Tämä tuli todettua Iisalmen agikisoissa viime sunnuntaina (9.6). Päätin ennen kisaa, että kokeilen olla hipihiljaa kepeillä, ja katson että mitä koira tekee. Sain ainoastaan kehua kun aloitti pujottelun, mutta sitten meni suu suppuun. Ja kappas; kolme rataa ja kolme onnistunutta pujottelua. Tadaa, ehkä (toivottavasti!!) tästä löytyi se pysyvä ratkaisu näihin kuuluisiin keppivirheisiin.
Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mukava kisareissu. Timo Vertasen radat olivat melko mielenkiintoisia, ja melkein meinas vähän hiki iskeä siinä vaiheessa kun näin ensimmäisen radan kehän laidalta... Ensimmäiset viisi estettä melkoista hässäkkää (ei ollenkaan tyypillinen ykkösluokan aloitus), siitä sisäänmeno kepeille 90 asten avokulmasta, sitten vähän suoraviivaisempaa etenemistä mutta kuitenkin mm. putkiansoja hyppyjen takana jne. Mun mielestäni rata oli enemmänkin kolmos- kuin ykkösluokan tasoinen, mutta toisaalta ihan hauska oli tutustua kerrankin rataan jossa joutui oikeasti vähän miettimään ohjausvalintojaan. Tämä rata hyllytettiin keppejä edeltävälle hypylle, jonka päästin hyppäämään väärin päin kun kuviot oli "vähän" hukassa :P Loppurata oli tosi hyvä, jäi loistava fiilis!
Toiselta radalta juostiin nolla, VIHDOIN! :) Tuntui hyvälle, puomi oli nopea, pujottelu edelleen hyvä, meno tuntui sujuvalle. Loppuradasta tein huonot valssit kun jäin varmistelemaan (pelkäsin varmaan että ryssin alla olevan nollan), eli niissä valui kaarrokset vähän pitkiksi, mutta mitä väliä kun jäätiin löysän ihanneajan alle -24,10 (5,15 m / sek). Eli kyllä se vaan juoksee lujaa vaikka olis mikä helle :D
Kolmannella radalla hyllytettiin samaan kohtaan missä näkyi moni muukin hyllyttävän, eli päästin nelosen ohi. Muuten oli taas ihan hyvä kokonaisuus näin meidän osaamistasoon nähden.
Kaikein kaikkiaan tämä oli reissu, joka antoi uskoa siihen ettei esteosaaminen ehkä olekaan niin retuperällä kuin mitä jossain vaiheessa ajattelin ;)
Oivallus numero kaksi: Koira osaa jäljestää. Koira osaa itse asiassa enemmän asioita kuin ohjaaja uskookaan!
Tehtiin eilen tämän kauden ensimmäinen kunnollinen jälkitreeni. Ollaan treenailtu Rian kanssa muutamaan otteeseen jälkeä ihan keskenämme meidän kotimetsässä, mut nyt ajettiin kaatiksen taakse Mariannen ja Päivin kanssa treenailemaan. Myöhästyin aloituksesta, joten ihanat treenikaverit olivat tallanneet esineruudun ja polkeneet Rialle jäljen.
Otettiin esineet ekana. Marianne vei yhdellä kertaa kolme esinettä niin, että Ria näki viennit. Kun lähetin ensimmäiselle esineelle, niin näytti aluksi sille että nyt on kyllä enemmän intoa kuin älyä, mut oli se nenäkin mukana kun esineet palautuivat nopsaan.
No mutta se jälki: en jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta koiran nenän tarkkuutta! Minä kuljen hölmönä liinan perässä enkä ainakaan omalla toiminnallani vahingossakaan auta koiraa pätkääkään, mutta toinen tekee rehdisti jäljen alusta loppuun ja poimii kaikki kepit matkalta <3 Oli kuulemma ihan himppusta vaille alokasluokan jäljen mittainen, ja Marianne oli sitä mieltä että kannattais alkaa sitä BH:ta miettiä ihan tosissaan että päästäis syksyllä jälkikokeeseen.... Jaiks! Miten minä oon tähän asti ajatellut, että me ollaan maaston osalta koevalmiita ehkä "joskus muutaman vuoden kuluttua". No, täytynee tehdä vähän suunnitelmia tottiksen osalta lisää kunhan TOKO SM:t on hoidettu kunnialla alta pois. Eniten laiskottaa noutojen palautukset... Voi kun vois vaan ottaa suoraan sivulle... Ja mua jännittää jo se BH:kin enemmän kuin tokon EVL:an koe :D
Sitä kolmatta oivallusta odotellessa... Tulispa se pian kun näistä tulee jotenkin niin hyvälle mielelle :)
Kaikki yhes koos
Tässä sulle kolmas oivallus: pk-kokeeseen voi mennä vaikka koira tuliskin suoraan sivulle. Ainakin jos tavoitteeksi riittää koularin saaminen. Sitten jos tie jatkuu voittajaan asti ja tahtoo ykköstuloksia niin voit miettiä asiaa uudestaan: on kuitenkin aika sama opetatko uuden tavan nyt vai vasta silloin kun koira on jo tva ;)
VastaaPoistaLinda: No siinähän se tulikin! Tänx :D
VastaaPoista