Perjantaina laskin pimeässä metsässä persmäkeä: märkä, lehtien peittämä ja liukastama polku ja hups -jalat alta ennen kuin ehdin tajutakaan. Siinä rytäkässä otin sitten kädellä vastaan ja kurjasti kävi. Oikean ranteen värttinäluu meni poikki, ja se on yritetty vetää oikeaan asentoon kolmeen eri otteeseen. Huomenna kuvataan neljännen kerran ja jos ei ole pysynyt paikoillaan, niin sitten leikataan. Kylläpä pienestä liukastumisesta tuli suuri harmi!
Sattuneesta syystä viikonlopun kisasuunnitelmat kariutuivat. Taitaa ikävä kyllä jäädä muutenkin loppuvuoden kisat tauolle; pienesti tosin elättelen toivetta, ettei leikkaukseen tarvitsisi mennä vaan toipuminen pääsisi jo nyt täyteen vauhtiin. Ja se meinaisi siinä tapuksessa sitä, että jo viiden viikon kuluttua vois alkaa homma olla voiton puolella. Päivä ja viikko kerrallaan, ei muu auta.
Näin ne kuviot saattavat muuttua yllättäin. Tällä hetkellä suuria saavutuksia ovat paidan pukeminen ja suihkussa käyminen -blogia päivitän kunhan joskus voin lisätä saavutuksiin kentälle pääsemisen;)
tiistai 12. marraskuuta 2013
tiistai 5. marraskuuta 2013
Suunnitelmia loppuvuodelle
Sunnuntain koetta odotan oikeestaan ihan yllättävän kovasti. Ollaan tehty muutamia pieniä muutoksia
joihinkin liikkeisiin, joten on ihan hauska päästä testaamaan että ollaanko menty oikeaan suuntaan.
Yksi "uuden treenityylin" liike on seuraaminen. Oon jättänyt namien käytön tosi vähälle, eli oon palkkaillut pääasiassa lelulla. Mun mielestäni tätä kautta ollaan saatu taas hyvä ilme. Paikka on edelleen liian edessä, joten palkkaan lelulla selän taakse ja ehkä jotain pientä valonpilkahdusta on ollut paikan paranemisestakin näkyvissä aina ajoittain... Takaosan jumppaa on tehty "pentutreeninä" pesuvadin päällä pyörimällä + ilman pesuvatia paikallaan pyörimällä. Jos pylly on laiska, niin annan kädellä muistutuksen, eli napautan lonkkaan -aikaisemmin fyysinen huomautus teki koirasta epävarman, nyt se aktivoi koiraa!
Kauko-ohjauksessa s-i vaihtokäsky meni uusiksi. "Pakki" sanalla Ria ajattelee paremmin taaksepäin, eli tällä mennään nyt seuraava koe. Katottiin Tanjan kanssa maanantain treenissä Rian kauko-ohjauksen seisomisia, ja nimenomaan eroa m-s ja i-s välillä. Alla kuvamateriaalia; m-s on niiiiiin etupainoinen, että siitä on melko vaikeaa päästä hyvin istumaan... Pitäis opettaa siirtämään paino taakse. "Pakki" -käskyllä siis lähtee ajattelemaan peruuttamista tuosta huonosta seisomisesta, mutta kun annan käsimerkin niin istahtaa -toimii ainakin toistaiseksi!
Maa-seiso:
Istu-seiso:
Zetaan on tehty varmuutta toistojen kautta: kokonaisena liikkeenä kisatyyliin, lenkin yhteydessä jääviä kuuntelupelinä palkaten, kentällä niin että alla on palkattomia liikkeitä.... Jos ei edelleenkään onnistu kokeessa, niin sitten en enää tiedä että mitä kokeilen. Ehkä tässäkin on vaan se juttu, että ollaan treenattu tätä liikettä aikaisemmin aivan liian vähän -ja toisaalta on kyllä pieni pelko, että ollaanko treenattu edelleenkään tarpeeksi? Mut kohtapa se nähdään.
Yleisesti viime aikaisista tokotreeneistä sen verran, että ollaan jonkin verran ketjutettu liikkeitä ns. palkatta, tai oikeammin sosiaalista palkkausta käyttäen; oon suunnitellut treenejä niin, että tehdään liikkeitä 2-4 seteissä, jonka jälkeen tulee vasta lelu. Sarjassamme niitä asioita, joita tulee treenattua aivan liian vähän... On vaan niiin helppo kaivaa aina se lelu taskusta ja unohtaa, että ohjaajan tyytyväisyys koiran tekemiseen ja vilpitön ilon tunne ja koiran kehuminen ovat jo itsessään yksi palkka -ja ainoa palkka jota pystyt koekehässä käyttämään! Tärkeääkin tärkeämpi asia siis.
Agilityn osalta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, mut ehkä oon saanut hieman selkeytettyä päässäni niitä asioita, joihin on tultava muutos jos meinaa saada homman edes jonkinlaiseen pakettiin:
1.) Minä! Miksi mietin esim. kisatilanteissa rataan tutustuessani, että "kun en kuitenkaan ehdi niin tehdään sitten sillä huonommalla vaihtoehdolla". En luota omaan tekemiseen, en rohkene aina edes yrittää sitä kaikkein parasta vaihtoehtoa. Miten voi tietää mihin pystyy jos ei koskaan edes kokeile?
2.) Koira: estelukitusten pitäminen ja ohjauksiin tuleminen; näissä oltava tosi mustavalkoinen, eli en saa sallia minkään sortin luistamisia jos omalta osaltani oon onnistunut antamaan ohjauskäskyt ajallaan. Menee muuten tosi helposti kilpajuoksuksi, jossa esteet on vasta toisarvoinen asia...
Hyvä tästä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin;)
torstai 24. lokakuuta 2013
Lainakoiran ohjaamista ja tokon luokkatreeni
Su ja ma ajettiin ACElle. Anna oli flunssainen, joten sain tilaisuuden ohjata Kepoa. Oon joskus vuosi takaperin tehnyt Kepon kanssa jotain ihan pientä "pentutreeniä", mut muuten en ole ohjaksissa ollut. Ihan huippu tilaisuus kokeilla maxikoiran viemistä radalla! Sanoinkin, että nyt tämä alkaa vasta tuntua agilitylta kun on nuo hypytkin mukana, ja koira siis oikeasti hyppää! Tosi paljon enemmän joutui miettimään sitä, että kuinka paljon koira tarvitsee tilaa hypyille vienneissä jne kuin Rian kanssa. Ja toinen suuri ero oli se, että pääsin esim. niistosta liikkumaan tehokkaammin alta pois kuin mitä olen tottunut Rian kanssa tekemään -samalla siis oivalsin, miltä ohjaaminen tuntuu kun koira ei poista estelukituksia ohjaajan liikkeen mukana, vaan hoitaa annetut tehtävät rehdisti loppuun saakka. Sitä suuremmalla syyllä aletaan tehotreenata Riankin kanssa nämä asiat kuntoon (jotka ois tosin pitäny treenata jo aikapäiviä sitten...).
Kepo oli sunnuntaina tosi kuuliainen, teki kontaktit ja kepit hienosti jne. Maanantain treenissä oli selvästi jo röyhkeämpi ja kuumui enemmän, ja radalla oli vaikeampia kohtia jotka tuottivat vähän vääntöä. Sain myös mukavan tällin sormeeni kun tartuttiin Kepon kanssa narulelusta samasta kohti kiinni... Nyt ymmärrän, että miks jotkut käyttävät niitä palkkaushanskoja :P Ei vaines, oma moka kun työnsin käteni väliin vaikka mua olikin asiasta "varoiteltu".
Rian kanssa tehtiin pientä radanpätkää myöskin. Puomia kokeiltiin yhdessä kohtaa niin, että jäin taakse -ei osaa. Jää himmaamaan ihan hullun paljon. Ehkei ole vieläkään ajankohtaista tehdä mitään liian vaikeita puomitreenejä, mut totuushan on se että on se aivan liian vahvasti mun liikkeessä kiinni.
Kepo oli sunnuntaina tosi kuuliainen, teki kontaktit ja kepit hienosti jne. Maanantain treenissä oli selvästi jo röyhkeämpi ja kuumui enemmän, ja radalla oli vaikeampia kohtia jotka tuottivat vähän vääntöä. Sain myös mukavan tällin sormeeni kun tartuttiin Kepon kanssa narulelusta samasta kohti kiinni... Nyt ymmärrän, että miks jotkut käyttävät niitä palkkaushanskoja :P Ei vaines, oma moka kun työnsin käteni väliin vaikka mua olikin asiasta "varoiteltu".
Rian kanssa tehtiin pientä radanpätkää myöskin. Puomia kokeiltiin yhdessä kohtaa niin, että jäin taakse -ei osaa. Jää himmaamaan ihan hullun paljon. Ehkei ole vieläkään ajankohtaista tehdä mitään liian vaikeita puomitreenejä, mut totuushan on se että on se aivan liian vahvasti mun liikkeessä kiinni.
Tiistainen pidettiin huilipäivä treeneistä ja ihan vaan lenkkeiltiin. Keskiviikkona meillä oli kimppatreeni Kuopio-Varkaus alueen VOI/EVL-tokoilijoiden kesken. Tämä on nyt uus systeemi ja nämä taisivat olla tälle syksylle kolmannet yhteistreenit. Kokoonnutaan siis säännöllisesti eri kentille, rakennetaan kehät (2-4 kehää, osallistujamäärästä riippuen) ja tehdään luokat läpi. Saa hyvät häiriöt ympärilleen ja sellaista sopivaa kokeentuntua kun on vieraampi liikkuri ja vieraita koiria ympärillä.
Treenipaikkana oli Kuopiohallin kenttä, joka oli tosi surkeassa kunnossa. Paikoittain se oli tosi loskainen ja märkä, ja joistan kohti jäinen. Jouduttiin siis vähän varioimaan ja valkkailemaan sellaisia turvallisia kohtia joissa ei ollut liukastumisvaaraa. Ja ne liukastumisvaarattomat kohdathan oli sitten puolestaan niitä järkyttävän sohjoisia ja märkiä, joten ei paljon viitsiny vesilätäkkössä tarkoituksella koiria istuttaa/makuuttaa.
Tein liikkeet palkaten kun oltiin vasta oltu kokeessa.
Ria teki ekassa kehässä hyppynoudon, kauko-ohjauksen, luoksetulon ja ruudun. Hyppynouto niin, että palkkasin ensin lelulla perusasennossa pysymisen heiton jälkeen, siitä päästin sitten suoraan esteelle ja noutoon, ja palautus taas suoraan leluun. Kauko-ohjaus pallopalkalla, nosti alkuun jätössä kyynäröitä ylös (ällö märkä kenttä) mut toisen jätön teki hyvin. Tein lyhyempää sarjaa sekalaisesti n. 10 metristä, jonka jälkeen palkkasin ensimmäisen istumisen n. 20 metristä. Teki kivasti! Luoksetulo ei ollut mikään paras, mut olin tyytyväinen kun reagoi pysäytyskäskyihin eikä yrittänyt tulla läpi. Tätä en jäänyt hinkkaamaan vaikka stopit olisivatkin saaneet olla terävämpiä. Täytynee treenata paremmalla pohjalla seuraavan kerran. Ruutu oli huono... Eka ei merkannu merkkiä, vaan oli menossa suoraan ruutuun. Kuulemma muutkin koirat olivat tarjonneet samaa, joten jokin hahmotushäiriö siinä ehkä oli. Merkit kyllä hukkuivat loskaiseen kenttään aika hyvin. Ruudun paikka oli myös kadoksissa, tarjosi sitkeästi vasenta takamerkkiä vaikka autoin monenmonen yrityksen jälkeen. Mikä lie, täytynee tämäkin tehdä nyt lähipäivinä uudestaan.
Toisessa kehässä tehtiin zeta, ohjattu, tunnari ja seuraaminen. Zetassa halusin tehdä istumisen, se kun meni mönkään viikonlopun kokeessa. Eka sivun seuruutin, liikkuri huuteli käskyä -ei reagoinut, hyvä! Toka sivulle piti tehdä istuminen, mut jäi seisomaan:( Hölmö kun edes tein sen, meni vasta ehkä kolmannella kerralla istumaan ja vahvan kroppa-avun kera. Ohjattu oli hieno, otettiin vasemman nouto. Palkkasin merkin erillisenä koko liikkeen jälkeen. Nyt oli hiljaa kun kapulat vietiin. Musta tuntuu, että ääni tulee herkemmin kun alla on palkattomia liikkeitä... Tunnari oli superhyvä, oli rauhallinen ennen lähetystä ja kehuin siitä. Kapuloilla kaunis haistelu, palautuksen otin perusasentoon asti. Loppuun ihan vähän seuraamista lelupalkalla, lähinnä suoraa ja pari käännöstä ja pieni juoksuosuus. En ottanut seuraamisessa mitään missä olis tullut perusasentoja, kun on jäänyt niissä jonkin verran viime aikoina seisomaan enkä halunnut vahvistaa ongelmaa.
Suorituduttiin olosuhteisiin nähden ihan hyvin, eikä kyllä koskaan ikinä tule olemaan koetta paikassa jossa tarvotaan nilkkaan asti loskassa ja välillä oikeasti vedessä! Ja vaikka Riaa selvästi välillä ällöttikin, niin ei mennyt kuitenkaan vääntämiseksi vaan se koko ajan yritti. Lähinnä ällötys näkyi just kyynärien ylösjättämisenä maahanmenoissa ja zetan istumisessa. Hieno Rii!
lauantai 19. lokakuuta 2013
EVL2
Se oli sitten vähän niin kuin Annan "syy", että lähdettiin kokeeseen ;) Lupauduin kisaseuraksi ja ajattelin, että on se vaan tylsää olla pelkästään yleisössä, joten kysyin koepaikkaa muistaakseni keskiviikkona. EVL:ssa oli seitsemän koirakkoa, mutta ottivat meidät vielä mukaan.
Haalittiin kasaan 254 p eli EVL2-tulos. Ykkösen rajahan on siis 256... Jälleen kuitenkin on muistettava, että tärkein on kokonaisuus ja fiilis -tulos tulee vasta palkintona hyvin tehdystä työstä. Ja nyt ei tehty työtämme riittävän hyvin, eli turha märehtiä.
Koepaikkana oli tuttu ja turvallinen Hau-hauhalli ja tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Lähdettiin olevinaan ihan ajoissa liikenteeseen, mutta kuinkas kävikään... Olimme paikalla klo 13.30, luokan oli tarkoitus alkaa klo 14.15. Ilmoittautumisessa kuitenkin sanottiin, että teitä odottelimmekin ja että aloitetaan luokka heti kohta... Koirat pissalle ja heti kehään. Mulle kyllä sopii tällainen nopea tahti ennemmin kuin pitkä odottelu, pysyy jotenkin mieli paljon rennompana.
Liikejärjestys oli tuttu, luokka laitettiin ruudusta poikki (kappas;)). Paikallaolot tehtiin niin, että kaikki koirakot olivat kehässä yhtä aikaa. Oltiin Kepon ja Annan vieressä rivin reunimmaisina, ja mulla iski viimehetken jännitys siitä, että meneekö Ria Annan käskystä maahan... Ei onneksi mennyt, ja muutenkin suoritti liikkeet oikein mallikkaasti: molemmista 10.
Käytiin paikallaolojen jälkeen vähän kävelemässä ja tein hallin pihassa vähän seuraamista. Sitten odoteltiinkin pieni hetki kun meidän suoritusvuoromme oli luokan viimeisenä.
Seuraaminen 8: Taas vähän keskittymätöntä... Nyt ei tullut kuitenkaan tunnetta, että olisin paineistanut koiraa hitaassa käynnissä tai muutenkaan, mut ei ollut kuitenkaan mitään ihan rentoakaan. Ehti tsekata merkkejä jne. Tämän olisin halunnu videolle (Anna oli kehässä just meitä ennen joten ei saatu kuvattua toistemme suorituksia); ollaan nyt nimittäin kuvattu treeniseuraamista, ja olisin halunnu nähdä kuinka erilaiselta koeseuraaminen näyttää. Toisaalta, mulla on tunne että EVL:ssa saa tehdä aika pirun hyvän kokonaisuuden (tuomarista riippuen) jos mielii saada 9-10 pistettä, mut tiedän että me pystyttäis tämänkin hetkisellä tekemisellä parempaan kuin mitä yleisesti olemme kokeessa esittäneet. Joku juttu tähän pitänee vielä kehitellä, vaikkakin toisaalta seuraaminen on liike joka elää jatkuvasti... Yritetään saada se elämään nyt sinne kympin suuntaan ;)
Zeta 0: Mun mielestäni tämä oli täydellinen työtapaturma! Harmittaa!!! Keskustelin liikkeestä yleisössä olleen kilpailijan kanssa, ja hän kertoi seuraavaa: seisominen oli terävä (siltä se tuntuikin), istumisessa oli niiannut, sen jälkeen vetänyt korvat luimuun, ja lähtenyt perääni -tuli siis seuraamaan siinä vaiheessa kun olin kääntymässä kulmamerkillä:( Jatkettiin Rian kanssa vieritysten se osuus loppuun joka olisi pitäny kulkea ilman koiraa (olipa koominen olo). Maahanmeno oli hyvä. Periaatteessa siis tiesi asennot ja oli kuulolla, mutta jokin epävarmuus iski istumisessa. Liekö syynä se, että ollaan tehty treeneissä paljon zetan seuraamista kun Ria on ennakoinut asentoja, ja jos on alkanut tarjoamaan asentoa ilman käskyä, niin olen vaan kutsunut sen takaisin seuraamaan. Saattoi siis käydä niin, että ei ollut varma mun käskystä ja ajatteli, että lähdenpä varuilta ohjaajan matkaan jos en tehnytkään oikein:( Jotenkin niin symppis tuo Ria, edelleen oon sitä mieltä että siitä näkee kyllä suoraan ne asiat joita on vahvistettu <3 Ei sais jossitella, mutta jos oltais saatu tästä liikkeestä edes viitonen.... Joo-o :)
Luoksetulo 5: Mystistä: tuli seisomisen läpi!! Sitä on palkkailtu runsaasti viime viikkojen treeneissä, joten luotto oli mulla kova. Olin ihan äimänä kun ei reagoinutkaan, toisella käskyllä onneks pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Vauhti oli hyvä kaikissa siirtymissä ja loppuPA suora.
Ruutu 9,5: Teki hienon merkin, jeeee!!! Ruutuun hyvin, pysäytin tosin liian eteen mut oli onneks sisällä. Loppuosassakaan ei ollut mielestäni mitään ihmeellisempää, enkä oikein tiedä mistä tuo puolikas otettiin. Ei vaan ollu kuitenkaan ihan täydellinen kympin ruutu;)
Kakkososio oli jälleen selvästi vahvempi. Huomaan itsestäni, että menen kyllä toiselle "kierrokselle" aina sellainen näytönhalu päällä, ja se asenne näkyy Riassakin. Noutoliikkeissä päästään aina vasta oikeasti vauhtiin -ja oon niiiiiiin ylpeä Riasta, että ihan nolottaa olla näin ihastuksissaan :D
Ohjattu 10: Paras kisaohjatun merkki tähänastisista! Ei edelleenkään täysillä tykittämistä, mut nyt alkaa olla ilme oikea. Nouto (oikea) super, palautus erittäin hyvään perusasentoon. Ei siis ollut tietoakaan Mikkelin kokeen perusasentojen epätarkkuuksista, vaan nyt mulla oli se oikea Ria tekemässä noutoa! Jos nyt jotain miinusta, niin piippas kun kapuloita vietiin... Mut jos tuomari ei kuule niin se ei kuule. Mutta siis itselleni muistutuksena, että edelleen saan olla tarkkana tuon äänen suhteen.
Hyppynouto 10: Voih, se on vaan niin hieno<3 Menee lujaa ja palauttaa vielä lujemmin, eikä kyllä arvo hetkeäkään että tartunko vaiko en... Ihana!
Tunnari 10: Alku oli levoton; meinas haistella maata kun olin kääntymässä, mut tönäsin vähän jalalla ja nosti pään ylös. Tästäkin odottamisvaiheesta pitäisi tehdä enemmän tehtävä, otettava siis yllätyksellisyyttä mukaan kuvioihin. Nytkähti eteenpäin ennen kuin annoin luvan mennä kapuloille, ja sitten kun sai käskyn niin ampui kuin tykin suusta. Taas vähän jännitin, että onko nenä auki, mut kapuloilla teki kyllä tosi kauniin haistelun. Palautus hyvään perusasentoon, eli tässäkään ei tietoakaan Mikkelin vinoiluista.
Kokonaisuudessaan noutosetti oli sellainen, että jos nuo muutamat pikkuviat saisi pois, niin uskon että näillä noudoilla irtoaisi hyvät pisteet muissakin kuin kyläkisoissa. Ria rakastaa noutoja ja se kyllä näkyy!
Kauko-ohjaus 8: Teki mukavan skarpisti, mut jossain tuli hiukan eteen... Olisko ollut ainakin s-i? Tämäkin olis ollut kiva saada videolle.
Nyt meillä on kolme EVL-koetta takana. Kun katsoo liikkeitä pisteiden valossa niin näkee, mistä ne meidän kompastuskivemme löytyvät:
Paikallamakuu: 10-10-10
Paikalla istuminen: 10-10-10
Seuraaminen: 7-8-8
Zeta: 0-8-0
Luoksetulo: 8,5-10-5
Ruutu: 9-8-9,5
Ohjattu: 10-10-10
Hyppynouto: 10-0-10
Tunnari: 10-8,5-10
Kauko-ohjaus: 9-8-8
Luokan alkuosan työstämistä on siis ehdottomasti jatkettava. En tiedä, että näkyykö luokan yksilösuorituksen alkuosassa tietty jännittyneisyys, joka lähtee suorituksen myötä pois, vai onko syynä vaan yksinkertaisesti treenin puute ja osaamattomuus, vai näkyykö pisteissä se että meille vaan yksinkertaisesti luokan loppuosan liikkeet on tuhat kertaa kivempia... Olipa syy mikä tahansa, niin alkuosan vahvistamista jatketaan.
Olipa kuitenkin hyvä, että lähdin Annalle "kuskiksi" kokeeseen -jäi mukava fiilis vaikka vähän tekikin mieli jossitella;)
Haalittiin kasaan 254 p eli EVL2-tulos. Ykkösen rajahan on siis 256... Jälleen kuitenkin on muistettava, että tärkein on kokonaisuus ja fiilis -tulos tulee vasta palkintona hyvin tehdystä työstä. Ja nyt ei tehty työtämme riittävän hyvin, eli turha märehtiä.
Koepaikkana oli tuttu ja turvallinen Hau-hauhalli ja tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Lähdettiin olevinaan ihan ajoissa liikenteeseen, mutta kuinkas kävikään... Olimme paikalla klo 13.30, luokan oli tarkoitus alkaa klo 14.15. Ilmoittautumisessa kuitenkin sanottiin, että teitä odottelimmekin ja että aloitetaan luokka heti kohta... Koirat pissalle ja heti kehään. Mulle kyllä sopii tällainen nopea tahti ennemmin kuin pitkä odottelu, pysyy jotenkin mieli paljon rennompana.
Liikejärjestys oli tuttu, luokka laitettiin ruudusta poikki (kappas;)). Paikallaolot tehtiin niin, että kaikki koirakot olivat kehässä yhtä aikaa. Oltiin Kepon ja Annan vieressä rivin reunimmaisina, ja mulla iski viimehetken jännitys siitä, että meneekö Ria Annan käskystä maahan... Ei onneksi mennyt, ja muutenkin suoritti liikkeet oikein mallikkaasti: molemmista 10.
Käytiin paikallaolojen jälkeen vähän kävelemässä ja tein hallin pihassa vähän seuraamista. Sitten odoteltiinkin pieni hetki kun meidän suoritusvuoromme oli luokan viimeisenä.
Seuraaminen 8: Taas vähän keskittymätöntä... Nyt ei tullut kuitenkaan tunnetta, että olisin paineistanut koiraa hitaassa käynnissä tai muutenkaan, mut ei ollut kuitenkaan mitään ihan rentoakaan. Ehti tsekata merkkejä jne. Tämän olisin halunnu videolle (Anna oli kehässä just meitä ennen joten ei saatu kuvattua toistemme suorituksia); ollaan nyt nimittäin kuvattu treeniseuraamista, ja olisin halunnu nähdä kuinka erilaiselta koeseuraaminen näyttää. Toisaalta, mulla on tunne että EVL:ssa saa tehdä aika pirun hyvän kokonaisuuden (tuomarista riippuen) jos mielii saada 9-10 pistettä, mut tiedän että me pystyttäis tämänkin hetkisellä tekemisellä parempaan kuin mitä yleisesti olemme kokeessa esittäneet. Joku juttu tähän pitänee vielä kehitellä, vaikkakin toisaalta seuraaminen on liike joka elää jatkuvasti... Yritetään saada se elämään nyt sinne kympin suuntaan ;)
Zeta 0: Mun mielestäni tämä oli täydellinen työtapaturma! Harmittaa!!! Keskustelin liikkeestä yleisössä olleen kilpailijan kanssa, ja hän kertoi seuraavaa: seisominen oli terävä (siltä se tuntuikin), istumisessa oli niiannut, sen jälkeen vetänyt korvat luimuun, ja lähtenyt perääni -tuli siis seuraamaan siinä vaiheessa kun olin kääntymässä kulmamerkillä:( Jatkettiin Rian kanssa vieritysten se osuus loppuun joka olisi pitäny kulkea ilman koiraa (olipa koominen olo). Maahanmeno oli hyvä. Periaatteessa siis tiesi asennot ja oli kuulolla, mutta jokin epävarmuus iski istumisessa. Liekö syynä se, että ollaan tehty treeneissä paljon zetan seuraamista kun Ria on ennakoinut asentoja, ja jos on alkanut tarjoamaan asentoa ilman käskyä, niin olen vaan kutsunut sen takaisin seuraamaan. Saattoi siis käydä niin, että ei ollut varma mun käskystä ja ajatteli, että lähdenpä varuilta ohjaajan matkaan jos en tehnytkään oikein:( Jotenkin niin symppis tuo Ria, edelleen oon sitä mieltä että siitä näkee kyllä suoraan ne asiat joita on vahvistettu <3 Ei sais jossitella, mutta jos oltais saatu tästä liikkeestä edes viitonen.... Joo-o :)
Luoksetulo 5: Mystistä: tuli seisomisen läpi!! Sitä on palkkailtu runsaasti viime viikkojen treeneissä, joten luotto oli mulla kova. Olin ihan äimänä kun ei reagoinutkaan, toisella käskyllä onneks pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Vauhti oli hyvä kaikissa siirtymissä ja loppuPA suora.
Ruutu 9,5: Teki hienon merkin, jeeee!!! Ruutuun hyvin, pysäytin tosin liian eteen mut oli onneks sisällä. Loppuosassakaan ei ollut mielestäni mitään ihmeellisempää, enkä oikein tiedä mistä tuo puolikas otettiin. Ei vaan ollu kuitenkaan ihan täydellinen kympin ruutu;)
Kakkososio oli jälleen selvästi vahvempi. Huomaan itsestäni, että menen kyllä toiselle "kierrokselle" aina sellainen näytönhalu päällä, ja se asenne näkyy Riassakin. Noutoliikkeissä päästään aina vasta oikeasti vauhtiin -ja oon niiiiiiin ylpeä Riasta, että ihan nolottaa olla näin ihastuksissaan :D
Ohjattu 10: Paras kisaohjatun merkki tähänastisista! Ei edelleenkään täysillä tykittämistä, mut nyt alkaa olla ilme oikea. Nouto (oikea) super, palautus erittäin hyvään perusasentoon. Ei siis ollut tietoakaan Mikkelin kokeen perusasentojen epätarkkuuksista, vaan nyt mulla oli se oikea Ria tekemässä noutoa! Jos nyt jotain miinusta, niin piippas kun kapuloita vietiin... Mut jos tuomari ei kuule niin se ei kuule. Mutta siis itselleni muistutuksena, että edelleen saan olla tarkkana tuon äänen suhteen.
Hyppynouto 10: Voih, se on vaan niin hieno<3 Menee lujaa ja palauttaa vielä lujemmin, eikä kyllä arvo hetkeäkään että tartunko vaiko en... Ihana!
Tunnari 10: Alku oli levoton; meinas haistella maata kun olin kääntymässä, mut tönäsin vähän jalalla ja nosti pään ylös. Tästäkin odottamisvaiheesta pitäisi tehdä enemmän tehtävä, otettava siis yllätyksellisyyttä mukaan kuvioihin. Nytkähti eteenpäin ennen kuin annoin luvan mennä kapuloille, ja sitten kun sai käskyn niin ampui kuin tykin suusta. Taas vähän jännitin, että onko nenä auki, mut kapuloilla teki kyllä tosi kauniin haistelun. Palautus hyvään perusasentoon, eli tässäkään ei tietoakaan Mikkelin vinoiluista.
Kokonaisuudessaan noutosetti oli sellainen, että jos nuo muutamat pikkuviat saisi pois, niin uskon että näillä noudoilla irtoaisi hyvät pisteet muissakin kuin kyläkisoissa. Ria rakastaa noutoja ja se kyllä näkyy!
Kauko-ohjaus 8: Teki mukavan skarpisti, mut jossain tuli hiukan eteen... Olisko ollut ainakin s-i? Tämäkin olis ollut kiva saada videolle.
Nyt meillä on kolme EVL-koetta takana. Kun katsoo liikkeitä pisteiden valossa niin näkee, mistä ne meidän kompastuskivemme löytyvät:
Paikallamakuu: 10-10-10
Paikalla istuminen: 10-10-10
Seuraaminen: 7-8-8
Zeta: 0-8-0
Luoksetulo: 8,5-10-5
Ruutu: 9-8-9,5
Ohjattu: 10-10-10
Hyppynouto: 10-0-10
Tunnari: 10-8,5-10
Kauko-ohjaus: 9-8-8
Luokan alkuosan työstämistä on siis ehdottomasti jatkettava. En tiedä, että näkyykö luokan yksilösuorituksen alkuosassa tietty jännittyneisyys, joka lähtee suorituksen myötä pois, vai onko syynä vaan yksinkertaisesti treenin puute ja osaamattomuus, vai näkyykö pisteissä se että meille vaan yksinkertaisesti luokan loppuosan liikkeet on tuhat kertaa kivempia... Olipa syy mikä tahansa, niin alkuosan vahvistamista jatketaan.
Olipa kuitenkin hyvä, että lähdin Annalle "kuskiksi" kokeeseen -jäi mukava fiilis vaikka vähän tekikin mieli jossitella;)
torstai 17. lokakuuta 2013
Leiriä ja Huotarin koulutusta ja muutama kisareissu
Kokonainen kuukausi on vierähtänyt viimeisimmästä blogipäivityksestä. Kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka sun mitä, eikä kaikkea jaksa muistaa... Ehkä jotain muistuu mieleen, eli tässäpä tärkeimmät tiivistettynä.
Käytiin moikkaamassa kelpiesukulaisia leirillä 21.-22.9. Meillä oli Rian kanssa vähän starttaamisvaikeuksia, joten siirrettiin suunniteltu lähtö perjantailta suosiolla lauantaiaamuun. Ria oli perjantaina "asemissa" laukkujen vieressä, eikä voinut siis millään ymmärtää ettei me nyt sitten lähdetäkään minnekään... Päivysti todennäköisesti lähtöä yölläkin, ja asettui nukkumaan vasta kunnolla vihdoinkin autoon. Startattiin pihasta muistaakseni n. 4.30 ja perillä oltiin muutaman mutkan jälkeen n. klo 10.00. Päästiinkin melkein heti tokon kimppuun; koira pissille ja treenaamaan, taidettiin tehdä sekalainen setti ainakin ruutua, tunnaria ja kauko-ohjausta. Keskittyi kivasti, ja alan vähitellen luottaa siihen että tekee nykyään hyvin vieraissakin paikoissa eikä turhaan "tarkistele" ympäristöä. Tehtiin myös Lindan avustuksella pohjia metriselle, oliskohan korkeutta ollut enimmillään 75 cm. Ohjaajaa hirvitti enemmän kuin koiraa, mut on kyllä itselläkin luottavaisempi olo kun on joku joka valvoo treeniä ;)
Iltapäivällä oli Sonjan koutsaaman agilityn vuoro. Rata oli meille haastava, vaikkakin olishan se ollut ihan tehtävissä oleva jos olisin vaan saanut (taas) itse keskittymisen kasaan... Olin tosi tyytymätön itseeni, tuli taas tunne että vaikka yritän, niin en vaan osaa yrittää tarpeeksi enkä saa sitä prkl-tämähän-tehdään -asennetta esiin! Riakaan ei tuntunut miltään parhaalta mahdolliselta, en sitten tiedä että vaikuttiko pohja joka oli paikoittain tosi pehmeä? Rimoja tuli muutamassa kohti alas jne.
Jäi kuitenkin tunne, että ehkä me ollaan edes hitusen oikealla ajatuksella agilityssa mukana ja sain vahvistuksen sille, mihin asioihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Ja jälleen tuli lohduttavaa muistuttelua siitä, ettei ne ajoitukset löydy ihan vaan sormia napsauttamalla, vaan kyllä siihen tarvitaan se vuosien työ ja kokemus... Olis vaan niin paljon hermoja säästävämpää saada kaikki just-nyt-heti!! ;)
Sunnuntaina jatkettiin PK-hyppytreeniä Henkan avustuksella. Korkeutta oli enimmillään 80 cm, hyvin se yli menee ja yllätyksekseni vieläpä ihan ok tekniikalla! Tätä pitäisi nyt työstää vähitellen kotonakin, jospa tän vuoden aikana päästään sinne metriin saakka:)
28.9 pääsin vihdoin viimein odotettuun Oili Huotarin koulutukseen. Juu ja ei ole Oilia turhaan kehuttu, vitsit että tykkäsin! On todella selkeä niin ohjaajana kuin kouluttajana; rauhallinen, mutta vaativa. Koiralle kerrotaan virheistä, eli ei mennä sille linjalle että kaikki on vaan niin kivaa, tuitui:) Treenaamisen pitää olla kivaa, mutta se täytyy ottaa tosissaan -niin ohjaajan kuin koirankin!
Yleisesti saatiin noottia siitä, että kangistutaan herkästi kaavoihin ja tehdään aivan liian helppoja treenejä. Itse halusin vinkkejä merkkitreeniin, ja Oili laittoikin meidät tekemään sellaisia tehtäviä joita en olis rohjennut ihan heti lähteä itse edes kokeilemaan... Koira lähetettiin merkille niin, että merkin takana appari heilutti lelua, merkin edessä toinen appari heilutti makupalaa, ja kaiken kukkuraksi noutokapulat heiteltiin matkan varrelle/merkin eteen. Pointtina oli se, että merkin on oltava koiralle selkeä tehtävä niin kuin kaiken muunkin, eli se ei saa olla vain välietappi ruudussa/ohjatussa. Tehtävästä tehdään tärkeä juurikin näillä edellä mainituilla häiriöillä, eli vaikka näkyvissä on houkutuksia, niin koiran täytyy kyetä suoriutumaan annetusta hommasta ja se joutuu oikeasti miettimään asiaa. Alkuun Ria oli ihan pihalla; tarjosi noutoa ja kaikkea mahdollista, mutta sulki merkin kokonaan pois vaikka kävin näyttämässä paikan. Mutta kun kerran hoksasi asian, niin sen jälkeen teki hyviä merkille menoja! Tämän jälkeen ollaan vaikeutettu kotonakin merkkitreeniä ja kappas: sehän tekee aika hienoja merkkejä nykyään! Bravuuri on se, että heitän noutokapulan merkin eteen ja päästän noutamaan. Toistolla heitän kapulan samaan paikkaan uudelleen mutta käskenkin merkille -ja meidän noutohullu kelpie kykenee luopumaan kapulasta!! Tämä on vienyt myös ohjattua eteenpäin, eli vaikka kapulalle meno on sikakivaa, niin kyylääminen on jäänyt kun kapuloita viedään.
Näytin myös luoksetuloa. Oilin mielestä Ria tulee liian kovaa, eli ei kykene siitä vauhdista tekemään teknisesti hyviä stoppeja. Sanoikin, etten saisi vahvistaa vauhtia nyt toistaiseksi ollenkaan... Edelleen pitäisi liikkeenomaisen treenin lisäksi vahvistaa paljon stoppien tekniikkaa lyhyellä matkalla ja pienemmällä vauhdilla.
Saatiin tosi hyviä vinkkejä muiden treeneistä mm. seuraamiseen. Ja kun Oili treenasi omaa koiraansa, niin poimin sieltä juttuja joita piti päästä kokeilemaan;) Tartteis kyllä päästä joskus valmennusrenkaan leirille katsomaan treenejä, niin saisi jotain uutta ajatusta tähän omaankin tekemiseen.
29.9 sunnuntaina kävin juoksentelemassa Huotarin Peten agitreenissä; ihan hauska valssiharjoitus, mut harmillisesti aikaa oli aivan liian vähän. Muutamat ohjausehdotukset olivat myös sellaisia, joita en tuntenut ollenkaan omakseni; toisaalta hienoa huomata, että itse alkaa tuntea jo koiraansa sen verran hyvin, että joskus jopa tietää mikä toimii ja mikä ei...
Käytiin myös kisaamassa Joensuussa Pärnavaarassa syys- ja lokakuussa. Syyskuussa (14.9) ekalta radalta viitonen, kokonaisuus oli kerrankin hallinnassa mut kielto tuli A:lle viennissä kun ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ohjaajan ollessa myöhässä. Toinen agirata levisi taas täysin, ja hyppärilläkin säädettiin koko rahan edestä.
Lokakuun kisa (12.10) oli edelleen säätämistä, mm. niiston rima alas kun en liikkunut alta pois, keinun ohitus kun en linjannut vientiä, viimeinen rima alas ja sitä rataa. Toisella radalla parempaa menoa, mut taas muutama kääntö oli sen verran myöhässä että Ria ehti nappailla vääriä esteitä. Video oli aika lohdutonta katsottavaa, on kyllä ohjaaja ihan armottoman hidas:( Se ei auta kuin rämpiä eteenpäin, ei tätä opi muuta kuin tekemällä!
Loppuvuodelle olis ajatus katsoo 3-4 agilitykisaa + 1-2 tokokoetta. Tammikuun suunnittelin pitäväni huilia kisoista.
Käytiin moikkaamassa kelpiesukulaisia leirillä 21.-22.9. Meillä oli Rian kanssa vähän starttaamisvaikeuksia, joten siirrettiin suunniteltu lähtö perjantailta suosiolla lauantaiaamuun. Ria oli perjantaina "asemissa" laukkujen vieressä, eikä voinut siis millään ymmärtää ettei me nyt sitten lähdetäkään minnekään... Päivysti todennäköisesti lähtöä yölläkin, ja asettui nukkumaan vasta kunnolla vihdoinkin autoon. Startattiin pihasta muistaakseni n. 4.30 ja perillä oltiin muutaman mutkan jälkeen n. klo 10.00. Päästiinkin melkein heti tokon kimppuun; koira pissille ja treenaamaan, taidettiin tehdä sekalainen setti ainakin ruutua, tunnaria ja kauko-ohjausta. Keskittyi kivasti, ja alan vähitellen luottaa siihen että tekee nykyään hyvin vieraissakin paikoissa eikä turhaan "tarkistele" ympäristöä. Tehtiin myös Lindan avustuksella pohjia metriselle, oliskohan korkeutta ollut enimmillään 75 cm. Ohjaajaa hirvitti enemmän kuin koiraa, mut on kyllä itselläkin luottavaisempi olo kun on joku joka valvoo treeniä ;)
Iltapäivällä oli Sonjan koutsaaman agilityn vuoro. Rata oli meille haastava, vaikkakin olishan se ollut ihan tehtävissä oleva jos olisin vaan saanut (taas) itse keskittymisen kasaan... Olin tosi tyytymätön itseeni, tuli taas tunne että vaikka yritän, niin en vaan osaa yrittää tarpeeksi enkä saa sitä prkl-tämähän-tehdään -asennetta esiin! Riakaan ei tuntunut miltään parhaalta mahdolliselta, en sitten tiedä että vaikuttiko pohja joka oli paikoittain tosi pehmeä? Rimoja tuli muutamassa kohti alas jne.
Jäi kuitenkin tunne, että ehkä me ollaan edes hitusen oikealla ajatuksella agilityssa mukana ja sain vahvistuksen sille, mihin asioihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Ja jälleen tuli lohduttavaa muistuttelua siitä, ettei ne ajoitukset löydy ihan vaan sormia napsauttamalla, vaan kyllä siihen tarvitaan se vuosien työ ja kokemus... Olis vaan niin paljon hermoja säästävämpää saada kaikki just-nyt-heti!! ;)
Sunnuntaina jatkettiin PK-hyppytreeniä Henkan avustuksella. Korkeutta oli enimmillään 80 cm, hyvin se yli menee ja yllätyksekseni vieläpä ihan ok tekniikalla! Tätä pitäisi nyt työstää vähitellen kotonakin, jospa tän vuoden aikana päästään sinne metriin saakka:)
28.9 pääsin vihdoin viimein odotettuun Oili Huotarin koulutukseen. Juu ja ei ole Oilia turhaan kehuttu, vitsit että tykkäsin! On todella selkeä niin ohjaajana kuin kouluttajana; rauhallinen, mutta vaativa. Koiralle kerrotaan virheistä, eli ei mennä sille linjalle että kaikki on vaan niin kivaa, tuitui:) Treenaamisen pitää olla kivaa, mutta se täytyy ottaa tosissaan -niin ohjaajan kuin koirankin!
Yleisesti saatiin noottia siitä, että kangistutaan herkästi kaavoihin ja tehdään aivan liian helppoja treenejä. Itse halusin vinkkejä merkkitreeniin, ja Oili laittoikin meidät tekemään sellaisia tehtäviä joita en olis rohjennut ihan heti lähteä itse edes kokeilemaan... Koira lähetettiin merkille niin, että merkin takana appari heilutti lelua, merkin edessä toinen appari heilutti makupalaa, ja kaiken kukkuraksi noutokapulat heiteltiin matkan varrelle/merkin eteen. Pointtina oli se, että merkin on oltava koiralle selkeä tehtävä niin kuin kaiken muunkin, eli se ei saa olla vain välietappi ruudussa/ohjatussa. Tehtävästä tehdään tärkeä juurikin näillä edellä mainituilla häiriöillä, eli vaikka näkyvissä on houkutuksia, niin koiran täytyy kyetä suoriutumaan annetusta hommasta ja se joutuu oikeasti miettimään asiaa. Alkuun Ria oli ihan pihalla; tarjosi noutoa ja kaikkea mahdollista, mutta sulki merkin kokonaan pois vaikka kävin näyttämässä paikan. Mutta kun kerran hoksasi asian, niin sen jälkeen teki hyviä merkille menoja! Tämän jälkeen ollaan vaikeutettu kotonakin merkkitreeniä ja kappas: sehän tekee aika hienoja merkkejä nykyään! Bravuuri on se, että heitän noutokapulan merkin eteen ja päästän noutamaan. Toistolla heitän kapulan samaan paikkaan uudelleen mutta käskenkin merkille -ja meidän noutohullu kelpie kykenee luopumaan kapulasta!! Tämä on vienyt myös ohjattua eteenpäin, eli vaikka kapulalle meno on sikakivaa, niin kyylääminen on jäänyt kun kapuloita viedään.
Näytin myös luoksetuloa. Oilin mielestä Ria tulee liian kovaa, eli ei kykene siitä vauhdista tekemään teknisesti hyviä stoppeja. Sanoikin, etten saisi vahvistaa vauhtia nyt toistaiseksi ollenkaan... Edelleen pitäisi liikkeenomaisen treenin lisäksi vahvistaa paljon stoppien tekniikkaa lyhyellä matkalla ja pienemmällä vauhdilla.
Saatiin tosi hyviä vinkkejä muiden treeneistä mm. seuraamiseen. Ja kun Oili treenasi omaa koiraansa, niin poimin sieltä juttuja joita piti päästä kokeilemaan;) Tartteis kyllä päästä joskus valmennusrenkaan leirille katsomaan treenejä, niin saisi jotain uutta ajatusta tähän omaankin tekemiseen.
29.9 sunnuntaina kävin juoksentelemassa Huotarin Peten agitreenissä; ihan hauska valssiharjoitus, mut harmillisesti aikaa oli aivan liian vähän. Muutamat ohjausehdotukset olivat myös sellaisia, joita en tuntenut ollenkaan omakseni; toisaalta hienoa huomata, että itse alkaa tuntea jo koiraansa sen verran hyvin, että joskus jopa tietää mikä toimii ja mikä ei...
Käytiin myös kisaamassa Joensuussa Pärnavaarassa syys- ja lokakuussa. Syyskuussa (14.9) ekalta radalta viitonen, kokonaisuus oli kerrankin hallinnassa mut kielto tuli A:lle viennissä kun ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ohjaajan ollessa myöhässä. Toinen agirata levisi taas täysin, ja hyppärilläkin säädettiin koko rahan edestä.
Lokakuun kisa (12.10) oli edelleen säätämistä, mm. niiston rima alas kun en liikkunut alta pois, keinun ohitus kun en linjannut vientiä, viimeinen rima alas ja sitä rataa. Toisella radalla parempaa menoa, mut taas muutama kääntö oli sen verran myöhässä että Ria ehti nappailla vääriä esteitä. Video oli aika lohdutonta katsottavaa, on kyllä ohjaaja ihan armottoman hidas:( Se ei auta kuin rämpiä eteenpäin, ei tätä opi muuta kuin tekemällä!
Loppuvuodelle olis ajatus katsoo 3-4 agilitykisaa + 1-2 tokokoetta. Tammikuun suunnittelin pitäväni huilia kisoista.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Videopäivitystä pitkästä aikaa
Innostuin näpertelemään videopätkän pitkästä aikaa... Kone on ehkä "hieman" jumissa, näyttää mulle videon ihan kuin hidastettuna ;)
Eilisen radan teemana oli kepit. Radanpätkään oli mahdutettu pujottelu 4 kertaa:
1.kepit: okserilta itsenäinen hakeminen, keppien loppuun persjättö + seuraavalle esteelle saksalainen. Ei toiminut meille, saatiin hoidettua pujottelun jälkeinen kuvio paljon paremmin niin, että juoksin sen verran kovaa ohi että ehdin hypylle pakkovalssiin. Persjättöjä tehtiin pallopalkalle erillisenä, tämä treenattavien asioiden listalle!
2.kepit: umpikulmasta sisään + lopetuksessa 180 asteen käännös. Koira komppas kyllä ohjaajan säätämistä, eli haki keppejä vaikka huidoin mitä sattuu. Tiia nauroikin, että mun piti tehdä sylkkäri, mut ei se kyllä mikään sylkkäri ollut vaan joku "otan koiran paniikissa haltuun" -ohjaus :D Kokeiltiin myös vastakäännöllä joka oli mulle hankala + valssilla joka toimi ihan ok.
3.kepit: avokulmasisäänmeno kovasta vauhdista + lopetus valssilla. Jouduin pysähtymään ihan täysin että haki oikeasta välistä sisään. Lopetuksen valssi meni säätämiseksi kun olin aina myöhässä... En siis saanu koiraa yksinkertaisesti kepeillä kiinni kun jouduin seisoskelemaan kepeille lähetyksessä niin pitkään paikoillani.
4.kepit: ihan perushelppo sisäänmeno + lopetus, tästä palkka ja tähän lopetettiin.
Mää niiiiiin rakastan tuota koiraa!!!! Se kyllä komppailee mun säätämisiä ihan mielettömän paljon, tekee hommia täydellä sydämellä ja antaa AINA kaikkensa! Alla video ja HUOM: äänet kannattaa laittaa pois... Joku ohjaaja saattaa ehkä vähän kiljua kun kepit on niiin mageet ;)
maanantai 9. syyskuuta 2013
Tokokoe Mikkeli 8.9
Kisattiinpas vihdoinkin jossain muualla kuin Pieksämäellä ;) Koe pidettiin Mikkelissä MAH:in hallien viereisellä hiekkakentällä, ja kokeen tuomaroi Mauri Pehkonen.
Pisteitä kertyi 257,5, eli rimaa hipoen EVL1. Positiivinen yllätys; nämä ykköset ovat irronneet nyt vähän liiankin helpolla, mut silti koetta ennen oli sellainen olo, että mitä vaan voi tapahtua...
EVL:ssa oli neljä kilpailijaa. Me mentiin kehään numerolla yksi. Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin ruudusta poikki. Yritettiin toivoa sekoitettua liikejärjestystä, mut tuomari ei ottanut toivetta vastaan vaikka se olis sopinut liikkurillekin.
Liikkeet, pisteet ja omat ajatukset:
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makuu: 10
Tässä liikkeessä oli muutama ylimääräinen ja yllättävä häiriötekijä mukana...
Liike alkoi, ja liikkuri tuli eteemme sanomaan "käsky". Käskin Rian maahan, ja samaan aikaan toinenkin kilpailija antoi koiralleen käskyn; hän ei muistanut, että koirat käsketään vuorotellen numerojärjestyksessä. Tuomari keskeytti liikkeen ja aloitettiin alusta.
Kun koirat jätettiin, lähti meidän viereinen koira välittömästi ohjaajan perään! Näköjään tällaista voi tapahtua vielä EVL:ssakin... Ei siinä muuta, mutta kun ohjaaja kääntyi koiraa kohti, lähti koira takaisin kohti riviä ja koukkasi juoksulenkin Rian edestä. Käännyin piilon kulmalla katsomaan vaikkei niin saisikaan tehdä kun ajattelin, että menen puuttumaan tilanteeseen jos koira menee tekemään tuttavuutta Rian kanssa. Ei onneks mennyt ja saatiin suorittaa liike rauhassa loppuun.
Ria ei ota näistä suuremmin itseensä ja tekee töitä rehdisti vaikka yllättäviä juttuja tulisikin vastaan, mutta siitä huolimatta oli kerännyt sen verran painetta että vapautuksen jälkeen tuli pieni haukkusarja -tästä tuomari ei sanonut mitään vaikka liikkeiden välilläkäänhän ei saisi äännellä...
Kehästä pois, muutama liikkeellelähtö palkaten ensin leluun ja sen jälkeen tarjoamisen kautta naksutellen makupalapalkalla. Maltoin valmistella kehään menon rauhassa enkä hätäillyt, vaikka oltiin suoritusvuorossa ensimmäisenä.
Seuraaminen: 8
Meinasin jättää jossain vaiheessa kokeeseen menon kokonaan sen takia, että saatiin ne aikaisemmin mainitsemani seuraamisongelmat aikaiseksi. Anna kuitenkin puhui mulle järkeä; paras vertaus oli se, että kun tipahdat hevosen selästä niin sinne on vaan noustava takaisin mahdollisimman pian ettei jää pelkoja ;) Tiesin, että tämä seuraamispelko on enemmänkin oma päänsisäinen juttu, joten olin ihan supertyytyväinen että mentiin kuitenkin tekemään tämä ja huomasin, että osaa se edelleen seurata. Kun itse saan pidettyä hyvän fiiliksen ja luotan tekemiseen, niin silloin homma toimii. Toisaalta oltiin saatu koetta ennen hyviä treenejä aikaiseksi, ja niiden perusteella luottamus oli taas kasvamassa takaisin. Mut pakko myöntää että silti tämä liike jännitti kaikista eniten! Ajattelin, että jos homma menee ihan penkin alle, niin sitten on taas korkeampi kynnys mennä seuraavaan kokeeseen ja suurempi työ palauttaa aikaisemmat asetukset kohdilleen...
Kaavio oli jännä: siinä oli heti alkuvaiheessa juoksuosuus, juoksusta suoraan seis ja takaisin juoksuun, sitten melko pian hidas käynti, jonka "keskellä" sivuaskeleet/paikallaan käännökset. Meillä suurimmaksi ongelmaksi koitui tällä kertaa perusasennot; teki hitaasti, ja esim. sivuaskeleet olivat tosi huonot. Anna sanoi, että sen mitä hän ehti nähdä, niin ilme ei ollut ihan se paras mikä Rialla on, mutta mulla oli kuitenkin hyvä tunne läpi kaavion. Tämä liike jäi videoimatta loppuosaa lukuunottamatta kun kuvaaja ei ehtinyt heti luokan alkuun kehän vierelle.
Seuraamisen osalta pitäisi nyt miettiä treenejä ihan ajatuksella... Haluaisin, että Ria palkkutuisi enemmän tekemisestä tässäkin liikkeessä, eikä tekisi seuraamista palkan odotuksen vuoksi. Toisaalta nyt pitäisi älytä palkata pikkujuttuja, kuten juurikin niitä perusasentoja ja sivuaskeleita jne. mut samalla kasvattaa ja ylläpitää kuitenkin jaksamista/kestoa/palkattomuutta... Seuraaminen on kyllä haastava liike pitää hyvänä ja mielenkiintoisena!
Tein muuten kaavion läpi ilman käskyjä. Ekassa liikkeellelähdössä annoin sivu -käskyn, ja taisin antaa juoksusta liikkeellelähdössä myös, mut muuten olin hiljaa. Toimii meille!
Zeta: 8
Jeeeee!!! Treenaaminen näkyy ja tehtiin jäävät! Järjestys oli m-i-s. Maahanmeno oli ihan hyvä, ainahan se voisi olla vieläkin nopeampi mutta tipahti kuitenkin varmanoloisesti alas. Istumiseen annoin (jälleen) tarkoituksella kroppa-avun, milloinkahan luottaisin tähän asentoon niin etten tarvitsisi varmistella? Seisominen perushyvä, sekään ei mikään wau mutta ihan ok. Mutta: liikkeen lopussa ei tehnyt perusasentoa, vaan jäi seisomaan! Tässä liikkeessä kuitenkin kokonaisuus edelliseen kokeeseen verrattuna ihan tosi hyvä!
Luoksetulo: 10
Siis mitä?? Tuomari tykkäs, mut ei se kyllä kympin luoksetulo ollut :P Toisaalta tiedän, että tämä liike on mennyt eteenpäin ihan valtavasti, joten ollaan tyytyväisiä siihen että tuomarikin tykkäsi :)
Ruutu: 8
Merkille ok, ei mitään tykkivauhtia mutta varmanoloisesti kuitenkin (ruutu on edelleen satakertaa kivempi kuin merkki vaikka merkkiä on palkattu ihan tosi paljon). Ruutuun lähti kaarrattaen. Merkkasi luoksetulon tötterön ja oli menossa sitä kohti, mut korjasi itse suunnan ja löysi ruutuun. Meni sisään sivuseinästä. Loppuosa viimeistä perusasentoa lukuunottamatta ok, ei tosi "tykittänyt" seuraamiseen niin kuin haluaisin tykittävän... Loppuosaakin on siis muistettava treenata, se unohtuu herkästi.
Tauko. Koira hetkeksi häkkiin...
Ohjattu nouto: 10
Ria ei ollut kontaktissa kun kapuloita vietiin, mut nyt ei piipannut! Oli vähän levoton/kyttäsi liikkuria ja kapuloita, mut pääasia että kesti hiljaa. Merkki ok, mut edelleenkin näkyy että merkki ei ole tarpeeksi kiva. Nouto (oikeanpuoleinen) hyvä. Palautuksen perusasento hidas. Tuomari sanoi, että yksi parhaimmista ohjatuista mitä hän on tänä vuonna nähnyt -varmaan pitäisi olla tyytyväinen, mut mulla on tämän liikkeen ihannesuorituksesta vähän erilainen mielikuva... Ärsyttävää olla "nipo", mut en voi sille mitään että omat kriteerit on erilaiset kuin tuomarin.
Hyppynouto: 0
Tuli palautuksessa esteen ohi. Mulle ihan hyvä näpäytys, pidän (tai pidin) tämän liikkeen onnistumista ihan itsestäänselvyytenä... Este oli valkoinen ja eräs kisaajakin sanoi että onpas omituisen näköinen este, joten olisko jokin epävarmuus ollut koirallakin?
Tunnari: 8,5
Oli menossa kapuloille heti kun käännyin, nyki ja liikutti etutassua. Oli kapuloilla levoton, aukaisi suuta väärän kohdalla muttei onneksi nostanut! Palautti oman vinoon perusasentoon. PA myös jälleen hidas.
Kauko-ohjaus: 8
Järjestys oli i-m-s-i-s-m. Tuli eteenpäin s-i ja s-m. Vaihdot ei olleet teräviä, en tykänny.
Vaikka ykkönen tuli, niin ei meillä treenattava lopu edelleenkään ;) Koira osaa kokonaisuuden, mut nyt jäi kaivelemaan epätarkkuudet (PERUSASENNOT!!). Eli paljon pitäisi muistaa tehdä ihan perusasioiden pientä hiomista ja palkkailua. Olin tosi tyytyväinen luokan alkuosaan ja selvästi tuosta koirasta näkee, mitä asioita on vahvistettu. On se vaan oikeasti tosi hieno koira -tekee just ne asiat jotka ohjaaja on sille kouluttanut! :)
Nyt pidetään sen verran kisataukoa että saadaan vähän rikottua rutiineja ja haettua treeneihin yllätyksellisyyttä. Ria fiksuna koirana tietää, mitä missäkin liikkeessä tapahtuu seuraavaksi, joten nyt on kaavojen rikkomisen vuoro. En halua, että nuori koira "urautuu" tekemiseen, siksi tämä rutiinien rikkominen jo nyt.
Täytynee katsoa kuitenkin joku koe vielä loppuvuodelle... Ettei vaan pääse laiskistumaan, ohjaaja nimittäin ;)
Pisteitä kertyi 257,5, eli rimaa hipoen EVL1. Positiivinen yllätys; nämä ykköset ovat irronneet nyt vähän liiankin helpolla, mut silti koetta ennen oli sellainen olo, että mitä vaan voi tapahtua...
EVL:ssa oli neljä kilpailijaa. Me mentiin kehään numerolla yksi. Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin ruudusta poikki. Yritettiin toivoa sekoitettua liikejärjestystä, mut tuomari ei ottanut toivetta vastaan vaikka se olis sopinut liikkurillekin.
Liikkeet, pisteet ja omat ajatukset:
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makuu: 10
Tässä liikkeessä oli muutama ylimääräinen ja yllättävä häiriötekijä mukana...
Liike alkoi, ja liikkuri tuli eteemme sanomaan "käsky". Käskin Rian maahan, ja samaan aikaan toinenkin kilpailija antoi koiralleen käskyn; hän ei muistanut, että koirat käsketään vuorotellen numerojärjestyksessä. Tuomari keskeytti liikkeen ja aloitettiin alusta.
Kun koirat jätettiin, lähti meidän viereinen koira välittömästi ohjaajan perään! Näköjään tällaista voi tapahtua vielä EVL:ssakin... Ei siinä muuta, mutta kun ohjaaja kääntyi koiraa kohti, lähti koira takaisin kohti riviä ja koukkasi juoksulenkin Rian edestä. Käännyin piilon kulmalla katsomaan vaikkei niin saisikaan tehdä kun ajattelin, että menen puuttumaan tilanteeseen jos koira menee tekemään tuttavuutta Rian kanssa. Ei onneks mennyt ja saatiin suorittaa liike rauhassa loppuun.
Ria ei ota näistä suuremmin itseensä ja tekee töitä rehdisti vaikka yllättäviä juttuja tulisikin vastaan, mutta siitä huolimatta oli kerännyt sen verran painetta että vapautuksen jälkeen tuli pieni haukkusarja -tästä tuomari ei sanonut mitään vaikka liikkeiden välilläkäänhän ei saisi äännellä...
Kehästä pois, muutama liikkeellelähtö palkaten ensin leluun ja sen jälkeen tarjoamisen kautta naksutellen makupalapalkalla. Maltoin valmistella kehään menon rauhassa enkä hätäillyt, vaikka oltiin suoritusvuorossa ensimmäisenä.
Seuraaminen: 8
Meinasin jättää jossain vaiheessa kokeeseen menon kokonaan sen takia, että saatiin ne aikaisemmin mainitsemani seuraamisongelmat aikaiseksi. Anna kuitenkin puhui mulle järkeä; paras vertaus oli se, että kun tipahdat hevosen selästä niin sinne on vaan noustava takaisin mahdollisimman pian ettei jää pelkoja ;) Tiesin, että tämä seuraamispelko on enemmänkin oma päänsisäinen juttu, joten olin ihan supertyytyväinen että mentiin kuitenkin tekemään tämä ja huomasin, että osaa se edelleen seurata. Kun itse saan pidettyä hyvän fiiliksen ja luotan tekemiseen, niin silloin homma toimii. Toisaalta oltiin saatu koetta ennen hyviä treenejä aikaiseksi, ja niiden perusteella luottamus oli taas kasvamassa takaisin. Mut pakko myöntää että silti tämä liike jännitti kaikista eniten! Ajattelin, että jos homma menee ihan penkin alle, niin sitten on taas korkeampi kynnys mennä seuraavaan kokeeseen ja suurempi työ palauttaa aikaisemmat asetukset kohdilleen...
Kaavio oli jännä: siinä oli heti alkuvaiheessa juoksuosuus, juoksusta suoraan seis ja takaisin juoksuun, sitten melko pian hidas käynti, jonka "keskellä" sivuaskeleet/paikallaan käännökset. Meillä suurimmaksi ongelmaksi koitui tällä kertaa perusasennot; teki hitaasti, ja esim. sivuaskeleet olivat tosi huonot. Anna sanoi, että sen mitä hän ehti nähdä, niin ilme ei ollut ihan se paras mikä Rialla on, mutta mulla oli kuitenkin hyvä tunne läpi kaavion. Tämä liike jäi videoimatta loppuosaa lukuunottamatta kun kuvaaja ei ehtinyt heti luokan alkuun kehän vierelle.
Seuraamisen osalta pitäisi nyt miettiä treenejä ihan ajatuksella... Haluaisin, että Ria palkkutuisi enemmän tekemisestä tässäkin liikkeessä, eikä tekisi seuraamista palkan odotuksen vuoksi. Toisaalta nyt pitäisi älytä palkata pikkujuttuja, kuten juurikin niitä perusasentoja ja sivuaskeleita jne. mut samalla kasvattaa ja ylläpitää kuitenkin jaksamista/kestoa/palkattomuutta... Seuraaminen on kyllä haastava liike pitää hyvänä ja mielenkiintoisena!
Tein muuten kaavion läpi ilman käskyjä. Ekassa liikkeellelähdössä annoin sivu -käskyn, ja taisin antaa juoksusta liikkeellelähdössä myös, mut muuten olin hiljaa. Toimii meille!
Zeta: 8
Jeeeee!!! Treenaaminen näkyy ja tehtiin jäävät! Järjestys oli m-i-s. Maahanmeno oli ihan hyvä, ainahan se voisi olla vieläkin nopeampi mutta tipahti kuitenkin varmanoloisesti alas. Istumiseen annoin (jälleen) tarkoituksella kroppa-avun, milloinkahan luottaisin tähän asentoon niin etten tarvitsisi varmistella? Seisominen perushyvä, sekään ei mikään wau mutta ihan ok. Mutta: liikkeen lopussa ei tehnyt perusasentoa, vaan jäi seisomaan! Tässä liikkeessä kuitenkin kokonaisuus edelliseen kokeeseen verrattuna ihan tosi hyvä!
Luoksetulo: 10
Siis mitä?? Tuomari tykkäs, mut ei se kyllä kympin luoksetulo ollut :P Toisaalta tiedän, että tämä liike on mennyt eteenpäin ihan valtavasti, joten ollaan tyytyväisiä siihen että tuomarikin tykkäsi :)
Ruutu: 8
Merkille ok, ei mitään tykkivauhtia mutta varmanoloisesti kuitenkin (ruutu on edelleen satakertaa kivempi kuin merkki vaikka merkkiä on palkattu ihan tosi paljon). Ruutuun lähti kaarrattaen. Merkkasi luoksetulon tötterön ja oli menossa sitä kohti, mut korjasi itse suunnan ja löysi ruutuun. Meni sisään sivuseinästä. Loppuosa viimeistä perusasentoa lukuunottamatta ok, ei tosi "tykittänyt" seuraamiseen niin kuin haluaisin tykittävän... Loppuosaakin on siis muistettava treenata, se unohtuu herkästi.
Tauko. Koira hetkeksi häkkiin...
Ohjattu nouto: 10
Ria ei ollut kontaktissa kun kapuloita vietiin, mut nyt ei piipannut! Oli vähän levoton/kyttäsi liikkuria ja kapuloita, mut pääasia että kesti hiljaa. Merkki ok, mut edelleenkin näkyy että merkki ei ole tarpeeksi kiva. Nouto (oikeanpuoleinen) hyvä. Palautuksen perusasento hidas. Tuomari sanoi, että yksi parhaimmista ohjatuista mitä hän on tänä vuonna nähnyt -varmaan pitäisi olla tyytyväinen, mut mulla on tämän liikkeen ihannesuorituksesta vähän erilainen mielikuva... Ärsyttävää olla "nipo", mut en voi sille mitään että omat kriteerit on erilaiset kuin tuomarin.
Hyppynouto: 0
Tuli palautuksessa esteen ohi. Mulle ihan hyvä näpäytys, pidän (tai pidin) tämän liikkeen onnistumista ihan itsestäänselvyytenä... Este oli valkoinen ja eräs kisaajakin sanoi että onpas omituisen näköinen este, joten olisko jokin epävarmuus ollut koirallakin?
Tunnari: 8,5
Oli menossa kapuloille heti kun käännyin, nyki ja liikutti etutassua. Oli kapuloilla levoton, aukaisi suuta väärän kohdalla muttei onneksi nostanut! Palautti oman vinoon perusasentoon. PA myös jälleen hidas.
Kauko-ohjaus: 8
Järjestys oli i-m-s-i-s-m. Tuli eteenpäin s-i ja s-m. Vaihdot ei olleet teräviä, en tykänny.
Vaikka ykkönen tuli, niin ei meillä treenattava lopu edelleenkään ;) Koira osaa kokonaisuuden, mut nyt jäi kaivelemaan epätarkkuudet (PERUSASENNOT!!). Eli paljon pitäisi muistaa tehdä ihan perusasioiden pientä hiomista ja palkkailua. Olin tosi tyytyväinen luokan alkuosaan ja selvästi tuosta koirasta näkee, mitä asioita on vahvistettu. On se vaan oikeasti tosi hieno koira -tekee just ne asiat jotka ohjaaja on sille kouluttanut! :)
Nyt pidetään sen verran kisataukoa että saadaan vähän rikottua rutiineja ja haettua treeneihin yllätyksellisyyttä. Ria fiksuna koirana tietää, mitä missäkin liikkeessä tapahtuu seuraavaksi, joten nyt on kaavojen rikkomisen vuoro. En halua, että nuori koira "urautuu" tekemiseen, siksi tämä rutiinien rikkominen jo nyt.
Täytynee katsoa kuitenkin joku koe vielä loppuvuodelle... Ettei vaan pääse laiskistumaan, ohjaaja nimittäin ;)
torstai 5. syyskuuta 2013
Vallattomuutta
Tän viikon treenit on olleet melko mielenkiintoisia... Tai lähinnä vastaan on tullut sellaisia juttuja, joihin ei olla törmätty aikoihin. No mut mä aattelen niin, että hyvä kun häröilyt putkahtelee esiin treeneissä niin jospa ne olis sitten sillä käsitelty loppuun, eikä tarvitsisi tehdä samoja mokailuja kokeessa ;)
Maanantain ryhmätreenissä Telkkisillä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Tehtiin kisanomaisesti perätysten hyppynouto ja tunnari, teki muuten hyvin mut tunnareille lähtiessä kuului pieni piip ja kapuloilla oli vähän turhan sählä. Luoksetuloa kierron kautta, muutama luoksetulon maahanmeno joista palkka. Kauko-ohjausta häiriköitynä. Loppuun paikkamakuun aloituksia, eli viereinen ohjaaja huuteli maahan -käskyä ja Rian piti (tai olis pitäny) istua perusasennossa. Tipahtaa kyllä tosi herkästi maahan toisten käskysä, miten tuon saisi tajuamaan että minua kuunnellaan muttei muita?
Tiistaina tosi nopea setti Kasurilan koululla. Eksyttiin Annan kanssa vahingossa eri kentille, tai mun olis pitäny olla Vuorelassa mut ajoin Kasurilaan ;) Yksinäni siis treenasin. Otin vähän seuraamista, merkkiä ja ruutua. Kerran oli menossa merkiltä toiselle merkille kun lähetin ruutuun, mut muuten teki kivasti. Tässäkään ei siis mitään ihmeempää.
Keskiviikko oli häröilypäivä... Treenattiin Kasurilan rinteiden parkkiksella.Tehtiin tehokkaasti useampi liike, mut ei jääty hinkuttamaan. Alkuun käskytettynä seuraamiskaavio, edisti läpi kaavion ja kupli muutenkin! Eipä ole ollut tuollaisessa mielentilassa aikoihin... Kaaviossa oli paljon käännöksiä vasemmalle + täyskäännös-liike seis -kohtia, mut nekään ei auttaneet paikkaan. Tykkäsin, että oli tosi aktiivinen, mut meni kyllä jo vähän yli... Seuraamisen jälkeen zetan istuminen ja maahanmeno, palkka maahanmenosta. Seisominen erillisenä josta palkka. Ja vielä palkaten istuminen erillisenä. Osaa se jäävät ja teki nyt tosi terävästi, jospa olis skarppina kokeessakin. Ohjatun merkkiä palkaten + vasemman nouto kertaalleen, tämä tais olla ok? Tunnari, sähläs ja maistoi viereistä kapulaa mutta palautti oman. Hyppynouto, tämä meni ihan rallatteluks: heitin vinoja, ja oli menossa hypyn ohi kapulalle ja jossain vaiheessa oli tulossa palautuksen esteen ohi. On hakenu hyppyä hyvin vinoilla heitoillakin, mut nyt oli kyllä ajatus aivan liikaa kapulassa ja meni vähän sähläämisen puolelle. Anna kommentoi, että näyttää kuin tuo koira ei olis saanut tehdä tokoa aikoihin ;)
Tänään tehtiin pikainen iltapäivätreeni Vuorelan sataman nurtsilla. Luoksetulon jättö, en kutsunu luokse vaan palkkasin pallolla taakse. Ohjatun alkua, eli kapuloiden vienti ja lähetys merkille. Tässä tuli esiin kans kaikkea yllättävää, kaarratteli juosta missä sattuu eikä hakenut merkkiä. Kepo teki samaa, yritettiin miettiä että mikä oli homman nimi mut ei oikein keksitty syytä. Aivopieru vai jokin hahmotusvaikeus? Aurinko paistoi, mut ei tehty suoraan paisteeseen päin joten kyllä merkin olis pitäny näkyä. Mikä lie. Saatiin kuitenkin hyviäkin merkkejä joista palkkasin pallonheitolla. Loppuun kauko-ohjauksen ensimmäinen istuminen, tehtiin yli kisamatkalta ja teki ok. Sais olla ehkä vähän ryhdikkäämpi mut mulle tärkein tässä vaiheessa että nousee.
Nyt ei enää väännetä liikkeitä ennen sunnuntaita. Kotona ehkä pari merkille menoa ja ehkä yks tunnari, mut ei muuta. Koira osaa, mut silti on sellainen olo että mitä vaan voi tulla vastaan... Tänään käydään aksatreeneissä ja sitten puretaan enimpiä höyryjä lenkkeillen.
Ja loppuun on vielä pakko todeta, että on kyllä onni omistaa koira, jonka kanssa voit oikeasti nauttia treenaamisesta aivan täysipainoisesti myös kokeen alla! Nimim. Tessa oli aina viikon levossa jotta motivaatio riitti kehässä oloon ;)
Maanantain ryhmätreenissä Telkkisillä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Tehtiin kisanomaisesti perätysten hyppynouto ja tunnari, teki muuten hyvin mut tunnareille lähtiessä kuului pieni piip ja kapuloilla oli vähän turhan sählä. Luoksetuloa kierron kautta, muutama luoksetulon maahanmeno joista palkka. Kauko-ohjausta häiriköitynä. Loppuun paikkamakuun aloituksia, eli viereinen ohjaaja huuteli maahan -käskyä ja Rian piti (tai olis pitäny) istua perusasennossa. Tipahtaa kyllä tosi herkästi maahan toisten käskysä, miten tuon saisi tajuamaan että minua kuunnellaan muttei muita?
Tiistaina tosi nopea setti Kasurilan koululla. Eksyttiin Annan kanssa vahingossa eri kentille, tai mun olis pitäny olla Vuorelassa mut ajoin Kasurilaan ;) Yksinäni siis treenasin. Otin vähän seuraamista, merkkiä ja ruutua. Kerran oli menossa merkiltä toiselle merkille kun lähetin ruutuun, mut muuten teki kivasti. Tässäkään ei siis mitään ihmeempää.
Keskiviikko oli häröilypäivä... Treenattiin Kasurilan rinteiden parkkiksella.Tehtiin tehokkaasti useampi liike, mut ei jääty hinkuttamaan. Alkuun käskytettynä seuraamiskaavio, edisti läpi kaavion ja kupli muutenkin! Eipä ole ollut tuollaisessa mielentilassa aikoihin... Kaaviossa oli paljon käännöksiä vasemmalle + täyskäännös-liike seis -kohtia, mut nekään ei auttaneet paikkaan. Tykkäsin, että oli tosi aktiivinen, mut meni kyllä jo vähän yli... Seuraamisen jälkeen zetan istuminen ja maahanmeno, palkka maahanmenosta. Seisominen erillisenä josta palkka. Ja vielä palkaten istuminen erillisenä. Osaa se jäävät ja teki nyt tosi terävästi, jospa olis skarppina kokeessakin. Ohjatun merkkiä palkaten + vasemman nouto kertaalleen, tämä tais olla ok? Tunnari, sähläs ja maistoi viereistä kapulaa mutta palautti oman. Hyppynouto, tämä meni ihan rallatteluks: heitin vinoja, ja oli menossa hypyn ohi kapulalle ja jossain vaiheessa oli tulossa palautuksen esteen ohi. On hakenu hyppyä hyvin vinoilla heitoillakin, mut nyt oli kyllä ajatus aivan liikaa kapulassa ja meni vähän sähläämisen puolelle. Anna kommentoi, että näyttää kuin tuo koira ei olis saanut tehdä tokoa aikoihin ;)
Tänään tehtiin pikainen iltapäivätreeni Vuorelan sataman nurtsilla. Luoksetulon jättö, en kutsunu luokse vaan palkkasin pallolla taakse. Ohjatun alkua, eli kapuloiden vienti ja lähetys merkille. Tässä tuli esiin kans kaikkea yllättävää, kaarratteli juosta missä sattuu eikä hakenut merkkiä. Kepo teki samaa, yritettiin miettiä että mikä oli homman nimi mut ei oikein keksitty syytä. Aivopieru vai jokin hahmotusvaikeus? Aurinko paistoi, mut ei tehty suoraan paisteeseen päin joten kyllä merkin olis pitäny näkyä. Mikä lie. Saatiin kuitenkin hyviäkin merkkejä joista palkkasin pallonheitolla. Loppuun kauko-ohjauksen ensimmäinen istuminen, tehtiin yli kisamatkalta ja teki ok. Sais olla ehkä vähän ryhdikkäämpi mut mulle tärkein tässä vaiheessa että nousee.
Nyt ei enää väännetä liikkeitä ennen sunnuntaita. Kotona ehkä pari merkille menoa ja ehkä yks tunnari, mut ei muuta. Koira osaa, mut silti on sellainen olo että mitä vaan voi tulla vastaan... Tänään käydään aksatreeneissä ja sitten puretaan enimpiä höyryjä lenkkeillen.
Ja loppuun on vielä pakko todeta, että on kyllä onni omistaa koira, jonka kanssa voit oikeasti nauttia treenaamisesta aivan täysipainoisesti myös kokeen alla! Nimim. Tessa oli aina viikon levossa jotta motivaatio riitti kehässä oloon ;)
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Loppuviikkoa
Torstaina ACEiltiin. Harrin rata oli sellainen jossa sai todellakin JUOSTA. Ja tapahtui jotain historiallista; kerrankin juoksin (siis oikeasti annoin jaloistani kaiken, aivan kaiken! Tai se tunne mulle ainakin tuli), ja ensimmäistä kertaa Harri sanoi että nyt näytti siltä että oikeasti pistin parastani ;) Mikä lie viiraus, mut tämä tunne pitäisi saada jokaikiseen treeniin. Tuntui oikeesti ihan sikahyvälle!
Tajusin myös ensimmäistä kertaa, että mikä meidän takanaleikkauksissa kusee... Mulla lähtee hartialinja kääntymään sinne suuntaan, johon haluan koiran esteeltä kääntyvän, aivan liian aikaisin; Ria lukee takanaohjaukset tosi tehokkaasti, joten kun annan merkin että käännytään niin sehän kääntyy. Se siis poistaa jopa estelukituksen jos kääntömerkki tulee liian aikaisin. Saan siis pitää oman ajatuksen edessä olevassa esteessä tosi pitkään, mut voi että ajoituksen löytäminen on tässä(kin) asiassa vaikeaa!
Putkijarru pääsi syyniin pitkästä aikaa. Ei osata ei... Tulee ulos suorasta putkesta kuin ohjus eikä ole kyllä ajatustakaan kääntymisestä. Lienee paikallaan vähän muistutella tätäkin.
Tajusin myös ensimmäistä kertaa, että mikä meidän takanaleikkauksissa kusee... Mulla lähtee hartialinja kääntymään sinne suuntaan, johon haluan koiran esteeltä kääntyvän, aivan liian aikaisin; Ria lukee takanaohjaukset tosi tehokkaasti, joten kun annan merkin että käännytään niin sehän kääntyy. Se siis poistaa jopa estelukituksen jos kääntömerkki tulee liian aikaisin. Saan siis pitää oman ajatuksen edessä olevassa esteessä tosi pitkään, mut voi että ajoituksen löytäminen on tässä(kin) asiassa vaikeaa!
Putkijarru pääsi syyniin pitkästä aikaa. Ei osata ei... Tulee ulos suorasta putkesta kuin ohjus eikä ole kyllä ajatustakaan kääntymisestä. Lienee paikallaan vähän muistutella tätäkin.
Ria 4.8.13 (Kuvaaja Heidi Utriainen)
Tokoa ollaan tehty loppuviikon aikana muutamaan otteeseen kimppatreenien merkeissä. Perjantaina oli ryhmän treenit Haukkumajalla. Tehtiin mukava ja tehokas setti: hyppynouto kertaalleen, jossa palkkaa ensin maltista kun heitin kapulan ja sen jälkeen vielä palkaksi itse nouto. Luoksetulo koko liikkeenä liikkuroinnin kera, olin tyytyväinen! Uskaltaiskohan sanoa jo ääneen, että olen ehkä vihdoinkin tajunnu miten tätä pitää treenata? ;) Ruutu niin, että eka palkkasin merkistä (pallo) ja sen jälkeen ruutuun menosta. Tässä välissä tauko, ja lopuksi vielä seuraamista niin, että kentällä oli Roni ja Luca tekemässä yhtä aikaa juttuja. Ihan kiva seuruu, tein taas tarjoamisen kautta.
Lauantaina ei tehty ihmeempiä, mut tänään treenattiin Annan kanssa kimpassa Toivalan koulun hiekkakentällä. Satoi, oli hämärää, kenttä täynnä lätäköitä, väsytti, laiskotti... Mut onneks lähdettiin :) Ajattelin hyödyntää uuden kentän mahdollisuuden, ja mentiin liikkurin kutsusta kisamaisesti kehään tekemään seuraamista. Alkuun palkka liikkeellelähdöstä, sen jälkeen kaaviota jossa Anna käskytti, mut tein vaihdellen käskytyksen mukaan ja vaihdellen ihan omiani. Ria tuntui taas tosi kivalle, oli aktiivinen ja rento. Hitaassa käynnissä edisti (!!), ja voi että olin iloinen :D Anna sanoi, että nyt tais olla häntäkin hyvä. Jatketaan nyt tällä hiljaisuudella, eli en anna käskyjä ollenkaan. Korkeintaan ensimmäisessä liikkeellelähdössä muistutan, että ollaan tekemässä seuraamista, mut muuten pidän suun supussa. Tällä mennään seuraavaan kokeeseen ja katsotaan, että miten tekee.
Otettiin myös:
* luoksetulo kokonaisena, joka oli ok (annoin seis -käskyn myöhässä ja venyi merkiltä yli). Nyt en tee tätä liikettä enää ennen koetta!
* ruutua, taas palkkaa merkiltä sekä ruudusta. Täytynee vaan jättää pallo merkin takaa pois kun selvästi haistaa sen, ja menee tosi matalana merkille...
* ohjattua, jossa merkki oli huono mut noudot hyvät (tosin itse ryssin ekan noudon kun annoin mitä sattuu käskyjä). Merkillä jäi sivuun, eli paikkatreeniä muistettava ottaa tässäkin. Oli jälleen hipihiljaa kun kapuloita vietiin! Palkkailin ekan viennin aikana mut toisella vientikerralla en.
* tunnari, jossa alku kisanomaisesti. Kapulat rivissä. Teki hyvin! Palkkasin pitkästä aikaa palautuksen lennosta leluun.
* zetan asennot (i-s-m), anna naksutteli asennoista. Istumisessa annoin vartaloavun. Nyt treenataan varmuutta, mut sitten kun se löytyy niin aletaan hioa nopeutta.
Oli hyvä treeni!
keskiviikko 28. elokuuta 2013
No sitä seuraamista ;)
Kelpien sielunelämä... Se on asia, josta oppii koko ajan enemmän ja enemmän, muttei ymmärrä siitä kuin vasta pienen murto-osan verran ;)
Kirjoitin aikaisemmin, että seuraamisen hidas käynti on ollut huonoa. Treenattiin tänään Annan kanssa Vuorelan koulun kentällä ja aloitin, kappas -seuraamisella :) Tein alkulämppänä puun kierron kautta perusasentoon tuloja, paikallaan käännöksiä ja sivuaskeleita; tuttua settiä joka tuntui ihan normaalille. Palkkailin lelulla ja menin "kehään". "Kehässä" Anna käskytti meille lyhyen kaavion. Alkuosa kaaviota oli ihan jees, kunnes tuli se hitaan käynnin osuus: Rialle tuli taas se huono ilme, nyt kaiken lisäks huonompana kuin koskaan aikaisemmin! Ja toistojen myötä se vaan huononi ja huononi... Kunnes oltiin siinä pisteessä, että se huono ilme tarttui liikkeen muihinkin osiin :( Tajusin samalla, että nyt ollaan niiin solmutilanteessa kuin vaan voidaan olla, ja että mitä suuremman numeron tästä itse teen niin sen suuremmin koira lähtee mukaan pelleilyyn. Koira siis autoon ja mietintätauko.
Tässä välissä otettiin siis pieni aikalisä ja paranneltiin Annan kanssa maailmaa ja tehtiin Kepon liikkeet läpi (ja Kepo teki muuten ihan sikahienon vasemman puolen ohjatun, jes!!), jonka jälkeen otin Rian uudestaan kentälle. Tehtiin alkuun tilanteen nollaus ja otettiin vähän ruutua sekä kauko-ohjausta; näissä ei mitään normaalista poikkeavaa, itse asiassa kauko-ohjauksen eka setin teki teknisesti ihan tosi hyvin!
Sitten taas uudestaan seuraamisen kimppuun. Tuli jo hetkellisesti tunne, että voi hyvää päivää tätä touhua, mutta ONNEKS jatkettiin: otin seuraamista tarjoamisen kautta, eli en antanut käskyjä vaan tein käännöksiä, sivuaskeleita, tempon muutoksia jne. hipihiljaa, ja naksuteltiin tarjoamisesta/hyvästä tekemisestä. Ja se TEKI niin kuin haluankin sen tekevän <3 Jopa hidas käynti oli sitä mitä se on ennen tätä jumia ollut!
Annan kanssa puitiin juttua ja mulla on oma teoriani tähän; Ria on oikeasti tehnyt viime aikoina aika rehdisti töitä, mut jostainhan tuo lusmuilu nyt puskee... Onko sitten niin, että hitaan käynnin "ohjaajan hiipiminen" luo koiraan epävarmuutta (olenko palkannut tästä osiosta liian vähän), ja kun annan vielä ennen hitaaseen käyntiin siirtymistä seuraamiskäskyn + muutan oman liikkeeni varmaan koiran näkökulmasta katsottuna ihmeelliseksi hiipimiseksi, niin Ria luulee tehneensä jotain väärin? Vai viekö kelpie vaan ohjaajaa 6-0? ;) Tiedä näitä, mut kaikesta huolimatta jäi ihan mielettömän hyvä fiilis ja ennen kaikkea voittajaolo kun saatiin homma toimimaan loppua kohden paremmin ja paremmin!
Kelpien sielunelämä... Kuka sen osais avata mullekin? :)
Kirjoitin aikaisemmin, että seuraamisen hidas käynti on ollut huonoa. Treenattiin tänään Annan kanssa Vuorelan koulun kentällä ja aloitin, kappas -seuraamisella :) Tein alkulämppänä puun kierron kautta perusasentoon tuloja, paikallaan käännöksiä ja sivuaskeleita; tuttua settiä joka tuntui ihan normaalille. Palkkailin lelulla ja menin "kehään". "Kehässä" Anna käskytti meille lyhyen kaavion. Alkuosa kaaviota oli ihan jees, kunnes tuli se hitaan käynnin osuus: Rialle tuli taas se huono ilme, nyt kaiken lisäks huonompana kuin koskaan aikaisemmin! Ja toistojen myötä se vaan huononi ja huononi... Kunnes oltiin siinä pisteessä, että se huono ilme tarttui liikkeen muihinkin osiin :( Tajusin samalla, että nyt ollaan niiin solmutilanteessa kuin vaan voidaan olla, ja että mitä suuremman numeron tästä itse teen niin sen suuremmin koira lähtee mukaan pelleilyyn. Koira siis autoon ja mietintätauko.
Tässä välissä otettiin siis pieni aikalisä ja paranneltiin Annan kanssa maailmaa ja tehtiin Kepon liikkeet läpi (ja Kepo teki muuten ihan sikahienon vasemman puolen ohjatun, jes!!), jonka jälkeen otin Rian uudestaan kentälle. Tehtiin alkuun tilanteen nollaus ja otettiin vähän ruutua sekä kauko-ohjausta; näissä ei mitään normaalista poikkeavaa, itse asiassa kauko-ohjauksen eka setin teki teknisesti ihan tosi hyvin!
Sitten taas uudestaan seuraamisen kimppuun. Tuli jo hetkellisesti tunne, että voi hyvää päivää tätä touhua, mutta ONNEKS jatkettiin: otin seuraamista tarjoamisen kautta, eli en antanut käskyjä vaan tein käännöksiä, sivuaskeleita, tempon muutoksia jne. hipihiljaa, ja naksuteltiin tarjoamisesta/hyvästä tekemisestä. Ja se TEKI niin kuin haluankin sen tekevän <3 Jopa hidas käynti oli sitä mitä se on ennen tätä jumia ollut!
Annan kanssa puitiin juttua ja mulla on oma teoriani tähän; Ria on oikeasti tehnyt viime aikoina aika rehdisti töitä, mut jostainhan tuo lusmuilu nyt puskee... Onko sitten niin, että hitaan käynnin "ohjaajan hiipiminen" luo koiraan epävarmuutta (olenko palkannut tästä osiosta liian vähän), ja kun annan vielä ennen hitaaseen käyntiin siirtymistä seuraamiskäskyn + muutan oman liikkeeni varmaan koiran näkökulmasta katsottuna ihmeelliseksi hiipimiseksi, niin Ria luulee tehneensä jotain väärin? Vai viekö kelpie vaan ohjaajaa 6-0? ;) Tiedä näitä, mut kaikesta huolimatta jäi ihan mielettömän hyvä fiilis ja ennen kaikkea voittajaolo kun saatiin homma toimimaan loppua kohden paremmin ja paremmin!
Kelpien sielunelämä... Kuka sen osais avata mullekin? :)
maanantai 26. elokuuta 2013
Seuraamista, luoksetuloa, ruutua ja tunnistusnoutoa
Toiset suuntaavat pienten lasten kanssa puistoihin leikkimään ja luomaan sosiaalisia kontakteja -me Annan kanssa suunnataan lapsilauman kera treenikentille ;) Ihanaa, kun vielä on lämmin ja oikeasti pystyy tekemään näin. Tilanne muuttuu taas talven ja pakkasten myötä... Nyt on siis otettava kaikki ilo irti aamupäivätreeneistä. Ja näin varmaan kasvatetaan sitten niitä lapsia, jotka eivät ikinäkoskaan halua harrastaa mitään koiriin liittyvää, kun tulee yliannostus koiraharrastuksia jo heti elämän alkumetreillä ;)
Tämän ja eilisen tokoteemana oli otsikon mukaiset liikkeet. Su treenattiin Suunnistajanpuistolla ja tänään Vuorelan sataman nurtsilla. Ruutu hyvä molempina päivinä, nyt tarjoaa paikkaa oikein hyvälle kohtaa eli taakse-keskelle. Palkkaa paikasta ruudussa + erillisenä merkistä. Luoksetulo kokonaisena liikkeenä käskytyksellä, tykkäsin! Odotutin stopeissa pitkään, reagoi nykimisellä liikkurin käsky -huutoihin joten kutsuin vasta kun oli rauhassa. Tunnari myös kisamaisesti (kapulat ympyrässä), teki vauhdilla mutta tarkasti. Voi kun tämä liike pysyisi tällaisena!!
Seuraaminen meinaa aiheuttaa päänvaivaa... Tekee nyt hitaan käynnin niin kuin teki kisoissakin, eli paikka liian takana ja "nuupottaa". Normaalissa käynnissä / juoksussa skarppaa, mut heti hitaassa ilme muuttuu aivan vääräksi. Korvat menee littanaan ja häntä laskee. On just sen näköinen että minut aina piestään just tässä osassa seuraamiskaaviota (ja väärinkäsitysten välttämiseksi selvennettäköön, ettei mulla oo tapana antaa fyysistä palautetta ;)). Positiivista on se, että tämä näkyy nyt treeneissäkin; olis nimittäin melko vaikeaa puuttua jos ilmenis ainoastaan kisatilanteessa. Annalta tuli myös hyvä pointti; kävelen tooosi hitaasti, eli pienempikin vauhdin hidastus riittäisi. Kokeilin vähän nopeuttaa ja tuntui jo itsestäkin heti paremmalta! Nyt yritetään saada tämä taas toimimaan kun muuten seuraaminen on tuntunut ihan hyvältä. Kumma oliskin jos ei alkais joku kohta "rakoilla" :P
Tehtiin muuten eilen S.puistolla tokon jälkeen vähän agilitya... Sellaista humputtelua lähinnä, palkkaa kontakteilta ja erilaisia keppivientejä. Tuntui taas niin helpolta -voi kun tuntuis kisoissakin :)
Pidetään huominen treenilepoa ja keskiviikkona meillä on taas kimppatreenit illalla.
Tämän ja eilisen tokoteemana oli otsikon mukaiset liikkeet. Su treenattiin Suunnistajanpuistolla ja tänään Vuorelan sataman nurtsilla. Ruutu hyvä molempina päivinä, nyt tarjoaa paikkaa oikein hyvälle kohtaa eli taakse-keskelle. Palkkaa paikasta ruudussa + erillisenä merkistä. Luoksetulo kokonaisena liikkeenä käskytyksellä, tykkäsin! Odotutin stopeissa pitkään, reagoi nykimisellä liikkurin käsky -huutoihin joten kutsuin vasta kun oli rauhassa. Tunnari myös kisamaisesti (kapulat ympyrässä), teki vauhdilla mutta tarkasti. Voi kun tämä liike pysyisi tällaisena!!
Seuraaminen meinaa aiheuttaa päänvaivaa... Tekee nyt hitaan käynnin niin kuin teki kisoissakin, eli paikka liian takana ja "nuupottaa". Normaalissa käynnissä / juoksussa skarppaa, mut heti hitaassa ilme muuttuu aivan vääräksi. Korvat menee littanaan ja häntä laskee. On just sen näköinen että minut aina piestään just tässä osassa seuraamiskaaviota (ja väärinkäsitysten välttämiseksi selvennettäköön, ettei mulla oo tapana antaa fyysistä palautetta ;)). Positiivista on se, että tämä näkyy nyt treeneissäkin; olis nimittäin melko vaikeaa puuttua jos ilmenis ainoastaan kisatilanteessa. Annalta tuli myös hyvä pointti; kävelen tooosi hitaasti, eli pienempikin vauhdin hidastus riittäisi. Kokeilin vähän nopeuttaa ja tuntui jo itsestäkin heti paremmalta! Nyt yritetään saada tämä taas toimimaan kun muuten seuraaminen on tuntunut ihan hyvältä. Kumma oliskin jos ei alkais joku kohta "rakoilla" :P
Tehtiin muuten eilen S.puistolla tokon jälkeen vähän agilitya... Sellaista humputtelua lähinnä, palkkaa kontakteilta ja erilaisia keppivientejä. Tuntui taas niin helpolta -voi kun tuntuis kisoissakin :)
Pidetään huominen treenilepoa ja keskiviikkona meillä on taas kimppatreenit illalla.
lauantai 24. elokuuta 2013
Toko-onnistumisia ja agilitymarinaa
Koska positiivisia asioita olis vissiin hyvä ajatella enemmän kuin negatiivisia, niin aloitetaan siis näillä iloisilla jutuilla ;)
Ollaan tehty muutama tosi onnistunut tokotreeni nyt kuluneen viikon aikana. Työstetty on ohjattua noutoa, zetaa, hiukan seuraamista ja ruutua. Ohjatussa ollaan keskitytty liikkeen alkuosaan, eli odottamiseen kun kapuloita viedään, sekä merkille menoon. Ria alkoi jo kahden treenikerran aikana tarjoamaan kontaktia kapuloiden viennin aikana; aikaisemmin se on siis tuijottanut silmä kovana liikkuria + kapuloita, ja samalla kerryttänyt kierroksia kun odotus noutoon on päässyt kasvamaan aivan liian suureksi. Tämä kontaktin ottaminen vaikuttaa kyllä jo heti muutaman treenikerran jälkeen toimivalta jutulta, eikä ääntä ole tullut! Pikkuasia, jota hassua kyllä en ole tajunnut aikaisemmin ottaa käytäntöön.
Zeta tehtiin eilen liikkeenä liikkurin käskyttäessä. Teki jäävät hyvin, seuraamisessa vähän painoi/edisti mut oli kivan skarppi. Täytyy ennen seuraavaa koetta ketjuttaa seuraamiskaavio + zeta. Tavoite olis saada seuraavassa kokeessa luokan alkuosa onnistumaan niin, että voisin itse olla siihen(kin) tyytyväinen.
Ruudussa ollaan otettu erillisenä paikan tarjoamista ilman pysätyskäskyä + ruutuun menoa merkiltä niin, että matkalla on ollut noutokapuloita/merkkihäiriöitä joiden ohi täytyy juosta. Oon ollut tosi tyytyväinen viimeaikaisiin ruututreeneihin.
Seuraavaan koe on näillä näkymin 8.9, ja siihen saakka keskitytään juurikin luokan alkuosan hiomiseen + muiden liikkeiden ylläpitotreeniin. Tää on kyllä tällä hetkellä niin kiva laji, tuntuu että on tosi selvät sävelet kun vertaa esimerkiksi sellaiseen toiseen lajiin, nimeltään agility...
Ja kivasti aasinsillan kautta siis tähän "murheenkryyniin" (ja nyt tulee myös sitä marinaa, varoitus jo etukäteen). Ollaan kisattu ahkerasti. Niin ahkerasti, että välillä oon jo miettinyt että onkohan tässä mitään järkeä ;)
Pieni yhteenveto näin alkuun, kun en ole jaksanut kirjoitella kisaraportteja sen tarkemmin:
*Varkaudessa 13.7 Ria teki molemmilla radoilla lentokeinut + rima tuli alas. Lentokeinuja teki moni muukin ykkösluokkalainen, mutta sitten kun niitä teki kakkoset ja kolmosetkin, niin tuomari Sami Topra alkoi tutkailla keinua tarkemmin... Ja siinä oli ollut kuulemma jokin sellainen vika, että keinu laskeutui koiran painosta liian myöhään, jolloin koirat eivät tajunneet himmata vauhtia tarpeeksi ajoissa... Eli jos näihin jälkikäteen kuulemiini asioihin on uskominen, niin en laita keinuvirheitä täysin osaamattomuuden piikkiin.
*4.8 kisattiin Joensuussa: Siellä homma levisi ihan kokonaan; koira flänkkäsi esteitä, pudotteli rimoja, me ei pelattu ollenkaan yhteen. Ahdistava reissu. V*****i, hävetti, ärsytti. Olin tosi huono!
*10.8 käytiin Iisalmessa Tuija Kokkosen radoilla; Tuijan radoilla oli paljon sellaisia kohtia, joissa esteet eivät olleet ollenkaan samassa linjassa vaan hyppy syötti seuraavasta ohi, ja ne kohdat koituivat meidän kohtaloksi. Otettiin siis useampi kielto/esteen ohitus molemmilla agiradoilla ja yksi kielto hyppärillä. Kepit ja kontaktit olivat hyvät, niistä jäi hyvä fiilis!
* Tänään 24.8 kisattiin Maaningalla Allan Mattssonin radoilla. Ekalla radalla tuli vaikka mitä kämmiä, mm. pitkästä aikaa keppivirheitä (korjattiin näitä hyvä tovi), toka rata oli nolla aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka joka oli rengas. Luulin, että hakee loppusuoralla olleen renkaan hyvin niin kuin on aina kisoissa hakenut, mut menikin kehikon läpi ja ampui viimeisen esteen yli maaliin. Hienoa... Teki myös hitaat kontaktit.
Matkalla on siis tullut vastaan vaikka sun mitä, mut kyllä sieltä voi nähdä esteosaamispuutteiden lisäksi yhden yhteisen nimittäjän: huono ohjaaja. Fakta on se, etten edelleenkään tiedä, kuinka tuota koiraa pitäisi viedä... Treeneissä Ria antaa enemmän anteeksi: kun oon myöhässä, se kyselee/varmistelee enemmän, mut kisatilanteessa se kuittaa ohjaajan hitauden omilla ratkaisuillaan. Joko mennään esteelle, joka sattuu olemaan lähimpänä, tai sitten vaan juostaan ilman mitään päämäärää. Kontakteilla se ei sikaile, kepit se tekee nykyään melko varmanoloisesti, eli hakee hyvin ja on malttanut tehdä tämänpäiväistä lukuunottamatta rehdisti loppuun. Mut raukkaparka varmaan toivois, että ohjaaja kykenis antamaan sen verran selkeät signaalit että olis edes suurinpiirtein hajua mitä on tapahtumassa seuraavaksi...
Tehdään edelleen treeneissä liikaa pientä pyörittelyä. Pitäis tehdä enemmän sellaisia ratoja, joissa ei pyöritellä vaan edetään... Ja kun minusta ei ole kilpajuoksuun tuon elukan kanssa, niin pitäisi varmaan miettiä myös niitä ratkaisuja joilla oppisin hoitamaan tietyt tilanteet takaa ohjaten.
Mulla ei ole myöskään edelleenkään kisapäätä. Tokossa on, mut agilityssa ei. Ja se ei vissiin kehity muuta kuin kisaamalla... Eli ei kai meillä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa uutta matoa koukkuun ja kokeilla josko se joskus nappaa -väkisinkin ennemmin tai myöhemmin ;) Tarviis vaan saada välillä onnistumisiakin jottei ihan turhautuis yrittämiseen.
Ollaan tehty muutama tosi onnistunut tokotreeni nyt kuluneen viikon aikana. Työstetty on ohjattua noutoa, zetaa, hiukan seuraamista ja ruutua. Ohjatussa ollaan keskitytty liikkeen alkuosaan, eli odottamiseen kun kapuloita viedään, sekä merkille menoon. Ria alkoi jo kahden treenikerran aikana tarjoamaan kontaktia kapuloiden viennin aikana; aikaisemmin se on siis tuijottanut silmä kovana liikkuria + kapuloita, ja samalla kerryttänyt kierroksia kun odotus noutoon on päässyt kasvamaan aivan liian suureksi. Tämä kontaktin ottaminen vaikuttaa kyllä jo heti muutaman treenikerran jälkeen toimivalta jutulta, eikä ääntä ole tullut! Pikkuasia, jota hassua kyllä en ole tajunnut aikaisemmin ottaa käytäntöön.
Zeta tehtiin eilen liikkeenä liikkurin käskyttäessä. Teki jäävät hyvin, seuraamisessa vähän painoi/edisti mut oli kivan skarppi. Täytyy ennen seuraavaa koetta ketjuttaa seuraamiskaavio + zeta. Tavoite olis saada seuraavassa kokeessa luokan alkuosa onnistumaan niin, että voisin itse olla siihen(kin) tyytyväinen.
Ruudussa ollaan otettu erillisenä paikan tarjoamista ilman pysätyskäskyä + ruutuun menoa merkiltä niin, että matkalla on ollut noutokapuloita/merkkihäiriöitä joiden ohi täytyy juosta. Oon ollut tosi tyytyväinen viimeaikaisiin ruututreeneihin.
Seuraavaan koe on näillä näkymin 8.9, ja siihen saakka keskitytään juurikin luokan alkuosan hiomiseen + muiden liikkeiden ylläpitotreeniin. Tää on kyllä tällä hetkellä niin kiva laji, tuntuu että on tosi selvät sävelet kun vertaa esimerkiksi sellaiseen toiseen lajiin, nimeltään agility...
Ja kivasti aasinsillan kautta siis tähän "murheenkryyniin" (ja nyt tulee myös sitä marinaa, varoitus jo etukäteen). Ollaan kisattu ahkerasti. Niin ahkerasti, että välillä oon jo miettinyt että onkohan tässä mitään järkeä ;)
Pieni yhteenveto näin alkuun, kun en ole jaksanut kirjoitella kisaraportteja sen tarkemmin:
*Varkaudessa 13.7 Ria teki molemmilla radoilla lentokeinut + rima tuli alas. Lentokeinuja teki moni muukin ykkösluokkalainen, mutta sitten kun niitä teki kakkoset ja kolmosetkin, niin tuomari Sami Topra alkoi tutkailla keinua tarkemmin... Ja siinä oli ollut kuulemma jokin sellainen vika, että keinu laskeutui koiran painosta liian myöhään, jolloin koirat eivät tajunneet himmata vauhtia tarpeeksi ajoissa... Eli jos näihin jälkikäteen kuulemiini asioihin on uskominen, niin en laita keinuvirheitä täysin osaamattomuuden piikkiin.
*4.8 kisattiin Joensuussa: Siellä homma levisi ihan kokonaan; koira flänkkäsi esteitä, pudotteli rimoja, me ei pelattu ollenkaan yhteen. Ahdistava reissu. V*****i, hävetti, ärsytti. Olin tosi huono!
*10.8 käytiin Iisalmessa Tuija Kokkosen radoilla; Tuijan radoilla oli paljon sellaisia kohtia, joissa esteet eivät olleet ollenkaan samassa linjassa vaan hyppy syötti seuraavasta ohi, ja ne kohdat koituivat meidän kohtaloksi. Otettiin siis useampi kielto/esteen ohitus molemmilla agiradoilla ja yksi kielto hyppärillä. Kepit ja kontaktit olivat hyvät, niistä jäi hyvä fiilis!
* Tänään 24.8 kisattiin Maaningalla Allan Mattssonin radoilla. Ekalla radalla tuli vaikka mitä kämmiä, mm. pitkästä aikaa keppivirheitä (korjattiin näitä hyvä tovi), toka rata oli nolla aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka joka oli rengas. Luulin, että hakee loppusuoralla olleen renkaan hyvin niin kuin on aina kisoissa hakenut, mut menikin kehikon läpi ja ampui viimeisen esteen yli maaliin. Hienoa... Teki myös hitaat kontaktit.
Matkalla on siis tullut vastaan vaikka sun mitä, mut kyllä sieltä voi nähdä esteosaamispuutteiden lisäksi yhden yhteisen nimittäjän: huono ohjaaja. Fakta on se, etten edelleenkään tiedä, kuinka tuota koiraa pitäisi viedä... Treeneissä Ria antaa enemmän anteeksi: kun oon myöhässä, se kyselee/varmistelee enemmän, mut kisatilanteessa se kuittaa ohjaajan hitauden omilla ratkaisuillaan. Joko mennään esteelle, joka sattuu olemaan lähimpänä, tai sitten vaan juostaan ilman mitään päämäärää. Kontakteilla se ei sikaile, kepit se tekee nykyään melko varmanoloisesti, eli hakee hyvin ja on malttanut tehdä tämänpäiväistä lukuunottamatta rehdisti loppuun. Mut raukkaparka varmaan toivois, että ohjaaja kykenis antamaan sen verran selkeät signaalit että olis edes suurinpiirtein hajua mitä on tapahtumassa seuraavaksi...
Tehdään edelleen treeneissä liikaa pientä pyörittelyä. Pitäis tehdä enemmän sellaisia ratoja, joissa ei pyöritellä vaan edetään... Ja kun minusta ei ole kilpajuoksuun tuon elukan kanssa, niin pitäisi varmaan miettiä myös niitä ratkaisuja joilla oppisin hoitamaan tietyt tilanteet takaa ohjaten.
Mulla ei ole myöskään edelleenkään kisapäätä. Tokossa on, mut agilityssa ei. Ja se ei vissiin kehity muuta kuin kisaamalla... Eli ei kai meillä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa uutta matoa koukkuun ja kokeilla josko se joskus nappaa -väkisinkin ennemmin tai myöhemmin ;) Tarviis vaan saada välillä onnistumisiakin jottei ihan turhautuis yrittämiseen.
lauantai 17. elokuuta 2013
EVL1
No se oli sitten ihan hyvä "maksullinen luokkatreeni": EVL1 pistein 267 :)
Anne Nokelainen tuomaroi kokeen. Kisattiin muinoin Tessan kanssa Nokelaisen kokeessa ja saatiin häneltä kolmas TVA:n arvoon oikeuttava ykköstulos, joten muistot Nokelaisen tuomaroimasta kokeesta olivat erityisen lämpimät -eikä ne ainakaan huonontuneet tämän reissun jälkeen ;) Kaikin puolin mukavan huumorintajuinen tuomari, jonka kehässä ei ole liian "vakava olo".
Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin poikki ruudun jälkeen. Koirakoita oli EVL:ssa viisi, joten tauon aikana ehti hyvin käydä autolla huilimassa ennen uutta kehäänmenoa.
Ekana tehtiin siis paikalla istuminen ja makuu, molemmista saatiin 10. Näistä liikkeistä on vaikeaa mitään muuta odottaakaan kun Ria on vaan niin varma paikallaolija. Ainoastaan mietin etukäteen, että meneeköhän Ria naapuriohjaajan käskystä maahan (on tehnyt tätä treeneissä) tai että heittääkö paikalla istumisessa asennon epäryhdikkääksi lonkan päälle. Teki kuitenkin hyvin, turhaan mietin omiani.
Seuraaminen on todella huono, josta ansaitusti ainoastaan 7. Tein kehäänmenoa ennen virittelyt niin kuin olen tehnyt voittajan kokeissakin, ja Ria tuntui ihan normaalille itselleen. Kun mentiin kehään, niin tuli heti jotenkin sellainen tunne että koira on tekemässä ihan jotain muuta kuin seuraamista... Se teki näennäisesti töitä, muttei ollut oikeassa tunnetilassa. Hitaassa käynnissä paikka oli liian takana ja oikeastaan kaikki perusasennot olivat hitaita. Juoksuosuus oli paras. Mietinkin, että ei olla tehty juurikaan kehäänmenoja saatika seuraamisia nyt viime aikoina; oikeastaan kaikki treenit on aloitettu jollain sellaisella liikkeellä, jossa koira pääsee irtoamaan ohjaajasta. Ehkäpä ennen seuraavaa koetta otetaan muutamat kehäänmenot ja panostetaan myös työskentelyyn ohjaajan lähellä. Juokseminen ja ohjaajasta kaukana työskentely on niiiiin paljon kivempaa, mut ikävä kyllä tämäkin liike kuuluu suorittaa.
Zeta nollattiin. Liikejärjestys oli seiso-istu-maa. Seisominen oli tosi hieno ja terävä. Se olikin sitten niin siisti juttu, että Ria olis tehnyt kaikki jäävät seisomisena. Luulin, että meni istumaan kun näin sivusilmällä että niiasi, muttei ollutkaan sitten mennyt. Maahanmenokäskyyn ei reagoinut -sitä ei olla siis opittu edelleenkään, vaikka on normaalisti oikein tipahtanut maahan nyt viimeaikaisten treenien myötä. Mutta selvästi näkyy treenin puute. Ja viitsinkö edes tunnustaa, että tämä ollaan otettu kokonaisena liikkeenä kulmamerkkien kera ainoastaan kerran ennen koetta... Eli tietää missä syy osaamattomuuteen.
Luoksetulo 8,5. Se oli Rian luoksetuloksi hyvä! Rauhallinen odottaminen ja melko hyvät stopit; ei mitään "seinään pysähdyksiä" mut kuitenkin.
Ruudusta saatiin 9. Merkille mennessä teki pienen kaarron kohti ruutua, ja hetken jo luulin että oli merkannut ainoastaan ruudun eikä merkkiä. Meni kuitenkin hyvin merkille. Ruutuun hyvin, maahan nopeasti. Ruudussa maatessa oli nenä käynyt maassa (hyihyi!! Tätä en tosin itse huomannut eli on tehnyt sen jälkeen kun oon kävellyt ruudusta poispäin) ja loppuPA oli hiukka vino; näistä piste pois.
Tauon jälkeen Ria pääsi vasta oikeasti vauhtiin, kun oli ihanien noutojen vuoro ;) Ohjattu nouto, hyppynouto ja tunnari: kaikki kymppejä!! Onhan ne näyttäviä, mut en arvannut että oltais osattu esittää näin hyvää osaamista ensimmäisessä "kuninkuusluokan" kokeessamme! Ohjatussa tosin kävi pieni moka, jota tuomari ei kuullut: Ria piippas kun liikkuri vei kapuloita. On tehnyt sitä treeneissäkin ja ikävä kyllä koko ajan enemmän ja enemmän, mut tähän asti oon katsonut asiaa vähän läpi sormien...Nyt on kyllä puututtava tähän ennen kuin saadaan aikaiseksi ihan suuremman luokan ongelma. Hyppynouto oli sellainen Riamaisen innokas ja nopea, ja hyvin kesti kapulan heitonkin ilman steppailuja. Tunnari oli ihan super: lähti niin voimalla kapuloille, että pelkäsin koko homman menevän räiskimiseksi, mut nenä oli auki. Takaisin samanlaista haipakkaa. Sanalla sanoen: Upea!
Kauko-ohjaus ylitti odotukset: 9. Tekniikkapuhtaat vaihdot lukuunottamatta seiso-istu -vaihtoa, jossa tuli ihan himppusen eteenpäin. Kokonaisuus kuitenkin paras tähän astisista kisakaukoista.
Tuomarin loppukommentti "Teitä oli ilo katsoa" kruunasi kehässä olon. Se, että tekemisestä välittyy ilo, lämmittää mieltä ihan valtavan paljon! Nyt vaan lisää treeniä erityisesti luokan alkua ajatellen ennen seuraavaa koetta, joka on näillä näkymin 8.9. Tämä "luokkatreeniksi" tarkoitettu koereissu onneksi osoitti sen, että kokonaisuus on ihan hyvällä mallilla.
Anne Nokelainen tuomaroi kokeen. Kisattiin muinoin Tessan kanssa Nokelaisen kokeessa ja saatiin häneltä kolmas TVA:n arvoon oikeuttava ykköstulos, joten muistot Nokelaisen tuomaroimasta kokeesta olivat erityisen lämpimät -eikä ne ainakaan huonontuneet tämän reissun jälkeen ;) Kaikin puolin mukavan huumorintajuinen tuomari, jonka kehässä ei ole liian "vakava olo".
Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin poikki ruudun jälkeen. Koirakoita oli EVL:ssa viisi, joten tauon aikana ehti hyvin käydä autolla huilimassa ennen uutta kehäänmenoa.
Ekana tehtiin siis paikalla istuminen ja makuu, molemmista saatiin 10. Näistä liikkeistä on vaikeaa mitään muuta odottaakaan kun Ria on vaan niin varma paikallaolija. Ainoastaan mietin etukäteen, että meneeköhän Ria naapuriohjaajan käskystä maahan (on tehnyt tätä treeneissä) tai että heittääkö paikalla istumisessa asennon epäryhdikkääksi lonkan päälle. Teki kuitenkin hyvin, turhaan mietin omiani.
Seuraaminen on todella huono, josta ansaitusti ainoastaan 7. Tein kehäänmenoa ennen virittelyt niin kuin olen tehnyt voittajan kokeissakin, ja Ria tuntui ihan normaalille itselleen. Kun mentiin kehään, niin tuli heti jotenkin sellainen tunne että koira on tekemässä ihan jotain muuta kuin seuraamista... Se teki näennäisesti töitä, muttei ollut oikeassa tunnetilassa. Hitaassa käynnissä paikka oli liian takana ja oikeastaan kaikki perusasennot olivat hitaita. Juoksuosuus oli paras. Mietinkin, että ei olla tehty juurikaan kehäänmenoja saatika seuraamisia nyt viime aikoina; oikeastaan kaikki treenit on aloitettu jollain sellaisella liikkeellä, jossa koira pääsee irtoamaan ohjaajasta. Ehkäpä ennen seuraavaa koetta otetaan muutamat kehäänmenot ja panostetaan myös työskentelyyn ohjaajan lähellä. Juokseminen ja ohjaajasta kaukana työskentely on niiiiin paljon kivempaa, mut ikävä kyllä tämäkin liike kuuluu suorittaa.
Zeta nollattiin. Liikejärjestys oli seiso-istu-maa. Seisominen oli tosi hieno ja terävä. Se olikin sitten niin siisti juttu, että Ria olis tehnyt kaikki jäävät seisomisena. Luulin, että meni istumaan kun näin sivusilmällä että niiasi, muttei ollutkaan sitten mennyt. Maahanmenokäskyyn ei reagoinut -sitä ei olla siis opittu edelleenkään, vaikka on normaalisti oikein tipahtanut maahan nyt viimeaikaisten treenien myötä. Mutta selvästi näkyy treenin puute. Ja viitsinkö edes tunnustaa, että tämä ollaan otettu kokonaisena liikkeenä kulmamerkkien kera ainoastaan kerran ennen koetta... Eli tietää missä syy osaamattomuuteen.
Luoksetulo 8,5. Se oli Rian luoksetuloksi hyvä! Rauhallinen odottaminen ja melko hyvät stopit; ei mitään "seinään pysähdyksiä" mut kuitenkin.
Ruudusta saatiin 9. Merkille mennessä teki pienen kaarron kohti ruutua, ja hetken jo luulin että oli merkannut ainoastaan ruudun eikä merkkiä. Meni kuitenkin hyvin merkille. Ruutuun hyvin, maahan nopeasti. Ruudussa maatessa oli nenä käynyt maassa (hyihyi!! Tätä en tosin itse huomannut eli on tehnyt sen jälkeen kun oon kävellyt ruudusta poispäin) ja loppuPA oli hiukka vino; näistä piste pois.
Tauon jälkeen Ria pääsi vasta oikeasti vauhtiin, kun oli ihanien noutojen vuoro ;) Ohjattu nouto, hyppynouto ja tunnari: kaikki kymppejä!! Onhan ne näyttäviä, mut en arvannut että oltais osattu esittää näin hyvää osaamista ensimmäisessä "kuninkuusluokan" kokeessamme! Ohjatussa tosin kävi pieni moka, jota tuomari ei kuullut: Ria piippas kun liikkuri vei kapuloita. On tehnyt sitä treeneissäkin ja ikävä kyllä koko ajan enemmän ja enemmän, mut tähän asti oon katsonut asiaa vähän läpi sormien...Nyt on kyllä puututtava tähän ennen kuin saadaan aikaiseksi ihan suuremman luokan ongelma. Hyppynouto oli sellainen Riamaisen innokas ja nopea, ja hyvin kesti kapulan heitonkin ilman steppailuja. Tunnari oli ihan super: lähti niin voimalla kapuloille, että pelkäsin koko homman menevän räiskimiseksi, mut nenä oli auki. Takaisin samanlaista haipakkaa. Sanalla sanoen: Upea!
Kauko-ohjaus ylitti odotukset: 9. Tekniikkapuhtaat vaihdot lukuunottamatta seiso-istu -vaihtoa, jossa tuli ihan himppusen eteenpäin. Kokonaisuus kuitenkin paras tähän astisista kisakaukoista.
Tuomarin loppukommentti "Teitä oli ilo katsoa" kruunasi kehässä olon. Se, että tekemisestä välittyy ilo, lämmittää mieltä ihan valtavan paljon! Nyt vaan lisää treeniä erityisesti luokan alkua ajatellen ennen seuraavaa koetta, joka on näillä näkymin 8.9. Tämä "luokkatreeniksi" tarkoitettu koereissu onneksi osoitti sen, että kokonaisuus on ihan hyvällä mallilla.
tiistai 13. elokuuta 2013
Sannan käsittelyssä
Ria kävi tänään Kataisen Sannan käsittelyssä. Epäilin etukäteen, että selän alueella on jotain jumia; huomasin jokin aika sitten, että Ria reagoi tiettyjen kohtien paineluun/hieromiseen selän alueella. Liikkumisessa en ollut huomannut mitään muutosta, vaikkakin ehdin epäillä sitäkin että flänkkäämiset/ajoittaiset rimojen pudottelut olisivat merkki jumeista... Mutta voihan se olla, että nuo agilitymokailut ovat ainoastaan merkki ohjaajan hitaudesta ja koiran kierroksista ja koiralle huonosti koulutetusta estefokuksesta ;) Mutta syy kuin syy: koiranhuollatuskäynti oli ihan paikallaan!
Sanna löysi Rialta pari nikamalukkoa, toisen rintarangan alueelta ja toisen lannerangasta. Lukot avautuivat kuulemma helposti, joten nyt pitäisi olla kelpiellä vetreä ranka :) Ria on myös hieman toispuoleinen, eli vasemman reiden lihaksisto on vahvempi kuin oikean. Tämä selittänee myös sen, miksi Ria haluaa toisinaan istua "vinossa", eli siirtää herkästi painon vasemman takajalan päälle. Vinous voi olla seurausta noista lukoista, mutta mitään hälyyttävän suurta sieltä ei löytynyt.
Pidetään agilitytaukoa tän viikon treeneistä ja keskitytään viikonlopun koitokseen... Ups, menin ilmoittamaan meidät tokokokeeseen lauantaille, taas näin ex temporee ;) Odottaminen ei kuulu vahvuuksiini, enkä malttanut jättää seuraavaa koetta syyskuulle. Käydään siis lauantaina tekemässä maksullinen luokkatreeni niin nähdään, että miltä se EVL kokonaisuutena vaikuttaa :)
Sanna löysi Rialta pari nikamalukkoa, toisen rintarangan alueelta ja toisen lannerangasta. Lukot avautuivat kuulemma helposti, joten nyt pitäisi olla kelpiellä vetreä ranka :) Ria on myös hieman toispuoleinen, eli vasemman reiden lihaksisto on vahvempi kuin oikean. Tämä selittänee myös sen, miksi Ria haluaa toisinaan istua "vinossa", eli siirtää herkästi painon vasemman takajalan päälle. Vinous voi olla seurausta noista lukoista, mutta mitään hälyyttävän suurta sieltä ei löytynyt.
Pidetään agilitytaukoa tän viikon treeneistä ja keskitytään viikonlopun koitokseen... Ups, menin ilmoittamaan meidät tokokokeeseen lauantaille, taas näin ex temporee ;) Odottaminen ei kuulu vahvuuksiini, enkä malttanut jättää seuraavaa koetta syyskuulle. Käydään siis lauantaina tekemässä maksullinen luokkatreeni niin nähdään, että miltä se EVL kokonaisuutena vaikuttaa :)
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Kohti erikoisvoittajaluokkaa
Jos kuvaan on uskominen, niin me treenataan suu mutrussa ja kieli keskellä suuta :D (kuva Anne Mönttinen)
EVL -ruutua ollaan pilkottu edelleen pienempiin osiin; paljon palkkaa merkiltä, palkkaa ruutuun menosta + oikeasta paikasta ruudussa jne. Vaatii työtä, työtä ja työtä. Ruudun paikka on mennyt huonommaksi merkkitreenin jälkeen, eli sitä pitäisi muistutella paljon. Tänään Ria ei bongannut merkiltä ruutua, vaan lähti kiertämään valotolppaa. Aika hyvin on normaalisti irronnut merkiltä ruutuun, mut näitä aivopieruja näköjään esiintyy ajoittain.
Luoksetulon seisomisesta oon vapautellut takapalkalle. Toimii ja ei toimi... Välillä tekee sikahienoja liinat kiinni -stoppeja, välillä sellaisia löysiä löröjä. Jokin tässäkin systeemissä mättää, ehkä se etten vaan osaa edelleenkään kertoa koiralle mustavalkoisesti että mitkä ne kriteerit ovat.
Jättäydyin muuten pois piirinmestaruusjoukkueesta. Ei jaksa enää ajatella voittajaa ollenkaan eikä me "hyödyttäis" mitään mahdollisesta koularista. Oltais oltu käytettävissä jos koirakoita olis ollut ehdolla niukasti, mutta olipa ilahduttavaa että saatiin jälleen melko kivuttomasti kaksi KPSH:n joukkuetta kisaan mukaan!
Nyt on ollut erityisen kiva treenata, kun on saanut keskittyä vanhojen tuttujen juttujen lisäksi muutamaan uudempaan asiaan: ohjattuun ja EVL-ruutuun. Zetaa kohtaan mulla oli hetki sitten asenneongelma, mut päätin muuttaa asennetta ja sitäkin on ollut nyt ihan kiva tehdä.
Tänään treeneissä Anna kuvas meidän liikkeitä kun halusin nähdä erityisesti ohjatun ja kauko-ohjauksen tilanteen. Ohjatun merkille menon banaanimutka on selvästi pienentynyt, ja yllätyksekseni sitä ei huomaa sivulta katsottuna (videon perusteella) juuri ollenkaan! Merkillä seisominen on tooosi levoton, Ria tarjoaa siellä ties mitä... Täytynee muistaa treenata sitäkin. Ollaan tehty nyt paljon hetsausmerkkejä ja oon palkannut merkkiä pallolla (pallo merkin takana) ja näiden avulla kaarrattaminen on jäänyt. Suunnat on varmalla mallilla, eikä niitä ole oikeastaan tarvinnut työstää sen kummemmin.
No mutta päivän ahaa -elämyt: kauko-ohjauksen palkkaaminen! Joudun pyörtämään kaikki puheeni, jälleen kerran... ;) Oon aina ajatellut, että kauko-ohjauksessa palkka ei voi koskaan tulla koiran edestä ohjaajalta, tai ainakaan niin, että koira näkee edessään olevan palkan. Mutta jos koira tekeekin hienoa sarjaa niin, että pallo lentää ohjaajan kädestä koiralle/koiran taakse, niin miksi en käyttäisi tätä palkkausta?
Alla videota tämän päivän treeneistä (ohjattu + kauko-ohjaus pallopalkalla):
EVL -ruutua ollaan pilkottu edelleen pienempiin osiin; paljon palkkaa merkiltä, palkkaa ruutuun menosta + oikeasta paikasta ruudussa jne. Vaatii työtä, työtä ja työtä. Ruudun paikka on mennyt huonommaksi merkkitreenin jälkeen, eli sitä pitäisi muistutella paljon. Tänään Ria ei bongannut merkiltä ruutua, vaan lähti kiertämään valotolppaa. Aika hyvin on normaalisti irronnut merkiltä ruutuun, mut näitä aivopieruja näköjään esiintyy ajoittain.
Luoksetulon seisomisesta oon vapautellut takapalkalle. Toimii ja ei toimi... Välillä tekee sikahienoja liinat kiinni -stoppeja, välillä sellaisia löysiä löröjä. Jokin tässäkin systeemissä mättää, ehkä se etten vaan osaa edelleenkään kertoa koiralle mustavalkoisesti että mitkä ne kriteerit ovat.
Jättäydyin muuten pois piirinmestaruusjoukkueesta. Ei jaksa enää ajatella voittajaa ollenkaan eikä me "hyödyttäis" mitään mahdollisesta koularista. Oltais oltu käytettävissä jos koirakoita olis ollut ehdolla niukasti, mutta olipa ilahduttavaa että saatiin jälleen melko kivuttomasti kaksi KPSH:n joukkuetta kisaan mukaan!
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Loppukesän ja alkusyksyn suunnitelmia...
Päivitin kisa-/koekalenteria jotta saisin taas jotain selkeyttä ja järjestelmällisyyttä treenaamiseen. Tokossa ollaan alettu työstää zetaa ja ohjattua; periaatteessahan asiat on jo tuttuja koiralle, mutta treenaamattomuus näkyy. Asetin EVL:an tavoitekokeen syyskuulle. Jos homma on silloin vielä vaiheessaan, niin sitten siirretään koesuunnitelmia eteenpäin. Pakko olla vaan jokin aikataulu ihan itseni takia, muuten ei tule treenattua tarpeeksi systemaattisesti :)
Agility meinaa jo sananakin ahdistaa... Se ei riitä, että koira on hyvä, jos ohjaaja ei kehity :/ Varkauden kisoissa juostiin Sami Topran radoilla viime viikonloppuna, tuloksina 10 ja 5. Molemmilla radoilla lentokeinu ja ekalla radalla myös yksi rima alas -ensimmäistä kertaa kisoissa tällaisia mokelluksia. Ja tavoite ei toteutunut; hätäilin kontakteilla, eikä malttia ollut ohjaamisessa kyllä muutenkaan... Jotenkin oon nyt niin harmissani siitä, että en vaan löydä keskittymistä radoille. Toisella radalla oli myös pöytä, sen vein tosi varmistellen ja ei saatu ihme kyllä siitä virhettä. Nyt sekin este on nähty kisaradalla :D Ja jos jotain hyvää, niin nyt ne kepit on oikeasti hyvät kisaradallakin. Jes!!!
Laitoin kalenteriin parit agikisat elokuulle siitäkin huolimatta, että keinu ei näytä olevan kovinkaan hyvässä kuosissa... No sitä saa mitä tilaa: ei ole hidas keinu ei.
Agility meinaa jo sananakin ahdistaa... Se ei riitä, että koira on hyvä, jos ohjaaja ei kehity :/ Varkauden kisoissa juostiin Sami Topran radoilla viime viikonloppuna, tuloksina 10 ja 5. Molemmilla radoilla lentokeinu ja ekalla radalla myös yksi rima alas -ensimmäistä kertaa kisoissa tällaisia mokelluksia. Ja tavoite ei toteutunut; hätäilin kontakteilla, eikä malttia ollut ohjaamisessa kyllä muutenkaan... Jotenkin oon nyt niin harmissani siitä, että en vaan löydä keskittymistä radoille. Toisella radalla oli myös pöytä, sen vein tosi varmistellen ja ei saatu ihme kyllä siitä virhettä. Nyt sekin este on nähty kisaradalla :D Ja jos jotain hyvää, niin nyt ne kepit on oikeasti hyvät kisaradallakin. Jes!!!
Laitoin kalenteriin parit agikisat elokuulle siitäkin huolimatta, että keinu ei näytä olevan kovinkaan hyvässä kuosissa... No sitä saa mitä tilaa: ei ole hidas keinu ei.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Agilitypäivitystä pitkästä aikaa
Ennen toko SM:iä pidettiin pienoinen parin viikon agilitytauko. Jo ennen taukoa huomasin, että kontaktiosaaminen elää laidasta laitaan: joissain treeneissä tekee tosi hyvin, joissain jää himmaamaan. Tajusin samalla, että Ria on tosi vahvasti kiinni mun liikkeessä; jos jään taakse, ei mee 2on-2offiin. Etupalkasta on ollut joissain treeneissä apua, joissain ei taas toimi ollenkaan vaan koira jää "kiinni" palkkaan ja himmaamista tulee entistä enemmän...
Olen palkannut hyvät kontaktit pääasiassa radan jatkumisella, eli kehuminen kontaktilla + vapautus seuraavalle esteelle. Se toimii mielestäni parhaana palkkana. Eilen tehtiin helppo ykkösluokan tasoinen ratatreeni ensi lauantain kisoja silmälläpitäen. Käytin tässä treenissä pitkästä aikaa kontaktilla myös makupalapalkkaa ihan vaan muistutuksena, että välillä täytyy malttaa odottaakin... Puomi saisi olla nopeampi, A:n "valuu" herkästi liian pitkäksi ja keinu on melkeinpä lentokeinu... No mutta ei se auta kuin treenata. Kisoihin lähdetään katsomaan mikä kontaktien tilanne on kisaradalla. Ja itse keskityn 110 % siihen, että oikeasti vaadin kontakteilta sen minkä koira tällä hetkellä osaa, eli en vapauttele hätäisesti tms.
Alla rata kokonaisuudessaan eilisestä treenistä. Hiottiin erikseen mm. keinua ja A:ta, sekä otin loppusuoran erillisenä kun jäi kyselemään turhia + kertaalleen kaarratti renkaan ohi kun itse tein mitä sattuu :P
Olen palkannut hyvät kontaktit pääasiassa radan jatkumisella, eli kehuminen kontaktilla + vapautus seuraavalle esteelle. Se toimii mielestäni parhaana palkkana. Eilen tehtiin helppo ykkösluokan tasoinen ratatreeni ensi lauantain kisoja silmälläpitäen. Käytin tässä treenissä pitkästä aikaa kontaktilla myös makupalapalkkaa ihan vaan muistutuksena, että välillä täytyy malttaa odottaakin... Puomi saisi olla nopeampi, A:n "valuu" herkästi liian pitkäksi ja keinu on melkeinpä lentokeinu... No mutta ei se auta kuin treenata. Kisoihin lähdetään katsomaan mikä kontaktien tilanne on kisaradalla. Ja itse keskityn 110 % siihen, että oikeasti vaadin kontakteilta sen minkä koira tällä hetkellä osaa, eli en vapauttele hätäisesti tms.
Alla rata kokonaisuudessaan eilisestä treenistä. Hiottiin erikseen mm. keinua ja A:ta, sekä otin loppusuoran erillisenä kun jäi kyselemään turhia + kertaalleen kaarratti renkaan ohi kun itse tein mitä sattuu :P
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Toko SM 2013 -joukkuekisa
29.6 Pieksämäki
Osallistuimme KPSH:n joukkueen edustajina Voittajaluokkaan, jonka tuomareina toimivat Kaisa Poutanen (seuraaminen, luoksetulo, hyppynouto, tunnistusnouto) ja Ralf Björklund (paikallamakuu, ruutu, liikkeestä istuminen, metallinouto, kauko-ohjaus).
Tuloksena VOI1 (288,5p) ja sij. 1./ 47 :) Joukkueen sijoitus 12./70.
Huisin hieno päivä!! Lähdettiin ilman mitään odotuksia, ja kuinkas kävikään :) Kokeen jälkeen päällimmäinen ajatus oli se, että en osaisi paremmasta kisakumppanista edes haaveilla! Lämpötila huiteli hellelukemissa, mua jännitti ihan luvattoman paljon, mutta koira toimi juuri niin kuin se toimii treeneissäkin -rehellinen pieni työmyyrä <3
Käytiin tsekkaamassa kisapaikka perjantai-iltana. Hyvältä vaikutti: voittajakehät olivat nurmialueen päädyssä ja tilaa oli runsaasti. Kauhukuva ahtaasti rakennetuista kehistä ei siis toteutunutkaan.
Lauantaiaamuna suuntasimme paikalle kisojen alkamisaikoihin eli noin kello yhdeksän. Meidän lähtönumeromme oli 35. ja laskeskelin, että meillä ei ole kiirettä kehään kun ensimmäinen voittajaluokan liike eli paikallamakuu tehtiin kuuden koirakon ryhmissä. Jossain vaiheessa vielä varmistin asiaa "sisäänheittäjältä" joka totesi, että vielä on jäljellä kaksi paikallaoloryhmää ennen meidän vuoroamme. Menin teltalle odottelemaan ja ajattelin, että annan vielä koiran maata varjossa kaikessa rauhassa... Kunnes kuulin, kun liikkuri huuteli kehään numeoa 244... Eli meitä! Viime hetkillä olikin tullut poisjääntejä, joten yllättäin meidän pitikin olla jo kehässä. En siis ehtinyt valmistella koiraa millään lailla, nappasin sen vaan häkistä ja sanoin että "mennään tekemään töitä". Eikä ongelmaa: paikallamakuu 10, pieni partiolainen kun on aina valmis :)
Paikkamakuun jälkeen odoteltiinkin tovi jos toinen kehään pääsyä. Se taisi olla puolen päivän aikoihin kun vihdoinkin oli meidän vuoromme. Oli sen verran kuuma, että annoin Rian olla varjossa häkissä siihen saakka, kun meitä edeltävä koira meni kehään. Ennen kehään menoa otettiin muutama perusasentoon tulo kierron kautta ja pari luoksetulon stoppia lyhyeltä matkalta.
Alla video yksilöliikkeistä:
Seuraaminen 9,5:
Hyvin Riamainen kokonaisuus. Pieniä epätarkkuuksia ja kontaktin pudotuksia mut en aio purnata niistä, koira teki parhaansa ja oli mukavan aktiivinen!
Luoksetulo 9:
Lähti liikkeelle normaalia hitaammin ja sain ajoitettua käskyn niin, että stoppi tuli merkin kohdalle :D Maahanmeno venyi, annoin käskyn myöhässä.
Hyppynouto 10:
Hyvä!
Tunnari 8:
Ai kauhee että jännitti!! Ria tarkisti kapulat kerran ja toisen ja kolmannen ja vasta neljännellä kierroksella tajusi että kappas, siellähän on oma :) Mut pisteet kuitenkin koiralle: teki rehdisti töitä, ei häslännyt, ei paineistunut, ei alkanut säätämään!
Kokonaisvaikutus 10
Tässä välissä oli pieni tauko. Päästiin kuitenkin melko nopeasti seuraavaan kehään, ei nimittäin odoteltu ehkä tuntiakaan. Ennen kehään menoa Ria lepäili häkissä enkä juurikaan "viritellyt" sitä ennen kehää.
Ruutu 7:
Ohjaaja MOKASI!!!!! Katsoin, että Ria on takanauhan päällä, enkä uskaltanut antaa maa -käskyä ennen kuin oli korjannut eteenpäin. Siinä säätäessä ei sitten mennytkään maahan ensimmäisellä käskyllä. Lopussa tuli vielä luokse ihan miten sattuu, vaikka tätä on kyllä treenattu... Mikä lie aivopieru jälleen. No mut onneks saatiin pisteitä eikä mennyt nollaksi.
Liikkeestä istuminen 9,5:
Annoin avun mutta jostain syystä silti saatiin hyvät pisteet... No mut en reklamoi ;)
Metallinouto 10:
Tuomarin kommentti: paras metalliesineen nouto pitkiin aikoihin :)
Kauko-ohjaus 9:
Ei tekniikaltaan mikään puhdas sarja, eli liikkui s-m ja s-i. Mut toisaalta, ei ole tehnyt kotonakaan pitkiltä matkoilta sataprosenttisen puhtaasti, joten teki sen minkä tällä hetkellä osaa.
Kokonaisvaikutus 10
Ria ruudussa. Kuvaaja Hertta Mikkonen
Olin ihan supertyytyväinen Riaan! Otettiin pistemenetyksiä ohjaajan mokelluksista (luoksetulon maahanmeno -> käsky myöhässä, ruutu -> luulin että on ruutunauhan päällä), mutta Ria teki parhaansa. Se ei paineistunut ohjaajan jännittämisestä (en muistanutkaan, miltä tuntuu jännittää tokokokeessa, yleensä kun saan "kyläkisoissa" rauhallisen mielen viimeistään siinä vaiheessa kun seuraaminen alkaa!), ei väsähtänyt helteessä, ei ottanut häiriötä viereisistä kehistä.
Jonkin verran tuli kokemattoman koiran pieniä virheitä (tunnarin tarkistelut, ruudun luoksetulo), mutta 2,5 -vuotias ei voi olla vielä kovinkaan rutinoitunut tokokoira :)
Pisteitä jaettiin joissain liikkeissä melko runsaalla kädellä, mutta onneksi niitä näytti satelevan tasapuolisesti kaikille. Siitäkään huolimatta ykkösiä ei sadellut kovinkaan runsain määrin: 47 osallistujaa, 7 ykköstulosta.
Anna ja Kepo, meidän luottotreenikaverit <3 olivat samaisessa luokassa neljänsiä pistein 281,5. Ehkei me olla kulutettu turhaan aikaa treenikentällä ;)
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Oivalluksia ja onnistumisia
Oivallus numero yksi: koira osaa, kun ohjaaja antaa sille työskentelyrauhan.
Tämä tuli todettua Iisalmen agikisoissa viime sunnuntaina (9.6). Päätin ennen kisaa, että kokeilen olla hipihiljaa kepeillä, ja katson että mitä koira tekee. Sain ainoastaan kehua kun aloitti pujottelun, mutta sitten meni suu suppuun. Ja kappas; kolme rataa ja kolme onnistunutta pujottelua. Tadaa, ehkä (toivottavasti!!) tästä löytyi se pysyvä ratkaisu näihin kuuluisiin keppivirheisiin.
Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mukava kisareissu. Timo Vertasen radat olivat melko mielenkiintoisia, ja melkein meinas vähän hiki iskeä siinä vaiheessa kun näin ensimmäisen radan kehän laidalta... Ensimmäiset viisi estettä melkoista hässäkkää (ei ollenkaan tyypillinen ykkösluokan aloitus), siitä sisäänmeno kepeille 90 asten avokulmasta, sitten vähän suoraviivaisempaa etenemistä mutta kuitenkin mm. putkiansoja hyppyjen takana jne. Mun mielestäni rata oli enemmänkin kolmos- kuin ykkösluokan tasoinen, mutta toisaalta ihan hauska oli tutustua kerrankin rataan jossa joutui oikeasti vähän miettimään ohjausvalintojaan. Tämä rata hyllytettiin keppejä edeltävälle hypylle, jonka päästin hyppäämään väärin päin kun kuviot oli "vähän" hukassa :P Loppurata oli tosi hyvä, jäi loistava fiilis!
Toiselta radalta juostiin nolla, VIHDOIN! :) Tuntui hyvälle, puomi oli nopea, pujottelu edelleen hyvä, meno tuntui sujuvalle. Loppuradasta tein huonot valssit kun jäin varmistelemaan (pelkäsin varmaan että ryssin alla olevan nollan), eli niissä valui kaarrokset vähän pitkiksi, mutta mitä väliä kun jäätiin löysän ihanneajan alle -24,10 (5,15 m / sek). Eli kyllä se vaan juoksee lujaa vaikka olis mikä helle :D
Kolmannella radalla hyllytettiin samaan kohtaan missä näkyi moni muukin hyllyttävän, eli päästin nelosen ohi. Muuten oli taas ihan hyvä kokonaisuus näin meidän osaamistasoon nähden.
Kaikein kaikkiaan tämä oli reissu, joka antoi uskoa siihen ettei esteosaaminen ehkä olekaan niin retuperällä kuin mitä jossain vaiheessa ajattelin ;)
Oivallus numero kaksi: Koira osaa jäljestää. Koira osaa itse asiassa enemmän asioita kuin ohjaaja uskookaan!
Tehtiin eilen tämän kauden ensimmäinen kunnollinen jälkitreeni. Ollaan treenailtu Rian kanssa muutamaan otteeseen jälkeä ihan keskenämme meidän kotimetsässä, mut nyt ajettiin kaatiksen taakse Mariannen ja Päivin kanssa treenailemaan. Myöhästyin aloituksesta, joten ihanat treenikaverit olivat tallanneet esineruudun ja polkeneet Rialle jäljen.
Otettiin esineet ekana. Marianne vei yhdellä kertaa kolme esinettä niin, että Ria näki viennit. Kun lähetin ensimmäiselle esineelle, niin näytti aluksi sille että nyt on kyllä enemmän intoa kuin älyä, mut oli se nenäkin mukana kun esineet palautuivat nopsaan.
No mutta se jälki: en jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta koiran nenän tarkkuutta! Minä kuljen hölmönä liinan perässä enkä ainakaan omalla toiminnallani vahingossakaan auta koiraa pätkääkään, mutta toinen tekee rehdisti jäljen alusta loppuun ja poimii kaikki kepit matkalta <3 Oli kuulemma ihan himppusta vaille alokasluokan jäljen mittainen, ja Marianne oli sitä mieltä että kannattais alkaa sitä BH:ta miettiä ihan tosissaan että päästäis syksyllä jälkikokeeseen.... Jaiks! Miten minä oon tähän asti ajatellut, että me ollaan maaston osalta koevalmiita ehkä "joskus muutaman vuoden kuluttua". No, täytynee tehdä vähän suunnitelmia tottiksen osalta lisää kunhan TOKO SM:t on hoidettu kunnialla alta pois. Eniten laiskottaa noutojen palautukset... Voi kun vois vaan ottaa suoraan sivulle... Ja mua jännittää jo se BH:kin enemmän kuin tokon EVL:an koe :D
Sitä kolmatta oivallusta odotellessa... Tulispa se pian kun näistä tulee jotenkin niin hyvälle mielelle :)
Tämä tuli todettua Iisalmen agikisoissa viime sunnuntaina (9.6). Päätin ennen kisaa, että kokeilen olla hipihiljaa kepeillä, ja katson että mitä koira tekee. Sain ainoastaan kehua kun aloitti pujottelun, mutta sitten meni suu suppuun. Ja kappas; kolme rataa ja kolme onnistunutta pujottelua. Tadaa, ehkä (toivottavasti!!) tästä löytyi se pysyvä ratkaisu näihin kuuluisiin keppivirheisiin.
Oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mukava kisareissu. Timo Vertasen radat olivat melko mielenkiintoisia, ja melkein meinas vähän hiki iskeä siinä vaiheessa kun näin ensimmäisen radan kehän laidalta... Ensimmäiset viisi estettä melkoista hässäkkää (ei ollenkaan tyypillinen ykkösluokan aloitus), siitä sisäänmeno kepeille 90 asten avokulmasta, sitten vähän suoraviivaisempaa etenemistä mutta kuitenkin mm. putkiansoja hyppyjen takana jne. Mun mielestäni rata oli enemmänkin kolmos- kuin ykkösluokan tasoinen, mutta toisaalta ihan hauska oli tutustua kerrankin rataan jossa joutui oikeasti vähän miettimään ohjausvalintojaan. Tämä rata hyllytettiin keppejä edeltävälle hypylle, jonka päästin hyppäämään väärin päin kun kuviot oli "vähän" hukassa :P Loppurata oli tosi hyvä, jäi loistava fiilis!
Toiselta radalta juostiin nolla, VIHDOIN! :) Tuntui hyvälle, puomi oli nopea, pujottelu edelleen hyvä, meno tuntui sujuvalle. Loppuradasta tein huonot valssit kun jäin varmistelemaan (pelkäsin varmaan että ryssin alla olevan nollan), eli niissä valui kaarrokset vähän pitkiksi, mutta mitä väliä kun jäätiin löysän ihanneajan alle -24,10 (5,15 m / sek). Eli kyllä se vaan juoksee lujaa vaikka olis mikä helle :D
Kolmannella radalla hyllytettiin samaan kohtaan missä näkyi moni muukin hyllyttävän, eli päästin nelosen ohi. Muuten oli taas ihan hyvä kokonaisuus näin meidän osaamistasoon nähden.
Kaikein kaikkiaan tämä oli reissu, joka antoi uskoa siihen ettei esteosaaminen ehkä olekaan niin retuperällä kuin mitä jossain vaiheessa ajattelin ;)
Oivallus numero kaksi: Koira osaa jäljestää. Koira osaa itse asiassa enemmän asioita kuin ohjaaja uskookaan!
Tehtiin eilen tämän kauden ensimmäinen kunnollinen jälkitreeni. Ollaan treenailtu Rian kanssa muutamaan otteeseen jälkeä ihan keskenämme meidän kotimetsässä, mut nyt ajettiin kaatiksen taakse Mariannen ja Päivin kanssa treenailemaan. Myöhästyin aloituksesta, joten ihanat treenikaverit olivat tallanneet esineruudun ja polkeneet Rialle jäljen.
Otettiin esineet ekana. Marianne vei yhdellä kertaa kolme esinettä niin, että Ria näki viennit. Kun lähetin ensimmäiselle esineelle, niin näytti aluksi sille että nyt on kyllä enemmän intoa kuin älyä, mut oli se nenäkin mukana kun esineet palautuivat nopsaan.
No mutta se jälki: en jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta koiran nenän tarkkuutta! Minä kuljen hölmönä liinan perässä enkä ainakaan omalla toiminnallani vahingossakaan auta koiraa pätkääkään, mutta toinen tekee rehdisti jäljen alusta loppuun ja poimii kaikki kepit matkalta <3 Oli kuulemma ihan himppusta vaille alokasluokan jäljen mittainen, ja Marianne oli sitä mieltä että kannattais alkaa sitä BH:ta miettiä ihan tosissaan että päästäis syksyllä jälkikokeeseen.... Jaiks! Miten minä oon tähän asti ajatellut, että me ollaan maaston osalta koevalmiita ehkä "joskus muutaman vuoden kuluttua". No, täytynee tehdä vähän suunnitelmia tottiksen osalta lisää kunhan TOKO SM:t on hoidettu kunnialla alta pois. Eniten laiskottaa noutojen palautukset... Voi kun vois vaan ottaa suoraan sivulle... Ja mua jännittää jo se BH:kin enemmän kuin tokon EVL:an koe :D
Sitä kolmatta oivallusta odotellessa... Tulispa se pian kun näistä tulee jotenkin niin hyvälle mielelle :)
Kaikki yhes koos
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Agility -maailman vaikein urheilulaji.
Eräs koutsi totesi otsikon mukaisesti jokunen aika takaperin kun mietin, että kuinka niin helpolta vaikuttava radanpätkä olikin sitten loppupeleissä meille niiiiiin hankala. Niin se taitaa olla -maailman vaikein urheilulaji. Ainakin siltä se tuntuu tällä hetkellä.
Ei päästy tuloksilla tuulettelemaan tänäänkään vaikka kaiken järjen mukaan ykkösluokan tasoisten ratojen pitäisi olla "lastenleikkiä" niiden harjoitusten rinnalla, joita ACElla viikottain väännetään. Ehkä se juttu onkin siinä, että me ei osata perusasioita. Tänään saldona kahden radan keppivirheet parilla muulla häsläämisellä höystettynä ja yhdellä radalla esteen ohitus.
Kisat kisattiin Varkaudessa ja tuomarina toimi Minna Väyrynen.
A agilityrata: hyl
Jätti kepit kesken... taas :( Edessä oli putki, en tiedä että oliko sillä vaikutusta mutta eihän sillä saisi olla. Otin uusiksi ja teki hyvin. Loppuradalla en sitten enää keskittynyt ohjaamiseen kun oli mokailut alla... Pitäisi oppia ohjaamaan loppuun saakka vaikka mitä olis tapahtunut kesken radan!
B agilityrata: 5
Kolmosesteen ohitus... Muuten hyvä kokonaisuus, jopa ne kepit osattiin ;) A oli hidas mutta tuli alas asti, puomi oli superhieno -siihen on alkanut löytyä vauhti ja varmuus! Alkua lukuunottamatta tuntui hyvälle tekemiselle!
C hyppyrata: 15
Säätämistä... Hajotettiin kakkosesteenä ollut rengas, Ria tuli taas yhden hypyn ohi mun liikkeen mukana, ja sitten ne kepit... Voi huokaus! Hyppäristä on video josta näkee, mitä kepeillä tapahtuu. Ria lähtee jotenkin epävarmasti pujottelemaan ja tulee kesken pois. En keksi, että mitä teen tai jätän tekemättä. A radalla tuli tunne, että sillä edessä olevalla putkella oli vaikutusta kun Ria meinas juosta pujottelun keskenjättämisen jälkeen sinne, mutta kun C radalla putki ei ollut edes tyrkyllä eikä koira ampaise eteenpäin... Yritin antaa virheestä palautetta sen minkä kisatilanteessa pystyin antamaan, ja toistolla teki taas hyvin. Alkaa prosentuaalisesti olla melko isoja lukuja kun lähdetään laskemaan, että monessako kisassa ollaan kämmätty pujottelu.
Linkki C radan videoon: http://www.youtube.com/watch?v=A_2e2opC8vA
(kaukaa kuvattu mutta jotain siitä näkee... A:lta ei saatu videota ja B näkyy vielä epäselvemmin kuin C, joten en viitsi ladata)
Noh, jos Ria ei olis Ria niin saattais alkaa vähitellen ketuttaa koko homma. Mutta kun Ria on Ria niin tämä harrastaminen on vaan ihan mielettömän siistiä! :D Pitää vaan osata nyt keskittyä oikeisiin asioihin joilla saadaan paketti kasaan. Nyt se paketti on vielä kovin kesken...
Ei päästy tuloksilla tuulettelemaan tänäänkään vaikka kaiken järjen mukaan ykkösluokan tasoisten ratojen pitäisi olla "lastenleikkiä" niiden harjoitusten rinnalla, joita ACElla viikottain väännetään. Ehkä se juttu onkin siinä, että me ei osata perusasioita. Tänään saldona kahden radan keppivirheet parilla muulla häsläämisellä höystettynä ja yhdellä radalla esteen ohitus.
Kisat kisattiin Varkaudessa ja tuomarina toimi Minna Väyrynen.
A agilityrata: hyl
Jätti kepit kesken... taas :( Edessä oli putki, en tiedä että oliko sillä vaikutusta mutta eihän sillä saisi olla. Otin uusiksi ja teki hyvin. Loppuradalla en sitten enää keskittynyt ohjaamiseen kun oli mokailut alla... Pitäisi oppia ohjaamaan loppuun saakka vaikka mitä olis tapahtunut kesken radan!
B agilityrata: 5
Kolmosesteen ohitus... Muuten hyvä kokonaisuus, jopa ne kepit osattiin ;) A oli hidas mutta tuli alas asti, puomi oli superhieno -siihen on alkanut löytyä vauhti ja varmuus! Alkua lukuunottamatta tuntui hyvälle tekemiselle!
C hyppyrata: 15
Säätämistä... Hajotettiin kakkosesteenä ollut rengas, Ria tuli taas yhden hypyn ohi mun liikkeen mukana, ja sitten ne kepit... Voi huokaus! Hyppäristä on video josta näkee, mitä kepeillä tapahtuu. Ria lähtee jotenkin epävarmasti pujottelemaan ja tulee kesken pois. En keksi, että mitä teen tai jätän tekemättä. A radalla tuli tunne, että sillä edessä olevalla putkella oli vaikutusta kun Ria meinas juosta pujottelun keskenjättämisen jälkeen sinne, mutta kun C radalla putki ei ollut edes tyrkyllä eikä koira ampaise eteenpäin... Yritin antaa virheestä palautetta sen minkä kisatilanteessa pystyin antamaan, ja toistolla teki taas hyvin. Alkaa prosentuaalisesti olla melko isoja lukuja kun lähdetään laskemaan, että monessako kisassa ollaan kämmätty pujottelu.
Linkki C radan videoon: http://www.youtube.com/watch?v=A_2e2opC8vA
(kaukaa kuvattu mutta jotain siitä näkee... A:lta ei saatu videota ja B näkyy vielä epäselvemmin kuin C, joten en viitsi ladata)
Noh, jos Ria ei olis Ria niin saattais alkaa vähitellen ketuttaa koko homma. Mutta kun Ria on Ria niin tämä harrastaminen on vaan ihan mielettömän siistiä! :D Pitää vaan osata nyt keskittyä oikeisiin asioihin joilla saadaan paketti kasaan. Nyt se paketti on vielä kovin kesken...
perjantai 24. toukokuuta 2013
Kohti SM:iä
Viime sunnuntaina valittiin edustusjoukkueet tokon SM:iin. Ykkösjoukkueen ylemmät koirakot olivat jo ennakkoon varmat; meillä on ihan huikean hyviä EVL koiria joille ykkösjoukkueen paikat annettiin ihan ansaitusti. Jännitettiin, että saadaanko kakkosjoukkuetta kasaan, kun (harvinaista kyllä) joukkueen ilmoittaminen meinasi jäädä kiinni alemmista koirakoista. Saatiin kuitenkin haalittua mukaan riittävästi alo ja avo -koirakoitakin, joten kakkosjoukkue pääsee kisaan mukaan myöskin. Ria lähtee kakkosjoukkueen mukana hakemaan voittajaluokasta arvokasta kisakokemusta isoista kisoista :)
Meillä on nyt tokossa hyvä tiimi ympärillämme: SM -koirakot treenaavat kimpassa säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, ja sen lisäksi on oman ryhmän treenit. SM-treeneissä keskitytään häiriökestävyyden kasvattamiseen, eli pyritään järjestämään kisanomaisia treenitilanteita isoine häiriöineen. Useat koirat treenaavat yhtä aikaa, viereisessä kehässä saattaa joku heittää kapulaa kun oman koiran täytyy keskittyä seuraamiseen jne. Oman ryhmän treenit aion käyttää siihen, että hiotaan juttuja joissa tarvitsen paljon apusilmiä ja liikkurointia. Kotona sitten värkätään kaikkea pikkuviilailua.
Olen tehnyt treenisuunnitelmaa aika pitkälti viimeisimmän kokeen perusteella. Ollaan tehty vielä tässä vaiheessa melko paljon liikekokonaisuuksia, mutta mitä lähemmäs koe tulee niin sitä enemmän aion paloitella liikkeitä ja palkkailla pikkujuttuja. Ja pidetään yllä sitä kaikkein tärkeintä: hyvää fiilistä!
Rian kanssa on ollut nyt ihan superkiva treenata. Tänään treenattiin oman ryhmän kanssa Haukkumajalla, ja jäi kyllä tyytyväinen olo. Aloitettiin kehään menolla, eli liikkuri kutsui liikkeen aloituspaikkaan. Ria teki pienesti "tsekkaamisen" ympärilleen, eli vilkaisi kehään mennessä merkkejä/kentällä olevia kapuloita, mutta se oli sellainen todella pieni tarkistus ja sen jälkeen oli skarppi. Näin haluaisin sen toimivan kokeessakin, eli ok jos tarkistaa, kunhan on heti toimintavalmiudessa eikä jää kiinni rekvisiittaan. Liikkeestä istumiset tehtiin kuuntelutreeninä: heitin makupalan jolla sain koiran irtoamaan, käänsin selkäni kohti koiraa ja kun se lähti juoksemaan kohti niin annoin käskyn. Apuohjaaja klikkas kun istui, itse en siis nähnyt että mitä koira teki. Hyviä istumisia ja hyvä kuuntelutreeni noin niin kuin muutenkin. Näin saadaan istumista vahvistettua ilman, että aina tarvitsee vääntää sitä seuraamista valmistelevassa osiossa. Luoksetulossa jättö ja läpijuoksu, jätössä jouduin kerran huomauttamaan kun venytti etuosaansa eteenpäin "käsky" -sanan aikana. Ruutu kokonaisena liikkeenä, teki hyvin! Kentällä oli kapuloita, mut ne ei häirinneet. Puun kierron kautta ruudun loppuosaa, eli kierto ja kutsu seuruuseen. Lopuksi vielä vaikea tunnari todella pitkältä matkalta, veikkaan että matka oli yli tuplat kisamatkasta. Odotus siitä, että pääsee kapuloille oli liian korkea, eli nyki ja hötkyi. En sitten päästänytkään suoriltaan noutoon vaan teetin ylimääräisiä tehtäviä, kuten puun kiertoa ja sivulta maahanmenoa, ja kun oli kuulolla niin sai mennä kapuloille. Mielettömän siisti tunnari: lähti haistelemaan reunasta (kapulat rivissä) ja kun oma osui kolmantena kohdalle niin nappas sen suuhunsa ja palautti ihan tykkivauhdilla hyvään perusasentoon!
Oon ainakin tässä vaiheessa ihan fiiliksissä; Tessan kanssa kisatut SM:t ovat olleet ennen kaikkea kokemuksena ihan mielettömän hienoja reissuja! Ei se tulos eikä lopullinen sijoitus niinkään, vaan se FIILIS :)
Meillä on nyt tokossa hyvä tiimi ympärillämme: SM -koirakot treenaavat kimpassa säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, ja sen lisäksi on oman ryhmän treenit. SM-treeneissä keskitytään häiriökestävyyden kasvattamiseen, eli pyritään järjestämään kisanomaisia treenitilanteita isoine häiriöineen. Useat koirat treenaavat yhtä aikaa, viereisessä kehässä saattaa joku heittää kapulaa kun oman koiran täytyy keskittyä seuraamiseen jne. Oman ryhmän treenit aion käyttää siihen, että hiotaan juttuja joissa tarvitsen paljon apusilmiä ja liikkurointia. Kotona sitten värkätään kaikkea pikkuviilailua.
Olen tehnyt treenisuunnitelmaa aika pitkälti viimeisimmän kokeen perusteella. Ollaan tehty vielä tässä vaiheessa melko paljon liikekokonaisuuksia, mutta mitä lähemmäs koe tulee niin sitä enemmän aion paloitella liikkeitä ja palkkailla pikkujuttuja. Ja pidetään yllä sitä kaikkein tärkeintä: hyvää fiilistä!
Rian kanssa on ollut nyt ihan superkiva treenata. Tänään treenattiin oman ryhmän kanssa Haukkumajalla, ja jäi kyllä tyytyväinen olo. Aloitettiin kehään menolla, eli liikkuri kutsui liikkeen aloituspaikkaan. Ria teki pienesti "tsekkaamisen" ympärilleen, eli vilkaisi kehään mennessä merkkejä/kentällä olevia kapuloita, mutta se oli sellainen todella pieni tarkistus ja sen jälkeen oli skarppi. Näin haluaisin sen toimivan kokeessakin, eli ok jos tarkistaa, kunhan on heti toimintavalmiudessa eikä jää kiinni rekvisiittaan. Liikkeestä istumiset tehtiin kuuntelutreeninä: heitin makupalan jolla sain koiran irtoamaan, käänsin selkäni kohti koiraa ja kun se lähti juoksemaan kohti niin annoin käskyn. Apuohjaaja klikkas kun istui, itse en siis nähnyt että mitä koira teki. Hyviä istumisia ja hyvä kuuntelutreeni noin niin kuin muutenkin. Näin saadaan istumista vahvistettua ilman, että aina tarvitsee vääntää sitä seuraamista valmistelevassa osiossa. Luoksetulossa jättö ja läpijuoksu, jätössä jouduin kerran huomauttamaan kun venytti etuosaansa eteenpäin "käsky" -sanan aikana. Ruutu kokonaisena liikkeenä, teki hyvin! Kentällä oli kapuloita, mut ne ei häirinneet. Puun kierron kautta ruudun loppuosaa, eli kierto ja kutsu seuruuseen. Lopuksi vielä vaikea tunnari todella pitkältä matkalta, veikkaan että matka oli yli tuplat kisamatkasta. Odotus siitä, että pääsee kapuloille oli liian korkea, eli nyki ja hötkyi. En sitten päästänytkään suoriltaan noutoon vaan teetin ylimääräisiä tehtäviä, kuten puun kiertoa ja sivulta maahanmenoa, ja kun oli kuulolla niin sai mennä kapuloille. Mielettömän siisti tunnari: lähti haistelemaan reunasta (kapulat rivissä) ja kun oma osui kolmantena kohdalle niin nappas sen suuhunsa ja palautti ihan tykkivauhdilla hyvään perusasentoon!
Oon ainakin tässä vaiheessa ihan fiiliksissä; Tessan kanssa kisatut SM:t ovat olleet ennen kaikkea kokemuksena ihan mielettömän hienoja reissuja! Ei se tulos eikä lopullinen sijoitus niinkään, vaan se FIILIS :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)