Kelpien sielunelämä... Se on asia, josta oppii koko ajan enemmän ja enemmän, muttei ymmärrä siitä kuin vasta pienen murto-osan verran ;)
Kirjoitin aikaisemmin, että seuraamisen hidas käynti on ollut huonoa. Treenattiin tänään Annan kanssa Vuorelan koulun kentällä ja aloitin, kappas -seuraamisella :) Tein alkulämppänä puun kierron kautta perusasentoon tuloja, paikallaan käännöksiä ja sivuaskeleita; tuttua settiä joka tuntui ihan normaalille. Palkkailin lelulla ja menin "kehään". "Kehässä" Anna käskytti meille lyhyen kaavion. Alkuosa kaaviota oli ihan jees, kunnes tuli se hitaan käynnin osuus: Rialle tuli taas se huono ilme, nyt kaiken lisäks huonompana kuin koskaan aikaisemmin! Ja toistojen myötä se vaan huononi ja huononi... Kunnes oltiin siinä pisteessä, että se huono ilme tarttui liikkeen muihinkin osiin :( Tajusin samalla, että nyt ollaan niiin solmutilanteessa kuin vaan voidaan olla, ja että mitä suuremman numeron tästä itse teen niin sen suuremmin koira lähtee mukaan pelleilyyn. Koira siis autoon ja mietintätauko.
Tässä välissä otettiin siis pieni aikalisä ja paranneltiin Annan kanssa maailmaa ja tehtiin Kepon liikkeet läpi (ja Kepo teki muuten ihan sikahienon vasemman puolen ohjatun, jes!!), jonka jälkeen otin Rian uudestaan kentälle. Tehtiin alkuun tilanteen nollaus ja otettiin vähän ruutua sekä kauko-ohjausta; näissä ei mitään normaalista poikkeavaa, itse asiassa kauko-ohjauksen eka setin teki teknisesti ihan tosi hyvin!
Sitten taas uudestaan seuraamisen kimppuun. Tuli jo hetkellisesti tunne, että voi hyvää päivää tätä touhua, mutta ONNEKS jatkettiin: otin seuraamista tarjoamisen kautta, eli en antanut käskyjä vaan tein käännöksiä, sivuaskeleita, tempon muutoksia jne. hipihiljaa, ja naksuteltiin tarjoamisesta/hyvästä tekemisestä. Ja se TEKI niin kuin haluankin sen tekevän <3 Jopa hidas käynti oli sitä mitä se on ennen tätä jumia ollut!
Annan kanssa puitiin juttua ja mulla on oma teoriani tähän; Ria on oikeasti tehnyt viime aikoina aika rehdisti töitä, mut jostainhan tuo lusmuilu nyt puskee... Onko sitten niin, että hitaan käynnin "ohjaajan hiipiminen" luo koiraan epävarmuutta (olenko palkannut tästä osiosta liian vähän), ja kun annan vielä ennen hitaaseen käyntiin siirtymistä seuraamiskäskyn + muutan oman liikkeeni varmaan koiran näkökulmasta katsottuna ihmeelliseksi hiipimiseksi, niin Ria luulee tehneensä jotain väärin? Vai viekö kelpie vaan ohjaajaa 6-0? ;) Tiedä näitä, mut kaikesta huolimatta jäi ihan mielettömän hyvä fiilis ja ennen kaikkea voittajaolo kun saatiin homma toimimaan loppua kohden paremmin ja paremmin!
Kelpien sielunelämä... Kuka sen osais avata mullekin? :)
keskiviikko 28. elokuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Seuraamista, luoksetuloa, ruutua ja tunnistusnoutoa
Toiset suuntaavat pienten lasten kanssa puistoihin leikkimään ja luomaan sosiaalisia kontakteja -me Annan kanssa suunnataan lapsilauman kera treenikentille ;) Ihanaa, kun vielä on lämmin ja oikeasti pystyy tekemään näin. Tilanne muuttuu taas talven ja pakkasten myötä... Nyt on siis otettava kaikki ilo irti aamupäivätreeneistä. Ja näin varmaan kasvatetaan sitten niitä lapsia, jotka eivät ikinäkoskaan halua harrastaa mitään koiriin liittyvää, kun tulee yliannostus koiraharrastuksia jo heti elämän alkumetreillä ;)
Tämän ja eilisen tokoteemana oli otsikon mukaiset liikkeet. Su treenattiin Suunnistajanpuistolla ja tänään Vuorelan sataman nurtsilla. Ruutu hyvä molempina päivinä, nyt tarjoaa paikkaa oikein hyvälle kohtaa eli taakse-keskelle. Palkkaa paikasta ruudussa + erillisenä merkistä. Luoksetulo kokonaisena liikkeenä käskytyksellä, tykkäsin! Odotutin stopeissa pitkään, reagoi nykimisellä liikkurin käsky -huutoihin joten kutsuin vasta kun oli rauhassa. Tunnari myös kisamaisesti (kapulat ympyrässä), teki vauhdilla mutta tarkasti. Voi kun tämä liike pysyisi tällaisena!!
Seuraaminen meinaa aiheuttaa päänvaivaa... Tekee nyt hitaan käynnin niin kuin teki kisoissakin, eli paikka liian takana ja "nuupottaa". Normaalissa käynnissä / juoksussa skarppaa, mut heti hitaassa ilme muuttuu aivan vääräksi. Korvat menee littanaan ja häntä laskee. On just sen näköinen että minut aina piestään just tässä osassa seuraamiskaaviota (ja väärinkäsitysten välttämiseksi selvennettäköön, ettei mulla oo tapana antaa fyysistä palautetta ;)). Positiivista on se, että tämä näkyy nyt treeneissäkin; olis nimittäin melko vaikeaa puuttua jos ilmenis ainoastaan kisatilanteessa. Annalta tuli myös hyvä pointti; kävelen tooosi hitaasti, eli pienempikin vauhdin hidastus riittäisi. Kokeilin vähän nopeuttaa ja tuntui jo itsestäkin heti paremmalta! Nyt yritetään saada tämä taas toimimaan kun muuten seuraaminen on tuntunut ihan hyvältä. Kumma oliskin jos ei alkais joku kohta "rakoilla" :P
Tehtiin muuten eilen S.puistolla tokon jälkeen vähän agilitya... Sellaista humputtelua lähinnä, palkkaa kontakteilta ja erilaisia keppivientejä. Tuntui taas niin helpolta -voi kun tuntuis kisoissakin :)
Pidetään huominen treenilepoa ja keskiviikkona meillä on taas kimppatreenit illalla.
Tämän ja eilisen tokoteemana oli otsikon mukaiset liikkeet. Su treenattiin Suunnistajanpuistolla ja tänään Vuorelan sataman nurtsilla. Ruutu hyvä molempina päivinä, nyt tarjoaa paikkaa oikein hyvälle kohtaa eli taakse-keskelle. Palkkaa paikasta ruudussa + erillisenä merkistä. Luoksetulo kokonaisena liikkeenä käskytyksellä, tykkäsin! Odotutin stopeissa pitkään, reagoi nykimisellä liikkurin käsky -huutoihin joten kutsuin vasta kun oli rauhassa. Tunnari myös kisamaisesti (kapulat ympyrässä), teki vauhdilla mutta tarkasti. Voi kun tämä liike pysyisi tällaisena!!
Seuraaminen meinaa aiheuttaa päänvaivaa... Tekee nyt hitaan käynnin niin kuin teki kisoissakin, eli paikka liian takana ja "nuupottaa". Normaalissa käynnissä / juoksussa skarppaa, mut heti hitaassa ilme muuttuu aivan vääräksi. Korvat menee littanaan ja häntä laskee. On just sen näköinen että minut aina piestään just tässä osassa seuraamiskaaviota (ja väärinkäsitysten välttämiseksi selvennettäköön, ettei mulla oo tapana antaa fyysistä palautetta ;)). Positiivista on se, että tämä näkyy nyt treeneissäkin; olis nimittäin melko vaikeaa puuttua jos ilmenis ainoastaan kisatilanteessa. Annalta tuli myös hyvä pointti; kävelen tooosi hitaasti, eli pienempikin vauhdin hidastus riittäisi. Kokeilin vähän nopeuttaa ja tuntui jo itsestäkin heti paremmalta! Nyt yritetään saada tämä taas toimimaan kun muuten seuraaminen on tuntunut ihan hyvältä. Kumma oliskin jos ei alkais joku kohta "rakoilla" :P
Tehtiin muuten eilen S.puistolla tokon jälkeen vähän agilitya... Sellaista humputtelua lähinnä, palkkaa kontakteilta ja erilaisia keppivientejä. Tuntui taas niin helpolta -voi kun tuntuis kisoissakin :)
Pidetään huominen treenilepoa ja keskiviikkona meillä on taas kimppatreenit illalla.
lauantai 24. elokuuta 2013
Toko-onnistumisia ja agilitymarinaa
Koska positiivisia asioita olis vissiin hyvä ajatella enemmän kuin negatiivisia, niin aloitetaan siis näillä iloisilla jutuilla ;)
Ollaan tehty muutama tosi onnistunut tokotreeni nyt kuluneen viikon aikana. Työstetty on ohjattua noutoa, zetaa, hiukan seuraamista ja ruutua. Ohjatussa ollaan keskitytty liikkeen alkuosaan, eli odottamiseen kun kapuloita viedään, sekä merkille menoon. Ria alkoi jo kahden treenikerran aikana tarjoamaan kontaktia kapuloiden viennin aikana; aikaisemmin se on siis tuijottanut silmä kovana liikkuria + kapuloita, ja samalla kerryttänyt kierroksia kun odotus noutoon on päässyt kasvamaan aivan liian suureksi. Tämä kontaktin ottaminen vaikuttaa kyllä jo heti muutaman treenikerran jälkeen toimivalta jutulta, eikä ääntä ole tullut! Pikkuasia, jota hassua kyllä en ole tajunnut aikaisemmin ottaa käytäntöön.
Zeta tehtiin eilen liikkeenä liikkurin käskyttäessä. Teki jäävät hyvin, seuraamisessa vähän painoi/edisti mut oli kivan skarppi. Täytyy ennen seuraavaa koetta ketjuttaa seuraamiskaavio + zeta. Tavoite olis saada seuraavassa kokeessa luokan alkuosa onnistumaan niin, että voisin itse olla siihen(kin) tyytyväinen.
Ruudussa ollaan otettu erillisenä paikan tarjoamista ilman pysätyskäskyä + ruutuun menoa merkiltä niin, että matkalla on ollut noutokapuloita/merkkihäiriöitä joiden ohi täytyy juosta. Oon ollut tosi tyytyväinen viimeaikaisiin ruututreeneihin.
Seuraavaan koe on näillä näkymin 8.9, ja siihen saakka keskitytään juurikin luokan alkuosan hiomiseen + muiden liikkeiden ylläpitotreeniin. Tää on kyllä tällä hetkellä niin kiva laji, tuntuu että on tosi selvät sävelet kun vertaa esimerkiksi sellaiseen toiseen lajiin, nimeltään agility...
Ja kivasti aasinsillan kautta siis tähän "murheenkryyniin" (ja nyt tulee myös sitä marinaa, varoitus jo etukäteen). Ollaan kisattu ahkerasti. Niin ahkerasti, että välillä oon jo miettinyt että onkohan tässä mitään järkeä ;)
Pieni yhteenveto näin alkuun, kun en ole jaksanut kirjoitella kisaraportteja sen tarkemmin:
*Varkaudessa 13.7 Ria teki molemmilla radoilla lentokeinut + rima tuli alas. Lentokeinuja teki moni muukin ykkösluokkalainen, mutta sitten kun niitä teki kakkoset ja kolmosetkin, niin tuomari Sami Topra alkoi tutkailla keinua tarkemmin... Ja siinä oli ollut kuulemma jokin sellainen vika, että keinu laskeutui koiran painosta liian myöhään, jolloin koirat eivät tajunneet himmata vauhtia tarpeeksi ajoissa... Eli jos näihin jälkikäteen kuulemiini asioihin on uskominen, niin en laita keinuvirheitä täysin osaamattomuuden piikkiin.
*4.8 kisattiin Joensuussa: Siellä homma levisi ihan kokonaan; koira flänkkäsi esteitä, pudotteli rimoja, me ei pelattu ollenkaan yhteen. Ahdistava reissu. V*****i, hävetti, ärsytti. Olin tosi huono!
*10.8 käytiin Iisalmessa Tuija Kokkosen radoilla; Tuijan radoilla oli paljon sellaisia kohtia, joissa esteet eivät olleet ollenkaan samassa linjassa vaan hyppy syötti seuraavasta ohi, ja ne kohdat koituivat meidän kohtaloksi. Otettiin siis useampi kielto/esteen ohitus molemmilla agiradoilla ja yksi kielto hyppärillä. Kepit ja kontaktit olivat hyvät, niistä jäi hyvä fiilis!
* Tänään 24.8 kisattiin Maaningalla Allan Mattssonin radoilla. Ekalla radalla tuli vaikka mitä kämmiä, mm. pitkästä aikaa keppivirheitä (korjattiin näitä hyvä tovi), toka rata oli nolla aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka joka oli rengas. Luulin, että hakee loppusuoralla olleen renkaan hyvin niin kuin on aina kisoissa hakenut, mut menikin kehikon läpi ja ampui viimeisen esteen yli maaliin. Hienoa... Teki myös hitaat kontaktit.
Matkalla on siis tullut vastaan vaikka sun mitä, mut kyllä sieltä voi nähdä esteosaamispuutteiden lisäksi yhden yhteisen nimittäjän: huono ohjaaja. Fakta on se, etten edelleenkään tiedä, kuinka tuota koiraa pitäisi viedä... Treeneissä Ria antaa enemmän anteeksi: kun oon myöhässä, se kyselee/varmistelee enemmän, mut kisatilanteessa se kuittaa ohjaajan hitauden omilla ratkaisuillaan. Joko mennään esteelle, joka sattuu olemaan lähimpänä, tai sitten vaan juostaan ilman mitään päämäärää. Kontakteilla se ei sikaile, kepit se tekee nykyään melko varmanoloisesti, eli hakee hyvin ja on malttanut tehdä tämänpäiväistä lukuunottamatta rehdisti loppuun. Mut raukkaparka varmaan toivois, että ohjaaja kykenis antamaan sen verran selkeät signaalit että olis edes suurinpiirtein hajua mitä on tapahtumassa seuraavaksi...
Tehdään edelleen treeneissä liikaa pientä pyörittelyä. Pitäis tehdä enemmän sellaisia ratoja, joissa ei pyöritellä vaan edetään... Ja kun minusta ei ole kilpajuoksuun tuon elukan kanssa, niin pitäisi varmaan miettiä myös niitä ratkaisuja joilla oppisin hoitamaan tietyt tilanteet takaa ohjaten.
Mulla ei ole myöskään edelleenkään kisapäätä. Tokossa on, mut agilityssa ei. Ja se ei vissiin kehity muuta kuin kisaamalla... Eli ei kai meillä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa uutta matoa koukkuun ja kokeilla josko se joskus nappaa -väkisinkin ennemmin tai myöhemmin ;) Tarviis vaan saada välillä onnistumisiakin jottei ihan turhautuis yrittämiseen.
Ollaan tehty muutama tosi onnistunut tokotreeni nyt kuluneen viikon aikana. Työstetty on ohjattua noutoa, zetaa, hiukan seuraamista ja ruutua. Ohjatussa ollaan keskitytty liikkeen alkuosaan, eli odottamiseen kun kapuloita viedään, sekä merkille menoon. Ria alkoi jo kahden treenikerran aikana tarjoamaan kontaktia kapuloiden viennin aikana; aikaisemmin se on siis tuijottanut silmä kovana liikkuria + kapuloita, ja samalla kerryttänyt kierroksia kun odotus noutoon on päässyt kasvamaan aivan liian suureksi. Tämä kontaktin ottaminen vaikuttaa kyllä jo heti muutaman treenikerran jälkeen toimivalta jutulta, eikä ääntä ole tullut! Pikkuasia, jota hassua kyllä en ole tajunnut aikaisemmin ottaa käytäntöön.
Zeta tehtiin eilen liikkeenä liikkurin käskyttäessä. Teki jäävät hyvin, seuraamisessa vähän painoi/edisti mut oli kivan skarppi. Täytyy ennen seuraavaa koetta ketjuttaa seuraamiskaavio + zeta. Tavoite olis saada seuraavassa kokeessa luokan alkuosa onnistumaan niin, että voisin itse olla siihen(kin) tyytyväinen.
Ruudussa ollaan otettu erillisenä paikan tarjoamista ilman pysätyskäskyä + ruutuun menoa merkiltä niin, että matkalla on ollut noutokapuloita/merkkihäiriöitä joiden ohi täytyy juosta. Oon ollut tosi tyytyväinen viimeaikaisiin ruututreeneihin.
Seuraavaan koe on näillä näkymin 8.9, ja siihen saakka keskitytään juurikin luokan alkuosan hiomiseen + muiden liikkeiden ylläpitotreeniin. Tää on kyllä tällä hetkellä niin kiva laji, tuntuu että on tosi selvät sävelet kun vertaa esimerkiksi sellaiseen toiseen lajiin, nimeltään agility...
Ja kivasti aasinsillan kautta siis tähän "murheenkryyniin" (ja nyt tulee myös sitä marinaa, varoitus jo etukäteen). Ollaan kisattu ahkerasti. Niin ahkerasti, että välillä oon jo miettinyt että onkohan tässä mitään järkeä ;)
Pieni yhteenveto näin alkuun, kun en ole jaksanut kirjoitella kisaraportteja sen tarkemmin:
*Varkaudessa 13.7 Ria teki molemmilla radoilla lentokeinut + rima tuli alas. Lentokeinuja teki moni muukin ykkösluokkalainen, mutta sitten kun niitä teki kakkoset ja kolmosetkin, niin tuomari Sami Topra alkoi tutkailla keinua tarkemmin... Ja siinä oli ollut kuulemma jokin sellainen vika, että keinu laskeutui koiran painosta liian myöhään, jolloin koirat eivät tajunneet himmata vauhtia tarpeeksi ajoissa... Eli jos näihin jälkikäteen kuulemiini asioihin on uskominen, niin en laita keinuvirheitä täysin osaamattomuuden piikkiin.
*4.8 kisattiin Joensuussa: Siellä homma levisi ihan kokonaan; koira flänkkäsi esteitä, pudotteli rimoja, me ei pelattu ollenkaan yhteen. Ahdistava reissu. V*****i, hävetti, ärsytti. Olin tosi huono!
*10.8 käytiin Iisalmessa Tuija Kokkosen radoilla; Tuijan radoilla oli paljon sellaisia kohtia, joissa esteet eivät olleet ollenkaan samassa linjassa vaan hyppy syötti seuraavasta ohi, ja ne kohdat koituivat meidän kohtaloksi. Otettiin siis useampi kielto/esteen ohitus molemmilla agiradoilla ja yksi kielto hyppärillä. Kepit ja kontaktit olivat hyvät, niistä jäi hyvä fiilis!
* Tänään 24.8 kisattiin Maaningalla Allan Mattssonin radoilla. Ekalla radalla tuli vaikka mitä kämmiä, mm. pitkästä aikaa keppivirheitä (korjattiin näitä hyvä tovi), toka rata oli nolla aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka joka oli rengas. Luulin, että hakee loppusuoralla olleen renkaan hyvin niin kuin on aina kisoissa hakenut, mut menikin kehikon läpi ja ampui viimeisen esteen yli maaliin. Hienoa... Teki myös hitaat kontaktit.
Matkalla on siis tullut vastaan vaikka sun mitä, mut kyllä sieltä voi nähdä esteosaamispuutteiden lisäksi yhden yhteisen nimittäjän: huono ohjaaja. Fakta on se, etten edelleenkään tiedä, kuinka tuota koiraa pitäisi viedä... Treeneissä Ria antaa enemmän anteeksi: kun oon myöhässä, se kyselee/varmistelee enemmän, mut kisatilanteessa se kuittaa ohjaajan hitauden omilla ratkaisuillaan. Joko mennään esteelle, joka sattuu olemaan lähimpänä, tai sitten vaan juostaan ilman mitään päämäärää. Kontakteilla se ei sikaile, kepit se tekee nykyään melko varmanoloisesti, eli hakee hyvin ja on malttanut tehdä tämänpäiväistä lukuunottamatta rehdisti loppuun. Mut raukkaparka varmaan toivois, että ohjaaja kykenis antamaan sen verran selkeät signaalit että olis edes suurinpiirtein hajua mitä on tapahtumassa seuraavaksi...
Tehdään edelleen treeneissä liikaa pientä pyörittelyä. Pitäis tehdä enemmän sellaisia ratoja, joissa ei pyöritellä vaan edetään... Ja kun minusta ei ole kilpajuoksuun tuon elukan kanssa, niin pitäisi varmaan miettiä myös niitä ratkaisuja joilla oppisin hoitamaan tietyt tilanteet takaa ohjaten.
Mulla ei ole myöskään edelleenkään kisapäätä. Tokossa on, mut agilityssa ei. Ja se ei vissiin kehity muuta kuin kisaamalla... Eli ei kai meillä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa uutta matoa koukkuun ja kokeilla josko se joskus nappaa -väkisinkin ennemmin tai myöhemmin ;) Tarviis vaan saada välillä onnistumisiakin jottei ihan turhautuis yrittämiseen.
lauantai 17. elokuuta 2013
EVL1
No se oli sitten ihan hyvä "maksullinen luokkatreeni": EVL1 pistein 267 :)
Anne Nokelainen tuomaroi kokeen. Kisattiin muinoin Tessan kanssa Nokelaisen kokeessa ja saatiin häneltä kolmas TVA:n arvoon oikeuttava ykköstulos, joten muistot Nokelaisen tuomaroimasta kokeesta olivat erityisen lämpimät -eikä ne ainakaan huonontuneet tämän reissun jälkeen ;) Kaikin puolin mukavan huumorintajuinen tuomari, jonka kehässä ei ole liian "vakava olo".
Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin poikki ruudun jälkeen. Koirakoita oli EVL:ssa viisi, joten tauon aikana ehti hyvin käydä autolla huilimassa ennen uutta kehäänmenoa.
Ekana tehtiin siis paikalla istuminen ja makuu, molemmista saatiin 10. Näistä liikkeistä on vaikeaa mitään muuta odottaakaan kun Ria on vaan niin varma paikallaolija. Ainoastaan mietin etukäteen, että meneeköhän Ria naapuriohjaajan käskystä maahan (on tehnyt tätä treeneissä) tai että heittääkö paikalla istumisessa asennon epäryhdikkääksi lonkan päälle. Teki kuitenkin hyvin, turhaan mietin omiani.
Seuraaminen on todella huono, josta ansaitusti ainoastaan 7. Tein kehäänmenoa ennen virittelyt niin kuin olen tehnyt voittajan kokeissakin, ja Ria tuntui ihan normaalille itselleen. Kun mentiin kehään, niin tuli heti jotenkin sellainen tunne että koira on tekemässä ihan jotain muuta kuin seuraamista... Se teki näennäisesti töitä, muttei ollut oikeassa tunnetilassa. Hitaassa käynnissä paikka oli liian takana ja oikeastaan kaikki perusasennot olivat hitaita. Juoksuosuus oli paras. Mietinkin, että ei olla tehty juurikaan kehäänmenoja saatika seuraamisia nyt viime aikoina; oikeastaan kaikki treenit on aloitettu jollain sellaisella liikkeellä, jossa koira pääsee irtoamaan ohjaajasta. Ehkäpä ennen seuraavaa koetta otetaan muutamat kehäänmenot ja panostetaan myös työskentelyyn ohjaajan lähellä. Juokseminen ja ohjaajasta kaukana työskentely on niiiiin paljon kivempaa, mut ikävä kyllä tämäkin liike kuuluu suorittaa.
Zeta nollattiin. Liikejärjestys oli seiso-istu-maa. Seisominen oli tosi hieno ja terävä. Se olikin sitten niin siisti juttu, että Ria olis tehnyt kaikki jäävät seisomisena. Luulin, että meni istumaan kun näin sivusilmällä että niiasi, muttei ollutkaan sitten mennyt. Maahanmenokäskyyn ei reagoinut -sitä ei olla siis opittu edelleenkään, vaikka on normaalisti oikein tipahtanut maahan nyt viimeaikaisten treenien myötä. Mutta selvästi näkyy treenin puute. Ja viitsinkö edes tunnustaa, että tämä ollaan otettu kokonaisena liikkeenä kulmamerkkien kera ainoastaan kerran ennen koetta... Eli tietää missä syy osaamattomuuteen.
Luoksetulo 8,5. Se oli Rian luoksetuloksi hyvä! Rauhallinen odottaminen ja melko hyvät stopit; ei mitään "seinään pysähdyksiä" mut kuitenkin.
Ruudusta saatiin 9. Merkille mennessä teki pienen kaarron kohti ruutua, ja hetken jo luulin että oli merkannut ainoastaan ruudun eikä merkkiä. Meni kuitenkin hyvin merkille. Ruutuun hyvin, maahan nopeasti. Ruudussa maatessa oli nenä käynyt maassa (hyihyi!! Tätä en tosin itse huomannut eli on tehnyt sen jälkeen kun oon kävellyt ruudusta poispäin) ja loppuPA oli hiukka vino; näistä piste pois.
Tauon jälkeen Ria pääsi vasta oikeasti vauhtiin, kun oli ihanien noutojen vuoro ;) Ohjattu nouto, hyppynouto ja tunnari: kaikki kymppejä!! Onhan ne näyttäviä, mut en arvannut että oltais osattu esittää näin hyvää osaamista ensimmäisessä "kuninkuusluokan" kokeessamme! Ohjatussa tosin kävi pieni moka, jota tuomari ei kuullut: Ria piippas kun liikkuri vei kapuloita. On tehnyt sitä treeneissäkin ja ikävä kyllä koko ajan enemmän ja enemmän, mut tähän asti oon katsonut asiaa vähän läpi sormien...Nyt on kyllä puututtava tähän ennen kuin saadaan aikaiseksi ihan suuremman luokan ongelma. Hyppynouto oli sellainen Riamaisen innokas ja nopea, ja hyvin kesti kapulan heitonkin ilman steppailuja. Tunnari oli ihan super: lähti niin voimalla kapuloille, että pelkäsin koko homman menevän räiskimiseksi, mut nenä oli auki. Takaisin samanlaista haipakkaa. Sanalla sanoen: Upea!
Kauko-ohjaus ylitti odotukset: 9. Tekniikkapuhtaat vaihdot lukuunottamatta seiso-istu -vaihtoa, jossa tuli ihan himppusen eteenpäin. Kokonaisuus kuitenkin paras tähän astisista kisakaukoista.
Tuomarin loppukommentti "Teitä oli ilo katsoa" kruunasi kehässä olon. Se, että tekemisestä välittyy ilo, lämmittää mieltä ihan valtavan paljon! Nyt vaan lisää treeniä erityisesti luokan alkua ajatellen ennen seuraavaa koetta, joka on näillä näkymin 8.9. Tämä "luokkatreeniksi" tarkoitettu koereissu onneksi osoitti sen, että kokonaisuus on ihan hyvällä mallilla.
Anne Nokelainen tuomaroi kokeen. Kisattiin muinoin Tessan kanssa Nokelaisen kokeessa ja saatiin häneltä kolmas TVA:n arvoon oikeuttava ykköstulos, joten muistot Nokelaisen tuomaroimasta kokeesta olivat erityisen lämpimät -eikä ne ainakaan huonontuneet tämän reissun jälkeen ;) Kaikin puolin mukavan huumorintajuinen tuomari, jonka kehässä ei ole liian "vakava olo".
Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin poikki ruudun jälkeen. Koirakoita oli EVL:ssa viisi, joten tauon aikana ehti hyvin käydä autolla huilimassa ennen uutta kehäänmenoa.
Ekana tehtiin siis paikalla istuminen ja makuu, molemmista saatiin 10. Näistä liikkeistä on vaikeaa mitään muuta odottaakaan kun Ria on vaan niin varma paikallaolija. Ainoastaan mietin etukäteen, että meneeköhän Ria naapuriohjaajan käskystä maahan (on tehnyt tätä treeneissä) tai että heittääkö paikalla istumisessa asennon epäryhdikkääksi lonkan päälle. Teki kuitenkin hyvin, turhaan mietin omiani.
Seuraaminen on todella huono, josta ansaitusti ainoastaan 7. Tein kehäänmenoa ennen virittelyt niin kuin olen tehnyt voittajan kokeissakin, ja Ria tuntui ihan normaalille itselleen. Kun mentiin kehään, niin tuli heti jotenkin sellainen tunne että koira on tekemässä ihan jotain muuta kuin seuraamista... Se teki näennäisesti töitä, muttei ollut oikeassa tunnetilassa. Hitaassa käynnissä paikka oli liian takana ja oikeastaan kaikki perusasennot olivat hitaita. Juoksuosuus oli paras. Mietinkin, että ei olla tehty juurikaan kehäänmenoja saatika seuraamisia nyt viime aikoina; oikeastaan kaikki treenit on aloitettu jollain sellaisella liikkeellä, jossa koira pääsee irtoamaan ohjaajasta. Ehkäpä ennen seuraavaa koetta otetaan muutamat kehäänmenot ja panostetaan myös työskentelyyn ohjaajan lähellä. Juokseminen ja ohjaajasta kaukana työskentely on niiiiin paljon kivempaa, mut ikävä kyllä tämäkin liike kuuluu suorittaa.
Zeta nollattiin. Liikejärjestys oli seiso-istu-maa. Seisominen oli tosi hieno ja terävä. Se olikin sitten niin siisti juttu, että Ria olis tehnyt kaikki jäävät seisomisena. Luulin, että meni istumaan kun näin sivusilmällä että niiasi, muttei ollutkaan sitten mennyt. Maahanmenokäskyyn ei reagoinut -sitä ei olla siis opittu edelleenkään, vaikka on normaalisti oikein tipahtanut maahan nyt viimeaikaisten treenien myötä. Mutta selvästi näkyy treenin puute. Ja viitsinkö edes tunnustaa, että tämä ollaan otettu kokonaisena liikkeenä kulmamerkkien kera ainoastaan kerran ennen koetta... Eli tietää missä syy osaamattomuuteen.
Luoksetulo 8,5. Se oli Rian luoksetuloksi hyvä! Rauhallinen odottaminen ja melko hyvät stopit; ei mitään "seinään pysähdyksiä" mut kuitenkin.
Ruudusta saatiin 9. Merkille mennessä teki pienen kaarron kohti ruutua, ja hetken jo luulin että oli merkannut ainoastaan ruudun eikä merkkiä. Meni kuitenkin hyvin merkille. Ruutuun hyvin, maahan nopeasti. Ruudussa maatessa oli nenä käynyt maassa (hyihyi!! Tätä en tosin itse huomannut eli on tehnyt sen jälkeen kun oon kävellyt ruudusta poispäin) ja loppuPA oli hiukka vino; näistä piste pois.
Tauon jälkeen Ria pääsi vasta oikeasti vauhtiin, kun oli ihanien noutojen vuoro ;) Ohjattu nouto, hyppynouto ja tunnari: kaikki kymppejä!! Onhan ne näyttäviä, mut en arvannut että oltais osattu esittää näin hyvää osaamista ensimmäisessä "kuninkuusluokan" kokeessamme! Ohjatussa tosin kävi pieni moka, jota tuomari ei kuullut: Ria piippas kun liikkuri vei kapuloita. On tehnyt sitä treeneissäkin ja ikävä kyllä koko ajan enemmän ja enemmän, mut tähän asti oon katsonut asiaa vähän läpi sormien...Nyt on kyllä puututtava tähän ennen kuin saadaan aikaiseksi ihan suuremman luokan ongelma. Hyppynouto oli sellainen Riamaisen innokas ja nopea, ja hyvin kesti kapulan heitonkin ilman steppailuja. Tunnari oli ihan super: lähti niin voimalla kapuloille, että pelkäsin koko homman menevän räiskimiseksi, mut nenä oli auki. Takaisin samanlaista haipakkaa. Sanalla sanoen: Upea!
Kauko-ohjaus ylitti odotukset: 9. Tekniikkapuhtaat vaihdot lukuunottamatta seiso-istu -vaihtoa, jossa tuli ihan himppusen eteenpäin. Kokonaisuus kuitenkin paras tähän astisista kisakaukoista.
Tuomarin loppukommentti "Teitä oli ilo katsoa" kruunasi kehässä olon. Se, että tekemisestä välittyy ilo, lämmittää mieltä ihan valtavan paljon! Nyt vaan lisää treeniä erityisesti luokan alkua ajatellen ennen seuraavaa koetta, joka on näillä näkymin 8.9. Tämä "luokkatreeniksi" tarkoitettu koereissu onneksi osoitti sen, että kokonaisuus on ihan hyvällä mallilla.
tiistai 13. elokuuta 2013
Sannan käsittelyssä
Ria kävi tänään Kataisen Sannan käsittelyssä. Epäilin etukäteen, että selän alueella on jotain jumia; huomasin jokin aika sitten, että Ria reagoi tiettyjen kohtien paineluun/hieromiseen selän alueella. Liikkumisessa en ollut huomannut mitään muutosta, vaikkakin ehdin epäillä sitäkin että flänkkäämiset/ajoittaiset rimojen pudottelut olisivat merkki jumeista... Mutta voihan se olla, että nuo agilitymokailut ovat ainoastaan merkki ohjaajan hitaudesta ja koiran kierroksista ja koiralle huonosti koulutetusta estefokuksesta ;) Mutta syy kuin syy: koiranhuollatuskäynti oli ihan paikallaan!
Sanna löysi Rialta pari nikamalukkoa, toisen rintarangan alueelta ja toisen lannerangasta. Lukot avautuivat kuulemma helposti, joten nyt pitäisi olla kelpiellä vetreä ranka :) Ria on myös hieman toispuoleinen, eli vasemman reiden lihaksisto on vahvempi kuin oikean. Tämä selittänee myös sen, miksi Ria haluaa toisinaan istua "vinossa", eli siirtää herkästi painon vasemman takajalan päälle. Vinous voi olla seurausta noista lukoista, mutta mitään hälyyttävän suurta sieltä ei löytynyt.
Pidetään agilitytaukoa tän viikon treeneistä ja keskitytään viikonlopun koitokseen... Ups, menin ilmoittamaan meidät tokokokeeseen lauantaille, taas näin ex temporee ;) Odottaminen ei kuulu vahvuuksiini, enkä malttanut jättää seuraavaa koetta syyskuulle. Käydään siis lauantaina tekemässä maksullinen luokkatreeni niin nähdään, että miltä se EVL kokonaisuutena vaikuttaa :)
Sanna löysi Rialta pari nikamalukkoa, toisen rintarangan alueelta ja toisen lannerangasta. Lukot avautuivat kuulemma helposti, joten nyt pitäisi olla kelpiellä vetreä ranka :) Ria on myös hieman toispuoleinen, eli vasemman reiden lihaksisto on vahvempi kuin oikean. Tämä selittänee myös sen, miksi Ria haluaa toisinaan istua "vinossa", eli siirtää herkästi painon vasemman takajalan päälle. Vinous voi olla seurausta noista lukoista, mutta mitään hälyyttävän suurta sieltä ei löytynyt.
Pidetään agilitytaukoa tän viikon treeneistä ja keskitytään viikonlopun koitokseen... Ups, menin ilmoittamaan meidät tokokokeeseen lauantaille, taas näin ex temporee ;) Odottaminen ei kuulu vahvuuksiini, enkä malttanut jättää seuraavaa koetta syyskuulle. Käydään siis lauantaina tekemässä maksullinen luokkatreeni niin nähdään, että miltä se EVL kokonaisuutena vaikuttaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)