Kelpien sielunelämä... Se on asia, josta oppii koko ajan enemmän ja enemmän, muttei ymmärrä siitä kuin vasta pienen murto-osan verran ;)
Kirjoitin aikaisemmin, että seuraamisen hidas käynti on ollut huonoa. Treenattiin tänään Annan kanssa Vuorelan koulun kentällä ja aloitin, kappas -seuraamisella :) Tein alkulämppänä puun kierron kautta perusasentoon tuloja, paikallaan käännöksiä ja sivuaskeleita; tuttua settiä joka tuntui ihan normaalille. Palkkailin lelulla ja menin "kehään". "Kehässä" Anna käskytti meille lyhyen kaavion. Alkuosa kaaviota oli ihan jees, kunnes tuli se hitaan käynnin osuus: Rialle tuli taas se huono ilme, nyt kaiken lisäks huonompana kuin koskaan aikaisemmin! Ja toistojen myötä se vaan huononi ja huononi... Kunnes oltiin siinä pisteessä, että se huono ilme tarttui liikkeen muihinkin osiin :( Tajusin samalla, että nyt ollaan niiin solmutilanteessa kuin vaan voidaan olla, ja että mitä suuremman numeron tästä itse teen niin sen suuremmin koira lähtee mukaan pelleilyyn. Koira siis autoon ja mietintätauko.
Tässä välissä otettiin siis pieni aikalisä ja paranneltiin Annan kanssa maailmaa ja tehtiin Kepon liikkeet läpi (ja Kepo teki muuten ihan sikahienon vasemman puolen ohjatun, jes!!), jonka jälkeen otin Rian uudestaan kentälle. Tehtiin alkuun tilanteen nollaus ja otettiin vähän ruutua sekä kauko-ohjausta; näissä ei mitään normaalista poikkeavaa, itse asiassa kauko-ohjauksen eka setin teki teknisesti ihan tosi hyvin!
Sitten taas uudestaan seuraamisen kimppuun. Tuli jo hetkellisesti tunne, että voi hyvää päivää tätä touhua, mutta ONNEKS jatkettiin: otin seuraamista tarjoamisen kautta, eli en antanut käskyjä vaan tein käännöksiä, sivuaskeleita, tempon muutoksia jne. hipihiljaa, ja naksuteltiin tarjoamisesta/hyvästä tekemisestä. Ja se TEKI niin kuin haluankin sen tekevän <3 Jopa hidas käynti oli sitä mitä se on ennen tätä jumia ollut!
Annan kanssa puitiin juttua ja mulla on oma teoriani tähän; Ria on oikeasti tehnyt viime aikoina aika rehdisti töitä, mut jostainhan tuo lusmuilu nyt puskee... Onko sitten niin, että hitaan käynnin "ohjaajan hiipiminen" luo koiraan epävarmuutta (olenko palkannut tästä osiosta liian vähän), ja kun annan vielä ennen hitaaseen käyntiin siirtymistä seuraamiskäskyn + muutan oman liikkeeni varmaan koiran näkökulmasta katsottuna ihmeelliseksi hiipimiseksi, niin Ria luulee tehneensä jotain väärin? Vai viekö kelpie vaan ohjaajaa 6-0? ;) Tiedä näitä, mut kaikesta huolimatta jäi ihan mielettömän hyvä fiilis ja ennen kaikkea voittajaolo kun saatiin homma toimimaan loppua kohden paremmin ja paremmin!
Kelpien sielunelämä... Kuka sen osais avata mullekin? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti