistanutkaan, miltä tuntuu jännittää tokokokeessa, yleensä kun saan "kyläkisoissa" rauhallisen mielen viimeistään siinä vaiheessa kun seuraaminen alkaa!), ei väsähtänyt helteessä, ei ottanut häiriötä viereisistä kehistä.

Jonkin verran tuli kokemattoman koiran pieniä virheitä (tunnarin tarkistelut, ruudun luoksetulo), mutta 2,5 -vuotias ei voi olla vielä kovinkaan rutinoitunut tokokoira :)

Pisteitä jaettiin joissain liikkeissä melko runsaalla kädellä, mutta onneksi niitä näytti satelevan tasapuolisesti kaikille. Siitäkään huolimatta ykkösiä ei sadellut kovinkaan runsain määrin: 47 osallistujaa, 7 ykköstulosta.

Anna ja Kepo, meidän luottotreenikaverit <3 olivat samaisessa luokassa neljänsiä pistein 281,5. Ehkei me olla kulutettu turhaan aikaa treenikentällä ;)



Oivalluksia ja onnistumisia

Oivallus numero yksi: koira osaa, kun ohjaaja antaa sille työskentelyrauhan.

Tämä tuli todettua Iisalmen agikisoissa viime sunnuntaina (9.6). Päätin ennen kisaa, että kokeilen olla hipihiljaa kepeillä, ja katson että mitä koira tekee. Sain ainoastaan kehua kun aloitti pujottelun, mutta sitten meni suu suppuun. Ja kappas; kolme rataa ja kolme onnistunutta pujottelua. Tadaa, ehkä (toivottavasti!!) tästä löytyi se pysyvä ratkaisu näihin kuuluisiin keppivirheisiin.

Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mukava kisareissu. Timo Vertasen radat olivat melko mielenkiintoisia, ja melkein meinas vähän hiki iskeä siinä vaiheessa kun näin ensimmäisen radan kehän laidalta... Ensimmäiset viisi estettä melkoista hässäkkää (ei ollenkaan tyypillinen ykkösluokan aloitus), siitä sisäänmeno kepeille 90 asten avokulmasta, sitten vähän suoraviivaisempaa etenemistä mutta kuitenkin mm. putkiansoja hyppyjen takana jne. Mun mielestäni rata oli enemmänkin kolmos- kuin ykkösluokan tasoinen, mutta toisaalta ihan hauska oli tutustua kerrankin rataan jossa joutui oikeasti vähän miettimään ohjausvalintojaan. Tämä rata hyllytettiin keppejä edeltävälle hypylle, jonka päästin hyppäämään väärin päin kun kuviot oli "vähän" hukassa :P Loppurata oli tosi hyvä, jäi loistava fiilis!

Toiselta radalta juostiin nolla, VIHDOIN! :) Tuntui hyvälle, puomi oli nopea, pujottelu edelleen hyvä, meno tuntui sujuvalle. Loppuradasta tein huonot valssit kun jäin varmistelemaan (pelkäsin varmaan että ryssin alla olevan nollan), eli niissä valui kaarrokset vähän pitkiksi, mutta mitä väliä kun jäätiin löysän ihanneajan alle -24,10 (5,15 m / sek). Eli kyllä se vaan juoksee lujaa vaikka olis mikä helle :D

Kolmannella radalla hyllytettiin samaan kohtaan missä näkyi moni muukin hyllyttävän, eli päästin nelosen ohi. Muuten oli taas ihan hyvä kokonaisuus näin meidän osaamistasoon nähden.

Kaikein kaikkiaan tämä oli reissu, joka antoi uskoa siihen ettei esteosaaminen ehkä olekaan niin retuperällä kuin mitä jossain vaiheessa ajattelin ;)

Oivallus numero kaksi: Koira osaa jäljestää. Koira osaa itse asiassa enemmän asioita kuin ohjaaja uskookaan!

Tehtiin eilen tämän kauden ensimmäinen kunnollinen jälkitreeni. Ollaan treenailtu Rian kanssa muutamaan otteeseen jälkeä ihan keskenämme meidän kotimetsässä, mut nyt ajettiin kaatiksen taakse Mariannen ja Päivin kanssa treenailemaan. Myöhästyin aloituksesta, joten ihanat treenikaverit olivat tallanneet esineruudun ja polkeneet Rialle jäljen.

Otettiin esineet ekana. Marianne vei yhdellä kertaa kolme esinettä niin, että Ria näki viennit. Kun lähetin ensimmäiselle esineelle, niin näytti aluksi sille että nyt on kyllä enemmän intoa kuin älyä, mut oli se nenäkin mukana kun esineet palautuivat nopsaan.

No mutta se jälki: en jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta koiran nenän tarkkuutta! Minä kuljen hölmönä liinan perässä enkä ainakaan omalla toiminnallani vahingossakaan auta koiraa pätkääkään, mutta toinen tekee rehdisti jäljen alusta loppuun ja poimii kaikki kepit matkalta <3 Oli kuulemma ihan himppusta vaille alokasluokan jäljen mittainen, ja Marianne oli sitä mieltä että kannattais alkaa sitä BH:ta miettiä ihan tosissaan että päästäis syksyllä jälkikokeeseen.... Jaiks! Miten minä oon tähän asti ajatellut, että me ollaan maaston osalta koevalmiita ehkä "joskus muutaman vuoden kuluttua". No, täytynee tehdä vähän suunnitelmia tottiksen osalta lisää kunhan TOKO SM:t on hoidettu kunnialla alta pois. Eniten laiskottaa noutojen palautukset... Voi kun vois vaan ottaa suoraan sivulle... Ja mua jännittää jo se BH:kin enemmän kuin tokon EVL:an koe :D

Sitä kolmatta oivallusta odotellessa... Tulispa se pian kun näistä tulee jotenkin niin hyvälle mielelle :)

 

Kaikki yhes koos

Agility -maailman vaikein urheilulaji.

Eräs koutsi totesi otsikon mukaisesti jokunen aika takaperin kun mietin, että kuinka niin helpolta vaikuttava radanpätkä olikin sitten loppupeleissä meille niiiiiin hankala. Niin se taitaa olla -maailman vaikein urheilulaji. Ainakin siltä se tuntuu tällä hetkellä.

Ei päästy tuloksilla tuulettelemaan tänäänkään vaikka kaiken järjen mukaan ykkösluokan tasoisten ratojen pitäisi olla "lastenleikkiä" niiden harjoitusten rinnalla, joita ACElla viikottain väännetään. Ehkä se juttu onkin siinä, että me ei osata perusasioita. Tänään saldona kahden radan keppivirheet parilla muulla häsläämisellä höystettynä ja yhdellä radalla esteen ohitus.

Kisat kisattiin Varkaudessa ja tuomarina toimi Minna Väyrynen.

A agilityrata: hyl

Jätti kepit kesken... taas :( Edessä oli putki, en tiedä että oliko sillä vaikutusta mutta eihän sillä saisi olla. Otin uusiksi ja teki hyvin. Loppuradalla en sitten enää keskittynyt ohjaamiseen kun oli mokailut alla... Pitäisi oppia ohjaamaan loppuun saakka vaikka mitä olis tapahtunut kesken radan!

B agilityrata: 5

Kolmosesteen ohitus... Muuten hyvä kokonaisuus, jopa ne kepit osattiin ;) A oli hidas mutta tuli alas asti, puomi oli superhieno -siihen on alkanut löytyä vauhti ja varmuus! Alkua lukuunottamatta tuntui hyvälle tekemiselle!

C hyppyrata: 15

Säätämistä... Hajotettiin kakkosesteenä ollut rengas, Ria tuli taas yhden hypyn ohi mun liikkeen mukana, ja sitten ne kepit... Voi huokaus! Hyppäristä on video josta näkee, mitä kepeillä tapahtuu. Ria lähtee jotenkin epävarmasti pujottelemaan ja tulee kesken pois. En keksi, että mitä teen tai jätän tekemättä. A radalla tuli tunne, että sillä edessä olevalla putkella oli vaikutusta kun Ria meinas juosta pujottelun keskenjättämisen jälkeen sinne, mutta kun C radalla putki ei ollut edes tyrkyllä eikä koira ampaise eteenpäin... Yritin antaa virheestä palautetta sen minkä kisatilanteessa pystyin antamaan, ja toistolla teki taas hyvin. Alkaa prosentuaalisesti olla melko isoja lukuja kun lähdetään laskemaan, että monessako kisassa ollaan kämmätty pujottelu.

Linkki C radan videoon: http://www.youtube.com/watch?v=A_2e2opC8vA
(kaukaa kuvattu mutta jotain siitä näkee... A:lta ei saatu videota ja B näkyy vielä epäselvemmin kuin C, joten en viitsi ladata)

Noh, jos Ria ei olis Ria niin saattais alkaa vähitellen ketuttaa koko homma. Mutta kun Ria on Ria niin tämä harrastaminen on vaan ihan mielettömän siistiä! :D Pitää vaan osata nyt keskittyä oikeisiin asioihin joilla saadaan paketti kasaan. Nyt se paketti on vielä kovin kesken...

Kohti SM:iä

Viime sunnuntaina valittiin edustusjoukkueet tokon SM:iin. Ykkösjoukkueen ylemmät koirakot olivat jo ennakkoon varmat; meillä on ihan huikean hyviä EVL koiria joille ykkösjoukkueen paikat annettiin ihan ansaitusti. Jännitettiin, että saadaanko kakkosjoukkuetta kasaan, kun (harvinaista kyllä) joukkueen ilmoittaminen meinasi jäädä kiinni alemmista koirakoista. Saatiin kuitenkin haalittua mukaan riittävästi alo ja avo -koirakoitakin, joten kakkosjoukkue pääsee kisaan mukaan myöskin. Ria lähtee kakkosjoukkueen mukana hakemaan voittajaluokasta arvokasta kisakokemusta isoista kisoista :)

Meillä on nyt tokossa hyvä tiimi ympärillämme: SM -koirakot treenaavat kimpassa säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, ja sen lisäksi on oman ryhmän treenit. SM-treeneissä keskitytään häiriökestävyyden kasvattamiseen, eli pyritään järjestämään kisanomaisia treenitilanteita isoine häiriöineen. Useat koirat treenaavat yhtä aikaa, viereisessä kehässä saattaa joku heittää kapulaa kun oman koiran täytyy keskittyä seuraamiseen jne. Oman ryhmän treenit aion käyttää siihen, että hiotaan juttuja joissa tarvitsen paljon apusilmiä ja liikkurointia. Kotona sitten värkätään kaikkea pikkuviilailua.

Olen tehnyt treenisuunnitelmaa aika pitkälti viimeisimmän kokeen perusteella. Ollaan tehty vielä tässä vaiheessa melko paljon liikekokonaisuuksia, mutta mitä lähemmäs koe tulee niin sitä enemmän aion paloitella liikkeitä ja palkkailla pikkujuttuja. Ja pidetään yllä sitä kaikkein tärkeintä: hyvää fiilistä!

Rian kanssa on ollut nyt ihan superkiva treenata. Tänään treenattiin oman ryhmän kanssa Haukkumajalla, ja jäi kyllä tyytyväinen olo. Aloitettiin kehään menolla, eli liikkuri kutsui liikkeen aloituspaikkaan. Ria teki pienesti "tsekkaamisen" ympärilleen, eli vilkaisi kehään mennessä merkkejä/kentällä olevia kapuloita, mutta se oli sellainen todella pieni tarkistus ja sen jälkeen oli skarppi. Näin haluaisin sen toimivan kokeessakin, eli ok jos tarkistaa, kunhan on heti toimintavalmiudessa eikä jää kiinni rekvisiittaan. Liikkeestä istumiset tehtiin kuuntelutreeninä: heitin makupalan jolla sain koiran irtoamaan, käänsin selkäni kohti koiraa ja kun se lähti juoksemaan kohti niin annoin käskyn. Apuohjaaja klikkas kun istui, itse en siis nähnyt että mitä koira teki. Hyviä istumisia ja hyvä kuuntelutreeni noin niin kuin muutenkin. Näin saadaan istumista vahvistettua ilman, että aina tarvitsee vääntää sitä seuraamista valmistelevassa osiossa. Luoksetulossa jättö ja läpijuoksu, jätössä jouduin kerran huomauttamaan kun venytti etuosaansa eteenpäin "käsky" -sanan aikana. Ruutu kokonaisena liikkeenä, teki hyvin! Kentällä oli kapuloita, mut ne ei häirinneet. Puun kierron kautta ruudun loppuosaa, eli kierto ja kutsu seuruuseen. Lopuksi vielä vaikea tunnari todella pitkältä matkalta, veikkaan että matka oli yli tuplat kisamatkasta. Odotus siitä, että pääsee kapuloille oli liian korkea, eli nyki ja hötkyi. En sitten päästänytkään suoriltaan noutoon vaan teetin ylimääräisiä tehtäviä, kuten puun kiertoa ja sivulta maahanmenoa, ja kun oli kuulolla niin sai mennä kapuloille. Mielettömän siisti tunnari: lähti haistelemaan reunasta (kapulat rivissä) ja kun oma osui kolmantena kohdalle niin nappas sen suuhunsa ja palautti ihan tykkivauhdilla hyvään perusasentoon!

Oon ainakin tässä vaiheessa ihan fiiliksissä; Tessan kanssa kisatut SM:t ovat olleet ennen kaikkea kokemuksena ihan mielettömän hienoja reissuja! Ei se tulos eikä lopullinen sijoitus niinkään, vaan se FIILIS :)

Tokoa ja JÄLKEÄ!

Sunnuntaina tehtiin lyhyt kokeenjälkeinen muutaman liikkeen palauttava treeni: tunnari liikkeenä, ajattelin että puutun jos pudottaa kapulan palautuksessa, mutta teki hyvin. Luoksetulon jättö ja palkka rauhallisena makaamisesta kun liikkuri huuteli käskyä; tässähän ei kokeessa ollut moitittavaa, mutta näitä on muistettava tehdä ettei lähde taas menemään huonoon suuntaan. Kauko-ohjauksen ensimmäistä istumista n. kymppimetristä; ei pompahtanut, kun ei noussut ylös ollenkaan. Teki ihan totaalijumin, joten lyhensin matkaa ja otettiin sitten uudestaan.

Loppuun vähän keppejä ja palkkaus putkeen, ne kun oli siinä sopivasti tarjolla Miinan agilitytreenin jäljiltä :)

Maanantai oli lepopäivä. Koirat saivat rallatella ulkona kun tein pihahommia, mut treenattu ei ollenkaan. Lepopäiviä pitäisi muistaa pitää enemmänkin, siis ihan sellaisia ettei koiran tarvitse "rasittaa aivojaan" ollenkaan. Se vaan meinaa unohtua, kun Ria ei kyllä koskaan näytä väsymisen merkkejä ainakaan sillä tavoin että ei haluaisi tehdä... Ehkä väsyminen näkyy joskus keskittymisen puutteena, muttei muuten.

Tiistaina eli tänään otettiin vähän pihatokona kauko-ohjauksen tekniikkaa hypyn kautta, ja käytiin kokeilemassa, että miten jälki sujuu talvitauon jälkeen. Poljin jäljen "meidän metsään". Matka oli tarkoitus katsoo puhelimen gepsillä, mutta unohdin... Ensi kerralla sitten. Tein taas perinteiset, eli jälkeä polkiessani bongailin maamerkkejä ja ajattelin, että kyllähän minä muistan mistä olen kulkenut, ja mites kävikään... Ei ollut hajuakaan, että mistä jälki kulki, mutta onneks Ria hoiti homman tyylillä. Kaikki viisi keppiä nousi ja voi jukra että tyypillä oli kivaa! Ja taas muistui itsellekin, että miten mielettömän hieno tunne se onkaan kun viimeinen keppi nousee ja koira syö rinta rottingilla loppupalkkaruokaansa :)

Voittajaluokan koe 11.5.

Käytiin tokokokeessa Pieksämäellä, tuomarina toimi Pauli Härkönen.

Ei, me ei kisata taktisesti Pieksämäellä jokaista koettamme. Se vaan sattuu olemaan paikka, jossa on koe kerran kuukaudessa. Ja sinne mahtuu aina mukaan, kun rajoitukset on max 60 koirakon luokkaa :P Siksi me kisataan useimmiten siellä.

Koesuoritus oli hyvinkin "Rian näköinen". Jokunen hieman yllättävä juttu mahtui mukaan, niin positiivinen kuin myös negatiivinenkin. Voittajaluokassa oli ainoastaan neljä koiraa, ja me oltiin tällä kertaa suoritusvuorossa ensimmäisinä.

Paikallamakuu 10:
Ilmeisesti kaikin puolin hyvä, tai kukaan ei ainakaan kertonut jos koira teki jotain ylimääräistä. Hyvin on tehnyt kyllä treeneissäkin, joten olisin kovin ihmetellyt jos tästä olis lähtenyt pisteitä.

Palkkaaminen hallin ulkopuolella; taisteluleikkiä narulelulla ja pylvään kierron kautta virittelynä kutsuja perusasentoon. Halliin mennessä tuomari ja liikkuri olivat jo "asemissa" odottelemassa, mut rauhoitin vielä tilanteen ennen kehään menoa ja maltoin jopa pysähtyä juomaan vettä :D Plussa mulle, en hätiköinyt vaikka olin menossa ensimmäisenä kehään!

Seuraaminen 9:
Mulla on tämän liikkeen kanssa vähän palikat hukassa... Ria teki hyvin; paikka pysyi, piti itselleen tyypillistä matalaa kontaktia ja oli skarppi. Kokonaisuus oli mielestäni hyvän tuntuinen ja näytti videolta katsottuna siistiltä. Itse ryssin täyskäännöksen paikallaan, eli käännyin koiraan päin vanhasta tottumuksesta vaikka teen nykyisin käännökset koirasta poispäin!! Kävelin siis suoraan koiran päälle ja Ria ei kyllä tehnyt elettäkään että olis työskennellyt sen verran että olis päässyt alta pois. Mutta siis ne hukassa olevat palikat... En nyt taaskaan oikein tiedä, että mitä tältä liikkeeltä haluan. Tiedän, että kontakti on matala, mutta vähitellen alkaa olla tunne että mulla ei riitä taito nostaa sitä korkeammaksi. Tuo kontaktiasia on sellainen itselle tärkeä juttu, eli haluaisin että koira on ryhdikäs ja katsoo oikeasti ylös (nyt Ria katsoo lähinnä mun oikeaa kättä), mutta toisaalta mietin, että onko se tuolle koiralle jotenkin luonnotonta? Seuraaminen, ikuinen projekti.... Kuitenkin edelleen tärkeintä olis että koiralla on KIVAA tässä liikkeessä, eli siksi en haluais tehdä tästä liian suurta numeroa. Ehkä en siis teekään jos näyttää siltä, että tällä seuraamisella saadaan kokeessakin noinkin hyviä pisteitä (tämä oli yksi niistä postiviisista yllätyksistä!) ;)

Liikkeestä istuminen 7,5:
Autoin tosi vahvalla liikkeen himmaamisella ja kropan kääntämisellä. Oli suunnitelmissa antaa tuo apu, mutta olis riittänyt pienempikin. Seuraavassa kokeessa aion kävellä niin kuin oikeasti kävellään ;) Kun menin koiran taakse, niin kääntyi katsomaan ja samalla liikutti etujalkojaan.

Luoksetulo 8,5:
Seisominen venyi mutta sen tiesin jo etukäteen. No mutta ei mennyt maahan kun piti seisoa. Eikä ollut levoton jätössä. Positiivisia yllätyksiä!

Ruutu 9:
"Värkkäsin" perusasennon kanssa liikkeen alussa melko pitkään siitä syystä, että Rialla oli aikas kova imu ruutuun... No eipä tarvinnut miettiä että oliko merkannut ruudun ;) Liikkeessä ei ollut loppuosaa lukuunottamatta mitään sellaista, mistä olis lähtenyt pisteitä pois. Pitäisi vaan opettaa koira tulemaan seuraamiseen ruudusta kutsuttaessa...

Hyppynouto 10:
Liikutti etujalkoja heiton aikana. Ei muuta vikaa.

Metallinouto 9,5:
Oli tosi jännittynyt ennen kuin sai luvan noutoon. Näin ne asiat, joiden eteen on tehty töitä, puskee väkisin kokeessa esiin... No positiivista se, että ei varastanut noutoon.

Tunnistusnouto 7:
Superhieno työskentely kapuloilla, nappas oman heti kun osui kohdalle ja lähti palauttamaan hyvin. No, sitten teki sen mitä on tehnyt pari kertaa aikaisemminkin: pudotti kapulan, nosti sen nopeasti ja toi kapulan tosi tyytyväisen näköisenä mulle. Sitä saa mitä tilaa -näitä häsläämisiä olen palkannut ihan niin kuin mitä tahansa tunnareita, mutta aletaan ehkä vähitellen puuttua näihin ;)

Kauko-ohjaus 5:
Tämä jäi harmittamaan! Ekassa istumisessa Ria pomppas ihan tolkuttomasti eteenpäin. Näytti siltä, että se ei tajunnut olevansa tekemässä kauko-ohjausta :( Muutoinkaan tekniikka ei ollut kaikilta osin puhdasta ja s-m vaihtoon annoin kaksi käskyä. Harmittaa siksi, että kauko-ohjaus on sujunut viime aikoina hyvin ihan ylipitkiltä matkoiltakin ja nyt ei kyllä päästy lähellekään omaa tasoamme tässä liikkeessä. Luulin, että saatais nolla, mut tuomari oli kiltti ja antoi pisteitäkin.

Kokonaisvaikutus 9

VOI 1, 264,5 p. (1./4)


Linkki videoon: http://www.youtube.com/watch?v=B8AfsHw_14M

Kokeeseen valmistautumista

Treenaaminen on ollut kovin tokopainotteista viime aikoina. Treenattu on jotain päivittäin: isompia kokonaisuuksia on tehty eri kentillä (Haukkumaja, Vuorelan koulu, Kasurilan koulu, Suunnistajanpuisto) ja pienempää viilaamista kotona. Kenttätreenit ja erilaisissa häiriöissä treenaaminen alkaa tuottaa tulosta ja keskittyminen on parantunut huomattavasti siitä, kuin mitä se oli ensimmäisissä kunnollisissa ulkotreeneissä.

Liikkeet tuntuisivat olevan koetta ajatellen melko hyvällä mallilla. Mitään tulostavoitteita en uskalla asettaa, kun tarkoitus on päästä lähinnä katsomaan kuinka kokonaisuus toimii. Sen tiedän jo nyt, että seuraaminen ei ole tällä hetkellä sitä mitä haluaisin sen olevan, mutta seuraamisen kohdalla olen valmis tekemään kompromissin siitä syystä, että se liike jos mikä ei ole koskaan valmis; jos jäisin odottamaan, että se on "kympin luokkaa", niin me ei päästäis varmaan koskaan kokeeseen ;) Luoksetulo elää myös jonkin verran (niin jätön kuin stoppien osalta), mutta näillä mennään ja katsotaan mitä tapahtuu.

Muiden liikkeiden osalta tiedän, että koira osaa. Toki aina voi sattua työtapaturmia, mutta niitä ei kannata etukäteen miettiä. Ajoituksellisesti tämä tavoitekoe osuu tosi nappiin: mikään liike ei ole ehtinyt täysin "hajoamaan" (vaikka viime viikolla tulikin tunne, että siitä helkutin luoksetulosta ei tule taaskaan yhtikäs mitään) ja Ria on tehnyt jo pidemmän aikaa varmaa työtä mm. tunnarissa ja kauko-ohjauksessa -liikkeissä, joiden onnistuminen aina vähän jännittää. Suurimpana tavoitteena olisi saada rento ja keskittynyt suoritus ja kyetä itse löytämään ja pitämään se fiilis, mikä on ollut viime aikoina treeneissäkin.

Lauantaita ennen tehdään vaan lyhyitä, helppoja ja kivoja treenejä paljolla palkalla ja nautitaan ihanista lenkkeilykeleistä. Parempi olla tekemättä nyt liikoja jottei ehdi hajottaa mitään ;)