Kohti erikoisvoittajaluokkaa

Jos kuvaan on uskominen, niin me treenataan suu mutrussa ja kieli keskellä suuta :D (kuva Anne Mönttinen)

 

 

 

Nyt on ollut erityisen kiva treenata, kun on saanut keskittyä vanhojen tuttujen juttujen lisäksi muutamaan uudempaan asiaan: ohjattuun ja EVL-ruutuun. Zetaa kohtaan mulla oli hetki sitten asenneongelma, mut päätin muuttaa asennetta ja sitäkin on ollut nyt ihan kiva tehdä.

 

Tänään treeneissä Anna kuvas meidän liikkeitä kun halusin nähdä erityisesti ohjatun ja kauko-ohjauksen tilanteen. Ohjatun merkille menon banaanimutka on selvästi pienentynyt, ja yllätyksekseni sitä ei huomaa sivulta katsottuna (videon perusteella) juuri ollenkaan! Merkillä seisominen on tooosi levoton, Ria tarjoaa siellä ties mitä... Täytynee muistaa treenata sitäkin. Ollaan tehty nyt paljon hetsausmerkkejä ja oon palkannut merkkiä pallolla (pallo merkin takana) ja näiden avulla kaarrattaminen on jäänyt. Suunnat on varmalla mallilla, eikä niitä ole oikeastaan tarvinnut työstää sen kummemmin.

 

No mutta päivän ahaa -elämyt: kauko-ohjauksen palkkaaminen! Joudun pyörtämään kaikki puheeni, jälleen kerran... ;) Oon aina ajatellut, että kauko-ohjauksessa palkka ei voi koskaan tulla koiran edestä ohjaajalta, tai ainakaan niin, että koira näkee edessään olevan palkan. Mutta jos koira tekeekin hienoa sarjaa niin, että pallo lentää ohjaajan kädestä koiralle/koiran taakse, niin miksi en käyttäisi tätä palkkausta?

 

Alla videota tämän päivän treeneistä (ohjattu + kauko-ohjaus pallopalkalla):

 

 



 



EVL -ruutua ollaan pilkottu edelleen pienempiin osiin; paljon palkkaa merkiltä, palkkaa ruutuun menosta + oikeasta paikasta ruudussa jne. Vaatii työtä, työtä ja työtä. Ruudun paikka on mennyt huonommaksi merkkitreenin jälkeen, eli sitä pitäisi muistutella paljon. Tänään Ria ei bongannut merkiltä ruutua, vaan lähti kiertämään valotolppaa. Aika hyvin on normaalisti irronnut merkiltä ruutuun, mut näitä aivopieruja näköjään esiintyy ajoittain.

Luoksetulon seisomisesta oon vapautellut takapalkalle. Toimii ja ei toimi... Välillä tekee sikahienoja liinat kiinni -stoppeja, välillä sellaisia löysiä löröjä. Jokin tässäkin systeemissä mättää, ehkä se etten vaan osaa edelleenkään kertoa koiralle mustavalkoisesti että mitkä ne kriteerit ovat.

Jättäydyin muuten pois piirinmestaruusjoukkueesta. Ei jaksa enää ajatella voittajaa ollenkaan eikä me "hyödyttäis" mitään mahdollisesta koularista. Oltais oltu käytettävissä jos koirakoita olis ollut ehdolla niukasti, mutta olipa ilahduttavaa että saatiin jälleen melko kivuttomasti kaksi KPSH:n joukkuetta kisaan mukaan!

Loppukesän ja alkusyksyn suunnitelmia...

Päivitin kisa-/koekalenteria jotta saisin taas jotain selkeyttä ja järjestelmällisyyttä treenaamiseen. Tokossa ollaan alettu työstää zetaa ja ohjattua; periaatteessahan asiat on jo tuttuja koiralle, mutta treenaamattomuus näkyy. Asetin EVL:an tavoitekokeen syyskuulle. Jos homma on silloin vielä vaiheessaan, niin sitten siirretään koesuunnitelmia eteenpäin. Pakko olla vaan jokin aikataulu ihan itseni takia, muuten ei tule treenattua tarpeeksi systemaattisesti :)

Agility meinaa jo sananakin ahdistaa... Se ei riitä, että koira on hyvä, jos ohjaaja ei kehity :/ Varkauden kisoissa juostiin Sami Topran  radoilla viime viikonloppuna, tuloksina 10 ja 5. Molemmilla radoilla lentokeinu ja ekalla radalla myös yksi rima alas -ensimmäistä kertaa kisoissa tällaisia mokelluksia. Ja tavoite ei toteutunut; hätäilin kontakteilla, eikä malttia ollut ohjaamisessa kyllä muutenkaan... Jotenkin oon nyt niin harmissani siitä, että en vaan löydä keskittymistä radoille. Toisella radalla oli myös pöytä, sen vein tosi varmistellen ja ei saatu ihme kyllä siitä virhettä. Nyt sekin este on nähty kisaradalla :D Ja jos jotain hyvää, niin nyt ne kepit on oikeasti hyvät kisaradallakin. Jes!!!

Laitoin kalenteriin parit agikisat elokuulle siitäkin huolimatta, että keinu ei näytä olevan kovinkaan hyvässä kuosissa... No sitä saa mitä tilaa: ei ole hidas keinu ei.

Agilitypäivitystä pitkästä aikaa

Ennen toko SM:iä pidettiin pienoinen parin viikon agilitytauko. Jo ennen taukoa huomasin, että kontaktiosaaminen elää laidasta laitaan: joissain treeneissä tekee tosi hyvin, joissain jää himmaamaan. Tajusin samalla, että Ria on tosi vahvasti kiinni mun liikkeessä; jos jään taakse, ei mee 2on-2offiin. Etupalkasta on ollut joissain treeneissä apua, joissain ei taas toimi ollenkaan vaan koira jää "kiinni" palkkaan ja himmaamista tulee entistä enemmän...

Olen palkannut hyvät kontaktit pääasiassa radan jatkumisella, eli kehuminen kontaktilla + vapautus seuraavalle esteelle. Se toimii mielestäni parhaana palkkana. Eilen tehtiin helppo ykkösluokan tasoinen ratatreeni ensi lauantain kisoja silmälläpitäen. Käytin tässä treenissä pitkästä aikaa kontaktilla myös makupalapalkkaa ihan vaan muistutuksena, että välillä täytyy malttaa odottaakin... Puomi saisi olla nopeampi, A:n "valuu" herkästi liian pitkäksi ja keinu on melkeinpä lentokeinu... No mutta ei se auta kuin treenata. Kisoihin lähdetään katsomaan mikä kontaktien tilanne on kisaradalla. Ja itse keskityn 110 % siihen, että oikeasti vaadin kontakteilta sen minkä koira tällä hetkellä osaa, eli en vapauttele hätäisesti tms.

Alla rata kokonaisuudessaan eilisestä treenistä. Hiottiin erikseen mm. keinua ja A:ta, sekä otin loppusuoran erillisenä kun jäi kyselemään turhia + kertaalleen kaarratti renkaan ohi kun itse tein mitä sattuu :P