Sain Annelta MH-videon, eli edelliseen postaukseen vielä pieni lisäys. Alusta puuttuu eka osio, jossa TO ottaa koiran mukaansa ja sen jälkeen tutkii koiran, ja keskeltä on pätkäisty kolmen minuutin aktiivisuusosiota lyhemmäksi, kun siinä ei siis tapahtunut yhtikäs mitään muuta kuin seisoskelua ja pään kääntyilyä.
Kun nyt itse katsoin videon niin huomasin paremmin mm. jo heti alkuosion leikin kohdalla, kuinka Ria yrittää kysyä multa että mitähän tässä pitäis tehdä. Ja kun TO kutsuu taistelemaan lelusta, niin Ria hipsuttaa mun viereen ja on sen näköinen että "voitko äiti olla mun kaa" ;) Siinähän en siis saanut katsoa koiraa, joten meni moni asia ohi niin kuin kaikissa muissakin osa-alueissa.
Näin myös nyt selvemmin haalarin ja räminälaitteen aiheuttama jäljelle jäävän pelon, eli vaikka mitään suurempaa väistämistä ei näykään niin olemus on jännittynyt ohitustilanteissa. Menee kuitenkin häntä kohtuu ylhäällä ja jonkun silmään saattais näyttää ihan normaalilta itseltään, mutta kyllä siinä jännittyneisyyttä on huomattavissa.
Aaveilla murisee pienesti, sitä ei kuulu videolta.
Olispa muuten ihan hauska nähdä koiran reaktiot samaisessa testissä, jos saisit kommunikoida koiran kanssa ihan normaalisti; koskaanhan arjessa tai harrastuksissa ei tule tilannetta vastaan, jossa et saa näyttää elein tai kertoa äänellä ja puheella mitä koiralta haluat ja oletko sen toimintaan tyytyväinen. Mut jotenkin niin hellyyttävää, että vaikka oon koiran mielestä tosi outo ja jäykkä, niin silti se viimeiseen asti kyselee että kerrotko nyt mikä tämä homman nimi oikein on <3
https://www.youtube.com/watch?v=EInLKldYsOQ&feature=youtu.be
tiistai 28. lokakuuta 2014
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
MH-luonnekuvaus
Ria kävi tänään MH-luonnekuvauksessa Maaningan Haukkumajalla. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Anne Kuivinen.
Testi oli hyvin pitkälti sellainen kokonaisuus jota osasin odottaa. Ainoastaan todella voimakkaat reaktiot haalarilla/räminälaitteella yllättivät hieman. Niissäkin odotin kunnon hypähdystä takavasemmalle, mutten selkeää paikalta pakenemista.
Alla yhteenveto sanoin, Anne kuvasi eli videotakin on luvassa (KIITOS!).
1.KONTAKTI:
a. tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
b. yhteistyö: 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
c. käsittely: 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
* Tyypillinen Ria: Antaa vieraan ihmisen käsitellä/kopeloida itseään, muttei suhtaudu vieraisiin mitenkään ylitsepursuavan innokkaasti -tutut ihmiset ovatkin sitten lukunsa erikseen... ;)
2. LEIKKI 1:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
c. puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen
* Arvelinkin, ettei leiki vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti vielä sekin, että kun minulta ei tullut erikseen "lupaa" lähteä leikkimään, niin Ria ei oma-aloitteisesti tarjoa leikkimistä vieraalle. Jos olisin antanut merkin että "mene vaan", niin tilanne olisi saattanut muuttua. Sekin olisi ehkä vaikuttanut, jos aikaa leikille olisi ollut enemmän. Lelua kävi jossain vaiheessa vähän närppimässä, eli pientä kiinnostusta osoitti kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Testin jälkeen Leena kysyi, että saako kokeilla leikkimistä, ja kun tilanne oli taas erilainen ja annoin Rialle luvan mennä, niin sehän leikki -tosin sievästi ja ei mitenkään kovinkaan tosissaan.
3.a. TAKAA-AJO (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei aloita
3.b. TARTTUMINEN (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään
* Tämäkään ei yllättänyt; taas tilanne olisi saattanut muuttua, jos olisin kehottanut lähtemään perään. Kun ohjaaja on hiljaa eikä anna minkäänlaista kannustusta toimintaan, niin koira ei mene ominpäin tekemään.
4. AKTIVITEETTITASO:
2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
* Selkeästi Ria: kun mitään ei tapahtu niin mitään ei tapahdu ja sillä hyvä ;)
5. ETÄLEIKKI:
a. kiinnostus: 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
b. uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
d. leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
e. yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
* Sama kuin leikissä, eli vieras ihminen ei itsessään ole kovinkaan kiinnostava eikä leikkiinkutsukaan houkuttele.
6. YLLÄTYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ Ei mene ajoissa
d. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
e. jäljellejäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
* Tässä yllätti reaktion voimakkuus: tunsin, kuinka koira pakeni jonnekin huitsin kuuseen, mutten tietenkään nähnyt mitä todellisuudessa tapahtui kun katsoin haalaria. Äänikin pääsi koiralta eli reagoi voimakkaasti kaikin puolin. Kun lopulta uskalsi tulla haalarin luo ja kehuin, purki jännityksen tarttumalla mua hanskasta kiinni; itse asiassa olen aikaisemminkin kuullut ja todennut, että Ria purkaa monissa tilanteissa jännityksen leluun, ja näin pahan pelottelun jälkeen taisi olla sitä mieltä että tässä vaiheessa olis ollut pienen leikin paikka ;)
7. ÄÄNIHERKKYYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. uteliaisuus: 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
c. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
d. jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
* Tämän osion voimakas reaktio yllätti hieman, eli pakeni samalla tavalla kuin haalarilla. Tässäkin odotin loikkaa kohteesta poispäin, mutten suoranaista pakenemista.
8. AAVEET:
a. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
b. tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
c. pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
d. uteliaisuus: 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa
e. kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
* Aaveisiin suhtautumisesta ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia; ajattelin lähinnä, ettei ole mitenkään innolla menossa tutustumaan, mutten oikein osannut ajatella kuinka pitkään menee ennen kuin selvittää tilanteen.
9. LEIKKI 2:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen
* Sama kuin leikki 1, ei tullut yllätyksiä
10. AMPUMINEN:
1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
* Tässä vaiheessa otin oman lelun esiin ja ihan samalla tavalla Ria leikki minun kanssani kuin leikkii aina normaalistikin laukausten aikana; ei siis mitään suurempaa reaktiota eikä merkkejä testin aiheuttamasta kuormittumisesta.
Oli ihan hauska nähdä, että kai sitä oman koiransa tuntee tässä vaiheessa jo melko hyvin, kun mitään suurempaa ylläriä ei tullut vastaan. Toisaalta luonneanalyysin tekeminen on helkutin hankalaa; koira muokkautuu kuitenkin koko ajan läpi elämänsä ja kaikki koettu vaikuttaa reaktioihin. Paljon on opittua käytösmallia mukana ja voi olla, että jos Ria "eläisi pellossa" eikä sen kanssa harrastettaisi, niin reaktiot saattaisivat olla hyvinkin erilaiset. Toisaalta Ria on aina ollut mun mielestä helppo ja nöyrä koira, jonka kanssa ei tarvitse asioista vääntää. Se on vähän sellainen vakava tosikko eikä mikään höslö säheltäjä. Se on rehti ja reilu äidin tyttö :)
Riassa näkyy myös se, että tutut rutiinit luovat sille varmuutta ja turvallisuutta. Esim. tokossa tutut liikkeet ja muut rituaalit ovat se juttu, jonka ansiosta koira tekee rennosti ja on aktiivinen. Kaikki uusi ja ihmeellinen luo tilanteesta riippuen pientä epävarmuutta, mikä näkyy ennemminkin passivoitumisena kuin aktivoitumisena. Liekö tämäkin opittua vai onko se valmiiksi olemassa oleva luonneominaisuus, sen kun tietäisi.
Se on tullut myös todettua, että Ria ei lähde esim. agilityssa vieraan ohjaajan matkaan. Tai jos lähtee, niin tekee hommat puolitehoilla. Vaikka agilityssa kierrokset on korkealla ja agility on maailman parasta, niin siinäkin hommat tehdään oman ohjaajan kanssa. Ajattelin, että kun vuoden vaihteessa itselleni tulee pakollinen ohjaustauko, niin olis ihan jännä koittaa monenko treenikerran jälkeen Rian saisi tekemään oikeasti töitä vieraalle ohjaajalle. Joka tapauksessa: on se vaan yhden ihmisen koira eikä se mua haittaa, päinvastoin -ei sitä tarviikaan kaikkien kanssa kaveerata;) Ja se on just mulle kaikkein paras pikkukelpie!
Testi oli hyvin pitkälti sellainen kokonaisuus jota osasin odottaa. Ainoastaan todella voimakkaat reaktiot haalarilla/räminälaitteella yllättivät hieman. Niissäkin odotin kunnon hypähdystä takavasemmalle, mutten selkeää paikalta pakenemista.
Alla yhteenveto sanoin, Anne kuvasi eli videotakin on luvassa (KIITOS!).
1.KONTAKTI:
a. tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
b. yhteistyö: 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
c. käsittely: 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
* Tyypillinen Ria: Antaa vieraan ihmisen käsitellä/kopeloida itseään, muttei suhtaudu vieraisiin mitenkään ylitsepursuavan innokkaasti -tutut ihmiset ovatkin sitten lukunsa erikseen... ;)
2. LEIKKI 1:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
c. puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen
* Arvelinkin, ettei leiki vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti vielä sekin, että kun minulta ei tullut erikseen "lupaa" lähteä leikkimään, niin Ria ei oma-aloitteisesti tarjoa leikkimistä vieraalle. Jos olisin antanut merkin että "mene vaan", niin tilanne olisi saattanut muuttua. Sekin olisi ehkä vaikuttanut, jos aikaa leikille olisi ollut enemmän. Lelua kävi jossain vaiheessa vähän närppimässä, eli pientä kiinnostusta osoitti kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Testin jälkeen Leena kysyi, että saako kokeilla leikkimistä, ja kun tilanne oli taas erilainen ja annoin Rialle luvan mennä, niin sehän leikki -tosin sievästi ja ei mitenkään kovinkaan tosissaan.
3.a. TAKAA-AJO (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei aloita
3.b. TARTTUMINEN (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään
* Tämäkään ei yllättänyt; taas tilanne olisi saattanut muuttua, jos olisin kehottanut lähtemään perään. Kun ohjaaja on hiljaa eikä anna minkäänlaista kannustusta toimintaan, niin koira ei mene ominpäin tekemään.
4. AKTIVITEETTITASO:
2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
* Selkeästi Ria: kun mitään ei tapahtu niin mitään ei tapahdu ja sillä hyvä ;)
5. ETÄLEIKKI:
a. kiinnostus: 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
b. uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
d. leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
e. yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
* Sama kuin leikissä, eli vieras ihminen ei itsessään ole kovinkaan kiinnostava eikä leikkiinkutsukaan houkuttele.
6. YLLÄTYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ Ei mene ajoissa
d. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
e. jäljellejäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
* Tässä yllätti reaktion voimakkuus: tunsin, kuinka koira pakeni jonnekin huitsin kuuseen, mutten tietenkään nähnyt mitä todellisuudessa tapahtui kun katsoin haalaria. Äänikin pääsi koiralta eli reagoi voimakkaasti kaikin puolin. Kun lopulta uskalsi tulla haalarin luo ja kehuin, purki jännityksen tarttumalla mua hanskasta kiinni; itse asiassa olen aikaisemminkin kuullut ja todennut, että Ria purkaa monissa tilanteissa jännityksen leluun, ja näin pahan pelottelun jälkeen taisi olla sitä mieltä että tässä vaiheessa olis ollut pienen leikin paikka ;)
7. ÄÄNIHERKKYYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. uteliaisuus: 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
c. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
d. jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
* Tämän osion voimakas reaktio yllätti hieman, eli pakeni samalla tavalla kuin haalarilla. Tässäkin odotin loikkaa kohteesta poispäin, mutten suoranaista pakenemista.
8. AAVEET:
a. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
b. tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
c. pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
d. uteliaisuus: 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa
e. kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
* Aaveisiin suhtautumisesta ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia; ajattelin lähinnä, ettei ole mitenkään innolla menossa tutustumaan, mutten oikein osannut ajatella kuinka pitkään menee ennen kuin selvittää tilanteen.
9. LEIKKI 2:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen
* Sama kuin leikki 1, ei tullut yllätyksiä
10. AMPUMINEN:
1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
* Tässä vaiheessa otin oman lelun esiin ja ihan samalla tavalla Ria leikki minun kanssani kuin leikkii aina normaalistikin laukausten aikana; ei siis mitään suurempaa reaktiota eikä merkkejä testin aiheuttamasta kuormittumisesta.
Oli ihan hauska nähdä, että kai sitä oman koiransa tuntee tässä vaiheessa jo melko hyvin, kun mitään suurempaa ylläriä ei tullut vastaan. Toisaalta luonneanalyysin tekeminen on helkutin hankalaa; koira muokkautuu kuitenkin koko ajan läpi elämänsä ja kaikki koettu vaikuttaa reaktioihin. Paljon on opittua käytösmallia mukana ja voi olla, että jos Ria "eläisi pellossa" eikä sen kanssa harrastettaisi, niin reaktiot saattaisivat olla hyvinkin erilaiset. Toisaalta Ria on aina ollut mun mielestä helppo ja nöyrä koira, jonka kanssa ei tarvitse asioista vääntää. Se on vähän sellainen vakava tosikko eikä mikään höslö säheltäjä. Se on rehti ja reilu äidin tyttö :)
Riassa näkyy myös se, että tutut rutiinit luovat sille varmuutta ja turvallisuutta. Esim. tokossa tutut liikkeet ja muut rituaalit ovat se juttu, jonka ansiosta koira tekee rennosti ja on aktiivinen. Kaikki uusi ja ihmeellinen luo tilanteesta riippuen pientä epävarmuutta, mikä näkyy ennemminkin passivoitumisena kuin aktivoitumisena. Liekö tämäkin opittua vai onko se valmiiksi olemassa oleva luonneominaisuus, sen kun tietäisi.
Se on tullut myös todettua, että Ria ei lähde esim. agilityssa vieraan ohjaajan matkaan. Tai jos lähtee, niin tekee hommat puolitehoilla. Vaikka agilityssa kierrokset on korkealla ja agility on maailman parasta, niin siinäkin hommat tehdään oman ohjaajan kanssa. Ajattelin, että kun vuoden vaihteessa itselleni tulee pakollinen ohjaustauko, niin olis ihan jännä koittaa monenko treenikerran jälkeen Rian saisi tekemään oikeasti töitä vieraalle ohjaajalle. Joka tapauksessa: on se vaan yhden ihmisen koira eikä se mua haittaa, päinvastoin -ei sitä tarviikaan kaikkien kanssa kaveerata;) Ja se on just mulle kaikkein paras pikkukelpie!
lauantai 18. lokakuuta 2014
Kuulumisia syyskuulta
BH-KOE 9.9, Iisalmi (tuomari Markku Piippo):
Kai tämä oli nyt sellainen virallinen "lupaus" ainakin itselleni herätellä PK-puolen juttuja uudella innolla ja samalla alkaa asennoitumaan siihen, että ehkä ensi vuonna käytäis katsomassa kuinka ne jälkihommat kokeen muodossa luonnistuu;)
BH-kokeenhan piti olla periaatteessa ihan "läpihuutojuttu" jos ja kun koira pysyy hallinnassa, mutta silti se vaan kummasti jännitti: ohjaajalle täysin uusi maaperä, kaavion muistaminen (toko-ohjaaja kun on tottunut siihen, että kyllä se liikkeenohjaaja kertoo kuinka kaavio kävellään), vieras koira yhtä aikaa kentällä oman suoritusvuoron aikana... Jännitystä ei helpottanut yhtään se, että ensimmäisenä ja toisena suoritusvuoroissa olevat koirat hylättiin heti tottisosuuden jälkeen hallintaongelmien takia :/
Itse kämmäilin parit jutut, annoin mm. jättökäskyn paikallaoloon (varmaan ne säännöt kannattais lukea joskus tarkemmin), mutta koira teki niin kuin ennalta arvelinkin. Hihnaseuraaminen ei ollut mitään loistokasta, ohjaaja saa katsoa itseään peiliin, mut nämä on taas sarjassamme niitä asioita joita ei tarvitse jatkossa osatakaan ;)
Iisalmesta kotiutui siis "vakavasti otettava" PK-koiran alku; BH Maiskis Morinda:) Jos nyt tokon jäätyä toistaiseksi vähän taka-alalle rakentais sen tottiksen sille mallille, että keväällä osattais ainakin esteet ja ehkä vähän muutakin. Esteistä puheenollen: ilmoitin Rian marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille ja siellä aion käyttää treeniaikaani metrisen parissa.
AGIKISAT 28.9, Varkaus (tuomari Jari Helin):
Hylly ja NOLLAVOITTO -ja menolippu vihdoin kolmosiin:) Olihan tämä kolmosiin nousu tällainen pitkä puolentoistavuoden "taistelu", mutta itse koen sen kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta yhdenlaisena arvokkaana opintomatkana; ja nythän se varsinainen "maisteritason" opintie vasta alkaa ;)
Mulla on itseni kanssa suurin tekeminen, eli pää pitäisi oppia pitämään kasassa tilanteessa kuin tilanteessa ja samalla täytyisi oppia luottamaan siihen, että kun itse hoidan oman osuuteni huolella ja tarkkuudella, niin kyllä se koirakin tekee ja osaa <3
Treeneissä pelataan yhteen pääasiassa kivasti, mutta kun sen tunteen saisi vietyä vielä sinne kisatilanteeseenkin... Se on se seuraava tavoite. Kisataan Kajaanissa viikon päästä pari rataa, mutta sitten jätän kisajuoksentelut suosiolla ensi vuoteen. Nyt on taas hyvää aikaa keskittyä pieneen näpertelyyn, mm. keinun nopeuttamiseen ja ihan vaan erilaisiin ohjauskuvioihin.
Syksylle olis hyppytekniikkakurssin ja Kajaanin kisojen lisäksi suunnitelmissa käydä MH-kuvauksessa, joka on itse asiassa jo reilun viikon kuluttua eli 26.10. Sitä ennen pitää ostaa se KAMERA josta oon haaveillut koko kevään ja kesän ;) Muuten kalenteri on harvinaisen tyhjää täynnä koiraharrastusten osalta... Mitähän sitä keksis kun ei osaa tekemättäkään olla?
lauantai 6. syyskuuta 2014
Maaningan kisat 6.9.14
Viisailla ohjausvalinnoilla saattaisi jopa onnistua -tyhmillä otetaan sitten huonoja vientejä ja kieltoja ihan urakalla :/ Tänään Elina Hannikaisen radoilla teemana oli siis esteiden ohitukset. Koira tuntui tosi hyvälle ohjata, eli ihan saa meikäläinen katsoa peiliin jälleen kerran. Taas jäi puuttumaan ohjaamisesta se kunnollinen röyhkeys, vaikka oma fiilis ennen ratoja ja radoilla oli hyvä. Vähän sellaista sinne päin -tekemistä.
Eka rata jäi videoimatta, sieltä kuitenkin hyl. Toka radalta yhden hypyn ja A:n ohitus; video alla. Viitosella jään pyllistelemään koiran taakse; alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi 4-5 väliin, mutta jäin jumiin kolmoselle ja yritin paniikkikääntöä takaa ohjaten -ohi meni viitosesta, totta kai! A:lle vientiä arvoin; ei ollut tiukka vienti ja ajattelin, että vastakäännös on turhan tiukka ohjaus tuollaiseen kohtaan. Heitin sitten vaan muurille ja ajattelin, että kyllä se A:n ottaa, mut varmaan olis tuohonkin tarvinnut tehdä vähän jotain... Linjata muuria, jarruttaa, ihan mitä vaan. Taas vaan oletin enkä ohjannut.
No mutta päivän plussat: Koira tuntui kivalle viedä, kepit olivat molemmilla radoilla priimaa ja uskalsin tehdä irtoamisia sivuttaissuunnassa (nämä + taaksejäännit on edelleen kisaradoilla vähän riski, jättää herkästi viimeisen välin tekemättä kun tulee kiire perään) ja kontakteilla ei jäänyt killumaan liian ylös -mietin tosin, että pitäisikö noiden nopeiden vapautusten vastapainoksi välillä ottaa vähän maltillisempia seisotuksia 2on-2offissa? Nyt ollaan saatu taas alasmenoja nopeammiksi nopeilla vapautuksilla.
Eka rata jäi videoimatta, sieltä kuitenkin hyl. Toka radalta yhden hypyn ja A:n ohitus; video alla. Viitosella jään pyllistelemään koiran taakse; alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi 4-5 väliin, mutta jäin jumiin kolmoselle ja yritin paniikkikääntöä takaa ohjaten -ohi meni viitosesta, totta kai! A:lle vientiä arvoin; ei ollut tiukka vienti ja ajattelin, että vastakäännös on turhan tiukka ohjaus tuollaiseen kohtaan. Heitin sitten vaan muurille ja ajattelin, että kyllä se A:n ottaa, mut varmaan olis tuohonkin tarvinnut tehdä vähän jotain... Linjata muuria, jarruttaa, ihan mitä vaan. Taas vaan oletin enkä ohjannut.
No mutta päivän plussat: Koira tuntui kivalle viedä, kepit olivat molemmilla radoilla priimaa ja uskalsin tehdä irtoamisia sivuttaissuunnassa (nämä + taaksejäännit on edelleen kisaradoilla vähän riski, jättää herkästi viimeisen välin tekemättä kun tulee kiire perään) ja kontakteilla ei jäänyt killumaan liian ylös -mietin tosin, että pitäisikö noiden nopeiden vapautusten vastapainoksi välillä ottaa vähän maltillisempia seisotuksia 2on-2offissa? Nyt ollaan saatu taas alasmenoja nopeammiksi nopeilla vapautuksilla.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Agilitya
Pienen painostuksen "uhrina" yritän taas sadannen kerran skarpata blogipäivitysten suhteen ;)
Ollaan oltu rehellisesti tokotauolla SM:ien jälkeen lukuunottamatta suunnittelemattomia hömppä- eli hauskanpitotreenejä. On muuten tehnyt ihan hyvää, ainakin ohjaajalle! Ainoastaan seuraamista ollaan muistuteltu pienestä BH:ta silmälläpitäen (on muuten saakelin tylsä kaavio!) ja samalla totesin, ettei Ria osaa seurata hihnassa enkä minä osaa käyttää hihnaa. Yritän nyt asennoitua kuitenkin niin, että mennään pitämään hauskaa enkä halua luoda turhaa painetta yhden typerän taluttimen takia.
Sen sijaan agilityyn ollaan yritetty nyt panostaa koko ajan edestä; täytyy juosta kun vielä pystyy, vaikkakin alkaahan tuo meno auttamattomasti hidastua... Ja niihin videoihin: alkuun pätkää viime tiistailta, jonka Anna kiltisti kuvasi ja siirsi nettiin -kiitos! :) Eka kiekka on kuvaamatta, siinä lähinnä taisteltiin keppien jälkeisen käännöksen kanssa kun meni useamman kerran renkaan ohi. Itse valutin valssia miten sattuu, mut sitten kun sain käännöksen kohdilleen niin kääntyihän se koirakin. Muuten ei tainnut olla mitään suurempaa mainittavaa. Tuossa toka kierroksen vedossa (joka on siis alla videona) ahnehdin hallin päätyä kohti mentävän hyppysuoran (21-22) kanssa, eli liike lakkasi ja yritin saada äänellä etenemään -eihän se tietenkään noin toimi. Sylivekit on kans näköjään jotain epämääräistä räiskimistä, voi kun joskus oppisi rauhoittamaan kädet ja viemään ohjaukset loppuun :/
https://www.youtube.com/watch?v=o0l8n0hgsic&feature=youtu.be
Vasemmalla puolen yllä olevan radan piirustus. Jälkikäteen oivalsin, että meille ei ole kyllä ihan arkipäivää vetää 31 esteinen rata muutamalla "rikkoutumisella" läpi, vaikkakin kauneusvirheitä piisaa. Tulee kuitenkin hyvä tunne siitä, että saa hyvän rytmin päälle ja meno on sujuvaa:)
![]()
Ollaan oltu rehellisesti tokotauolla SM:ien jälkeen lukuunottamatta suunnittelemattomia hömppä- eli hauskanpitotreenejä. On muuten tehnyt ihan hyvää, ainakin ohjaajalle! Ainoastaan seuraamista ollaan muistuteltu pienestä BH:ta silmälläpitäen (on muuten saakelin tylsä kaavio!) ja samalla totesin, ettei Ria osaa seurata hihnassa enkä minä osaa käyttää hihnaa. Yritän nyt asennoitua kuitenkin niin, että mennään pitämään hauskaa enkä halua luoda turhaa painetta yhden typerän taluttimen takia.
Sen sijaan agilityyn ollaan yritetty nyt panostaa koko ajan edestä; täytyy juosta kun vielä pystyy, vaikkakin alkaahan tuo meno auttamattomasti hidastua... Ja niihin videoihin: alkuun pätkää viime tiistailta, jonka Anna kiltisti kuvasi ja siirsi nettiin -kiitos! :) Eka kiekka on kuvaamatta, siinä lähinnä taisteltiin keppien jälkeisen käännöksen kanssa kun meni useamman kerran renkaan ohi. Itse valutin valssia miten sattuu, mut sitten kun sain käännöksen kohdilleen niin kääntyihän se koirakin. Muuten ei tainnut olla mitään suurempaa mainittavaa. Tuossa toka kierroksen vedossa (joka on siis alla videona) ahnehdin hallin päätyä kohti mentävän hyppysuoran (21-22) kanssa, eli liike lakkasi ja yritin saada äänellä etenemään -eihän se tietenkään noin toimi. Sylivekit on kans näköjään jotain epämääräistä räiskimistä, voi kun joskus oppisi rauhoittamaan kädet ja viemään ohjaukset loppuun :/
https://www.youtube.com/watch?v=o0l8n0hgsic&feature=youtu.be
Vasemmalla puolen yllä olevan radan piirustus. Jälkikäteen oivalsin, että meille ei ole kyllä ihan arkipäivää vetää 31 esteinen rata muutamalla "rikkoutumisella" läpi, vaikkakin kauneusvirheitä piisaa. Tulee kuitenkin hyvä tunne siitä, että saa hyvän rytmin päälle ja meno on sujuvaa:)
maanantai 7. heinäkuuta 2014
TOKO SM 2014 -tunnelmia kuvin
Huikea TOKO SM -viikonloppu Porissa ylitti kyllä kaikki odotukset moninkertaisesti! Ei löydy järkeviä sanoja kertomaan fiiliksistä, joten kuvat kertokoon tunnelmaa:)
Lauantain tulos EVL1 298,5 KP sij. 5./103! -> Paikka sunnuntain finaaliin!
Sunnuntain tulos EVL1 269,25 sij. 14./20 -> Sijoitus kahden päivän yhteistuloksella SM13 :)
Kiitos kuvista Veera Waarna:)
Lauantain tulos EVL1 298,5 KP sij. 5./103! -> Paikka sunnuntain finaaliin!
Sunnuntain tulos EVL1 269,25 sij. 14./20 -> Sijoitus kahden päivän yhteistuloksella SM13 :)
Kiitos kuvista Veera Waarna:)
KUVIA LAUANTAILTA 5.7:
Meijän tiimi:)
Ennen kehiä...
Missämissä oma...
Löytyi!
Tarkkana merkillä
Ruudusta kiireesti seuraamaan
Merkillä jälleen, nyt odotetaan ohjatun kapulalle pääsyä
Ohjatun palautus kovalla kiireellä
Jes!!
Luoksetulon maahanmeno
Onnistuttiin! :)
SUNNUNTAI 6.7:
Oman vuoron odottelua. Ehket saattaa ihan himpun verran jännittää...
Istuminen ryhmässä; bc:t ja vääränrotuinen;)
Makuu ryhmässä häirittynä
Hyvin!
Seuraaminen
Vakavaa hommaa ;)
Pakollinen ruutuliikkeen välipysähdys
Ohjatun aloitus
Jälleen tarkkana merkillä
Nouto -se paras juttu tässä "työnteossa" :)
Kiire kiire....
No jopas osattiin!
Oman palautus
Hyppynouto
Viimeinen liike ohi! Huima fiilis!!
KIITOS RIA! <3
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Agilitykuulumisia
Elossa ollaan ;) Ja ollaanpa ihan treenattu ja kisattukin melkoisen ahkerasti! Aloitetaan purkamaan tätä blogihiljaisuutta agilitykuulumisilla, seuraava postaus voisi painottua sitten vaikkapa tokoon.
Huhti-toukokuussa kisailtiin suhteellisen ahkerasti ja vihdoin se päivä koitti, jota tässä on vuoden ajan odoteltu: useampi kisarata peräkkäin tuntui hallitulta ja hyvältä kokonaisuudelta, me tehtiin paljon läheltä piti nollia, ja sitten muutama ihan oikea nollakin: Kajaanissa 26.4 saatiin luvanolla Minna Väyrysen radalla, Joensuussa 1.5 Reetta Mäkelän radalta SERT ja siirto kakkosiin, ja kakkosten ensimmäinen luvanolla Varkaudessa 18.5 Anne Huittisen tuomaroimana. Voin sanoa, että kaiken tämän säätämisen jälkeen onnistumiset ovat maistuneet niiiiin makealta! Aikaahan tähän meni, mutta heikkoina hetkinä on vaan ollut pakko uskoa siihen, että kyllä ne palaset loksahtelevat paikoilleen. Ja se paras fiilis on ehdottomasti tullut kuitenkin siitä, että nyt me pelataan ajoittain jo ihan kivasti Rian kanssa yhteen! Tietty edelleen vastaan tulee niitä "totaalileviämisiäkin", mutta kai ne kuuluu asiaan ;)
Talven aikana onnistuttiin saamaan yksi suurempi ongelmainen aikaiseksi: keinu. Alkuvuodesta Ria tuli Jyväskylän kisaradalla kesken keinun pois, eli lähti kiipeämään, mut melkein heti loikkasi sivusta alas. Ajattelin tuolloin, että se oli jokin yksittäinen työtapaturma, enkä tehnyt asiasta suurempaa numeroa. Seuraavan kerran ongelma ilmeni Seppo Savikon valmennuksessa Hukkahallilla maaliskuussa, eli Ria suorastaan väisti keinua. Kevään kisaradoilla himmasi keinulla ihan älyttömän paljon useamman kerran, mutta pois loikkasi ainoastaan Kajaanin ekalla radalla huhtikuussa. Ollaankin nyt palattu esteosaamistreeniin ja oon käyttänyt makupala-apua keinun päässä. Tuntuisi toimivan, ainakin eilisten möllien perusteella.
Toinen murheenkryyni on ollut puomi. Tajusin, että sen esteen kohdalla vähän kaikki on mennyt kisaamisen myötä metsään: liikeavulla (vedättämällä) tulee paremmin, mut ei osaa puomia jos jään taakse. Kisaradalla on tullut myös esiin sitä, että mun mielestä odottaa liikaa radan jatkumista, eli himmaa laskeutumisosalla, jännittyy, ja odottaa tule-käskyä. Jokaisessa kisassa oon vaatinut alas asti, mut todennäköisesti vähän väärin keinoin... Ei se "pumppaaminen" (=miljoona kiipee-käskyä) kouluta koiraa pätkääkään... Puomiakin ollaan tehty nyt treeneissä erillisenä ja mahdollisimman erilaisilla versioilla ja paljolla palkalla; lähinnä oon jäänyt taakse, jotta mun liikeapu ei olis mukana. Palkkaaminen on helppoa silloin, kun puomia tehdään erillisenä esteenä (syö namin), mutta osana rataa paras palkka on itse radan jatkuminen, eli makupalapalkkaaminen tuntuu lähinnä koiran "kiusaamiselta".
Käytiin eilen mölleissä tsekkaamassa kontaktiosaaminen. Rata oli helppo, ja mukana oli onneks kaikki kontaktit. Sama rata tehtiin kahteen kertaan. Ekalla kierroksella vein makupalan keinun päähän, teki ihan superhienon keinun vaikkei tainnut kyllä namista paljon välittää :) Puomilla ei jäänyt killumaan liian korkealle, vaikkei mitään tykkivauhtia alas tullutkaan. Mut tässä vaiheessa pääasia, ettei tosiaan jäänyt seisoskelemaan keskelle laskeutumisosaa!
Kiitos Annelle kuvaamisesta, ihana kun joku vaivautuu laittamaan videot vieläpä youtubeenkin :) Hävettää katsoa taas tuota omaa "laiskottelua" (mm. keppejä ennen hypyillä olisin voinut oikeasti edes yrittää kääntää :P), mut näytettäköön videot tuon hienon keinun takia. Ekalla radalla en tajunnut rimaa ennen kuin radan jälkeen, mut Ria kyllä pudottelee niiiin äärimmäisen harvoin että laitettakoon tuo vaikkapa meikäläisen A-ilakoinnin piikkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=nYiTpGelhYM
Huhti-toukokuussa kisailtiin suhteellisen ahkerasti ja vihdoin se päivä koitti, jota tässä on vuoden ajan odoteltu: useampi kisarata peräkkäin tuntui hallitulta ja hyvältä kokonaisuudelta, me tehtiin paljon läheltä piti nollia, ja sitten muutama ihan oikea nollakin: Kajaanissa 26.4 saatiin luvanolla Minna Väyrysen radalla, Joensuussa 1.5 Reetta Mäkelän radalta SERT ja siirto kakkosiin, ja kakkosten ensimmäinen luvanolla Varkaudessa 18.5 Anne Huittisen tuomaroimana. Voin sanoa, että kaiken tämän säätämisen jälkeen onnistumiset ovat maistuneet niiiiin makealta! Aikaahan tähän meni, mutta heikkoina hetkinä on vaan ollut pakko uskoa siihen, että kyllä ne palaset loksahtelevat paikoilleen. Ja se paras fiilis on ehdottomasti tullut kuitenkin siitä, että nyt me pelataan ajoittain jo ihan kivasti Rian kanssa yhteen! Tietty edelleen vastaan tulee niitä "totaalileviämisiäkin", mutta kai ne kuuluu asiaan ;)
Talven aikana onnistuttiin saamaan yksi suurempi ongelmainen aikaiseksi: keinu. Alkuvuodesta Ria tuli Jyväskylän kisaradalla kesken keinun pois, eli lähti kiipeämään, mut melkein heti loikkasi sivusta alas. Ajattelin tuolloin, että se oli jokin yksittäinen työtapaturma, enkä tehnyt asiasta suurempaa numeroa. Seuraavan kerran ongelma ilmeni Seppo Savikon valmennuksessa Hukkahallilla maaliskuussa, eli Ria suorastaan väisti keinua. Kevään kisaradoilla himmasi keinulla ihan älyttömän paljon useamman kerran, mutta pois loikkasi ainoastaan Kajaanin ekalla radalla huhtikuussa. Ollaankin nyt palattu esteosaamistreeniin ja oon käyttänyt makupala-apua keinun päässä. Tuntuisi toimivan, ainakin eilisten möllien perusteella.
Toinen murheenkryyni on ollut puomi. Tajusin, että sen esteen kohdalla vähän kaikki on mennyt kisaamisen myötä metsään: liikeavulla (vedättämällä) tulee paremmin, mut ei osaa puomia jos jään taakse. Kisaradalla on tullut myös esiin sitä, että mun mielestä odottaa liikaa radan jatkumista, eli himmaa laskeutumisosalla, jännittyy, ja odottaa tule-käskyä. Jokaisessa kisassa oon vaatinut alas asti, mut todennäköisesti vähän väärin keinoin... Ei se "pumppaaminen" (=miljoona kiipee-käskyä) kouluta koiraa pätkääkään... Puomiakin ollaan tehty nyt treeneissä erillisenä ja mahdollisimman erilaisilla versioilla ja paljolla palkalla; lähinnä oon jäänyt taakse, jotta mun liikeapu ei olis mukana. Palkkaaminen on helppoa silloin, kun puomia tehdään erillisenä esteenä (syö namin), mutta osana rataa paras palkka on itse radan jatkuminen, eli makupalapalkkaaminen tuntuu lähinnä koiran "kiusaamiselta".
Käytiin eilen mölleissä tsekkaamassa kontaktiosaaminen. Rata oli helppo, ja mukana oli onneks kaikki kontaktit. Sama rata tehtiin kahteen kertaan. Ekalla kierroksella vein makupalan keinun päähän, teki ihan superhienon keinun vaikkei tainnut kyllä namista paljon välittää :) Puomilla ei jäänyt killumaan liian korkealle, vaikkei mitään tykkivauhtia alas tullutkaan. Mut tässä vaiheessa pääasia, ettei tosiaan jäänyt seisoskelemaan keskelle laskeutumisosaa!
Kiitos Annelle kuvaamisesta, ihana kun joku vaivautuu laittamaan videot vieläpä youtubeenkin :) Hävettää katsoa taas tuota omaa "laiskottelua" (mm. keppejä ennen hypyillä olisin voinut oikeasti edes yrittää kääntää :P), mut näytettäköön videot tuon hienon keinun takia. Ekalla radalla en tajunnut rimaa ennen kuin radan jälkeen, mut Ria kyllä pudottelee niiiin äärimmäisen harvoin että laitettakoon tuo vaikkapa meikäläisen A-ilakoinnin piikkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=nYiTpGelhYM
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Tokokoe Varkaus 11.1.14 (videot lisätty 16.1)
Mutta siis itse kokeeseen. Tuomarina toimi Salme Mujunen. Ei mikään tiukimmasta päästä oleva, mutta osasi kyllä ottaa onneksi ihan aiheellisesti pisteitä mm. epätarkkuuksista (vinoista perusasennoista jne). Kahdelle kisaajalle napsahti jopa punainen kortti kehästä poistumisen takia. Kehäsuunnitelma oli erittäin helppo; kehässä ei ollut MITÄÄN ylimääräisiä merkkejä, eli esim. ennen ruutuliikettä kerättiin luoksetulomerkit pois jne. Voi kehätoimitsijaparkoja!! Erittäin kisaajaystävällinen suunnitelma, mutta mun mielestä merkkien kanssa venkslaaminen oli aivan turhaa. Jos ei EVL-tason koirat selviä normaalista merkkimäärästä, niin sitten on jotain mennyt koulutuksessa vikaan. Mutta siis näin tällä kertaa. Yksilöliikkeet suoritettiin viidessä osassa: 1. seuraaminen ja zeta 2. luoksetulo 3. ruutu 4. ohjattu 5. hyppynouto, tunnari, kauko-ohjaus. Me oltiin suoritusvuorossa neljänsiä, kisaajia oli kaikenkaikkiaan kymmenen.
Paikallaoloissa ei ollut taaskaan mitään sen suurempaan, tosin piilosta palattuani huomasin että Rian nenä kävi maassa. Näistä molemmista 10.
Seuraaminen tuntui asenteen puolesta hyvälle! Paula oli kuvannut seuraamista kännykällään ja sen mitä siitä näin niin tykkäsin hännästä ja ilmeestä. Siihen se hyvä sitten taisikin jäädä: edisti erityisesti kaavion alkuosassa, hitaassa käynnissä pää oli levoton, pieniä epätarkkuuksia oli siellä täällä. Pisteitä 8,5.
*Videosta puuttuu alkuosa, tässä siis juoksuosuus ja hidas käynti:
Zeta. Miks tämä ei voi koskaan onnistua edes vahingossa?! Liikejärjestys oli maa-istu-seiso. Seuraaminen oli keskittymätöntä, vilkuili merkkejä. Maahanmenon osais tehdä nopeamminkin, vieläpä taisi haistella siinä. Istuminen ok. Seisominen ok mutta vapautti itsensä tosi iloisen näköisenä kun kävelin kohti!! Tuli sitten käskystä seuraamaan jotta saatiin tehtyä loppuun. Zetassa säätäminen alkaa olla jo meidän tavaramerkki... En keksi enää muuta, kuin että tätä pitäis päästä tekemään seuraamisen päälle ehkä sataan eri paikkaan. Pisteitä tästä 5,5.
*Tästäkin puuttuu pieni pätkä alusta:
Luoksetulo oli mun mielestä hyvä. Teki napakat asennot, mut annoin seiso -käskyn liian myöhään. Pisteitä 8.
Ruudussa ei erityistä moitittavaa. Täysi 10!
Ohjattuun noutoon luotin täysin ja mentiin tekemään tätä rinta rottingilla... Mutta joskus on hyvä saada niitä pieniä näpäytyksiä :P Meni hyvin merkille, lähti hyvin kapulalle (vasen), mut viime hetkellä vaihtoi keskimmäiseen! ERITTÄIN harvinainen temppu! Sain pysäytettyä ennen kuin oli keskimmäisellä, ja korjasi käskystä takas vasemmalle. Ruma tarttuminen, kapula lensi eteenpäin. Palautus kohti vieressäni seisovaa tuomaria joten annoin lopussa varuilta vielä ylimääräisen sivu-käskyn. Mitä säätöä! :) Pisteitä jäi vielä vaivaiset 5.
Hyppynouto oli Riamainen ja siitä 10.
Tunnari ok, tosin palautukseen olisin halunnut vähän enemmän vauhtia vaikka tuli kyllä laukalla. Nyt laski itse tosi hyvin kierroksia ja teki töitä hosumatta. Alkuviikosta palautteli vääriä, johon jouduin puuttumaan. Ehkä se oli hyväkin juttu kun nyt oli niin tarkkana. Himpun vino perusasento palautuksessa, pisteitä 9,5.
Kauko-ohjaus oli melkein täysi kymppi jopa itsenikin mielestä. Pienen pieni liikkuminen s-i vaihdossa, mutta muuten tekniikkapuhtaat vaihdot. Pisteitä 9,5.
EVL1, 275,5p ---> TK4!
Samassa kokeessa valioitui Marin Soma -aussie ja Pirjon Pop -bc. Alkuviikosta (6.1) Annan Kepo -belgi sai myöskin kolmannen EVL1 -tuloksen. Sehän meinaa siis sitä että bileitä on tiedossa! :)
TK4 x 3: Ria, Soma ja Pop :)
Sunnuntaina 12.1 me sitten vähän misseiltiin Kajaanissa :D Ria on nätti kuin karkki ja esiintyi Veeran toimiessa handlerina ihan hurjan hienosti, mutta siitäkin huolimatta saadaan käydä kehässä vielä joskus toistekin. Tuomarina oli Latvialainen Zake Ligita:
"Nice feminin bitch. Correct type. Correct type of head, but overshot bite needs stronger underjaw. Exc neck. Straight topline a bit sloping croup. Enough volyme of body. Well argulated. Good mover. Correct temperament. Because of bite disqualification."
maanantai 13. tammikuuta 2014
Mennyttä ja tulevaa...
Tovi jos toinenkin on taas ehtinyt vierähtää viimeisimmästä päivityksestä. Vuosikin ehti vaihtua tässä välissä; siksipä pieni yhteenveto vuoden 2013 tapahtumista.
TOKO: Viime vuoden aikana tapahtui se asia, joka tuntuu harrastamisessa kaikkein parhaimmalle: Riasta kuoriutui vuoden aikana koira, joka tuntuu istuvan omiin näppeihini kuin täydellisen sopiva hansikas :) Tapa, jolla haluan viedä koiraa tokossa (kuin myös tottiksessa) eteenpäin, alkoi selkeytyä. Tajusin, että pystyn oikeasti vaatimaan asioita, enkä joudu varomaan että koira "sammuu" tai "lässähtää" -päinvastoin! Tämän oivallettuani alkoi tekemiseen tulla entistä enemmän voimaa ja asennetta, eli juuri niitä asioita joita tekemisessä arvostan. Tuo koira kyllä antaa paljon kun sille vaan osaa kertoa että mitä siltä haluaa. Yksinkertaista!
Kokeiden valossa viime vuosi ylitti odotukset. Toko SM:ien luokkavoitto oli kirsikkana kakun päällä! Se vahvisti entisestään omaa luottamustani siihen, että koira kykenee toimimaan vaativammissakin olosuhteissa.
Tämä vuosi alkoi tokon osalta lupaavissa merkeissä: Saimme kolmannen EVL1 -tuloksen Varkaudessa 11.1.14, eli yksi tavoite on nyt saavutettu (kisaraportin kirjoitan blogiin myöskin ihan lähipäivinä). TK4 Maiskis Morinda, ei kuulosta yhtään hullummalta;) Hieno tunne kun pääsee tiettyyn tavoitteeseen, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö työtä piisaisi ja paljon. Nyt on kuitenkin motivaatio huipussaan ja visiot tämän vuoden kuvioista selvillä. Seuraava suurempi tavoite olisi ensi kesän SM:t. Hauska päästä katsomaan että mihin taidot riittää Suomen parhaimpien joukossa!
AGILITY: Laji, jossa koira koulutti viime vuoden aikana ohjaajaansa paljon enemmän kuin ohjaaja koiraa. Hetkittäin tulee edelleen se tunne, että onko minusta oikeasti tähän, mutta sitten taas se prkl-asenne vie voiton. Ei löydetty Rian kanssa yhteistä rytmiä kisaradoille, joten tuloksilla ei juhlittu. Kun joku kaunis päivä tämä homma alkaa luistaa, niin voin sanoa että se tunne tulee olemaan suurenmoinen! Ihan pieniä väläyksiä siitä on silloin tällöin näkyvissä... Maailman vaikein laji -oonkohan joskus sanonut tuon aikaisemminkin? ;)
PK: Jälkeä tehtiin viime vuonna aivan naurettavan vähän! Tänä vuonna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä treenaamisen kanssa. BH-koetta ajattelin keväälle, ehkä huhti-toukokuulle.
TOKO: Viime vuoden aikana tapahtui se asia, joka tuntuu harrastamisessa kaikkein parhaimmalle: Riasta kuoriutui vuoden aikana koira, joka tuntuu istuvan omiin näppeihini kuin täydellisen sopiva hansikas :) Tapa, jolla haluan viedä koiraa tokossa (kuin myös tottiksessa) eteenpäin, alkoi selkeytyä. Tajusin, että pystyn oikeasti vaatimaan asioita, enkä joudu varomaan että koira "sammuu" tai "lässähtää" -päinvastoin! Tämän oivallettuani alkoi tekemiseen tulla entistä enemmän voimaa ja asennetta, eli juuri niitä asioita joita tekemisessä arvostan. Tuo koira kyllä antaa paljon kun sille vaan osaa kertoa että mitä siltä haluaa. Yksinkertaista!
Kokeiden valossa viime vuosi ylitti odotukset. Toko SM:ien luokkavoitto oli kirsikkana kakun päällä! Se vahvisti entisestään omaa luottamustani siihen, että koira kykenee toimimaan vaativammissakin olosuhteissa.
Tämä vuosi alkoi tokon osalta lupaavissa merkeissä: Saimme kolmannen EVL1 -tuloksen Varkaudessa 11.1.14, eli yksi tavoite on nyt saavutettu (kisaraportin kirjoitan blogiin myöskin ihan lähipäivinä). TK4 Maiskis Morinda, ei kuulosta yhtään hullummalta;) Hieno tunne kun pääsee tiettyyn tavoitteeseen, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö työtä piisaisi ja paljon. Nyt on kuitenkin motivaatio huipussaan ja visiot tämän vuoden kuvioista selvillä. Seuraava suurempi tavoite olisi ensi kesän SM:t. Hauska päästä katsomaan että mihin taidot riittää Suomen parhaimpien joukossa!
AGILITY: Laji, jossa koira koulutti viime vuoden aikana ohjaajaansa paljon enemmän kuin ohjaaja koiraa. Hetkittäin tulee edelleen se tunne, että onko minusta oikeasti tähän, mutta sitten taas se prkl-asenne vie voiton. Ei löydetty Rian kanssa yhteistä rytmiä kisaradoille, joten tuloksilla ei juhlittu. Kun joku kaunis päivä tämä homma alkaa luistaa, niin voin sanoa että se tunne tulee olemaan suurenmoinen! Ihan pieniä väläyksiä siitä on silloin tällöin näkyvissä... Maailman vaikein laji -oonkohan joskus sanonut tuon aikaisemminkin? ;)
PK: Jälkeä tehtiin viime vuonna aivan naurettavan vähän! Tänä vuonna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä treenaamisen kanssa. BH-koetta ajattelin keväälle, ehkä huhti-toukokuulle.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Yksikätisenä
Perjantaina laskin pimeässä metsässä persmäkeä: märkä, lehtien peittämä ja liukastama polku ja hups -jalat alta ennen kuin ehdin tajutakaan. Siinä rytäkässä otin sitten kädellä vastaan ja kurjasti kävi. Oikean ranteen värttinäluu meni poikki, ja se on yritetty vetää oikeaan asentoon kolmeen eri otteeseen. Huomenna kuvataan neljännen kerran ja jos ei ole pysynyt paikoillaan, niin sitten leikataan. Kylläpä pienestä liukastumisesta tuli suuri harmi!
Sattuneesta syystä viikonlopun kisasuunnitelmat kariutuivat. Taitaa ikävä kyllä jäädä muutenkin loppuvuoden kisat tauolle; pienesti tosin elättelen toivetta, ettei leikkaukseen tarvitsisi mennä vaan toipuminen pääsisi jo nyt täyteen vauhtiin. Ja se meinaisi siinä tapuksessa sitä, että jo viiden viikon kuluttua vois alkaa homma olla voiton puolella. Päivä ja viikko kerrallaan, ei muu auta.
Näin ne kuviot saattavat muuttua yllättäin. Tällä hetkellä suuria saavutuksia ovat paidan pukeminen ja suihkussa käyminen -blogia päivitän kunhan joskus voin lisätä saavutuksiin kentälle pääsemisen;)
Sattuneesta syystä viikonlopun kisasuunnitelmat kariutuivat. Taitaa ikävä kyllä jäädä muutenkin loppuvuoden kisat tauolle; pienesti tosin elättelen toivetta, ettei leikkaukseen tarvitsisi mennä vaan toipuminen pääsisi jo nyt täyteen vauhtiin. Ja se meinaisi siinä tapuksessa sitä, että jo viiden viikon kuluttua vois alkaa homma olla voiton puolella. Päivä ja viikko kerrallaan, ei muu auta.
Näin ne kuviot saattavat muuttua yllättäin. Tällä hetkellä suuria saavutuksia ovat paidan pukeminen ja suihkussa käyminen -blogia päivitän kunhan joskus voin lisätä saavutuksiin kentälle pääsemisen;)
tiistai 5. marraskuuta 2013
Suunnitelmia loppuvuodelle
Sunnuntain koetta odotan oikeestaan ihan yllättävän kovasti. Ollaan tehty muutamia pieniä muutoksia
joihinkin liikkeisiin, joten on ihan hauska päästä testaamaan että ollaanko menty oikeaan suuntaan.
Yksi "uuden treenityylin" liike on seuraaminen. Oon jättänyt namien käytön tosi vähälle, eli oon palkkaillut pääasiassa lelulla. Mun mielestäni tätä kautta ollaan saatu taas hyvä ilme. Paikka on edelleen liian edessä, joten palkkaan lelulla selän taakse ja ehkä jotain pientä valonpilkahdusta on ollut paikan paranemisestakin näkyvissä aina ajoittain... Takaosan jumppaa on tehty "pentutreeninä" pesuvadin päällä pyörimällä + ilman pesuvatia paikallaan pyörimällä. Jos pylly on laiska, niin annan kädellä muistutuksen, eli napautan lonkkaan -aikaisemmin fyysinen huomautus teki koirasta epävarman, nyt se aktivoi koiraa!
Kauko-ohjauksessa s-i vaihtokäsky meni uusiksi. "Pakki" sanalla Ria ajattelee paremmin taaksepäin, eli tällä mennään nyt seuraava koe. Katottiin Tanjan kanssa maanantain treenissä Rian kauko-ohjauksen seisomisia, ja nimenomaan eroa m-s ja i-s välillä. Alla kuvamateriaalia; m-s on niiiiiin etupainoinen, että siitä on melko vaikeaa päästä hyvin istumaan... Pitäis opettaa siirtämään paino taakse. "Pakki" -käskyllä siis lähtee ajattelemaan peruuttamista tuosta huonosta seisomisesta, mutta kun annan käsimerkin niin istahtaa -toimii ainakin toistaiseksi!
Maa-seiso:
Istu-seiso:
Zetaan on tehty varmuutta toistojen kautta: kokonaisena liikkeenä kisatyyliin, lenkin yhteydessä jääviä kuuntelupelinä palkaten, kentällä niin että alla on palkattomia liikkeitä.... Jos ei edelleenkään onnistu kokeessa, niin sitten en enää tiedä että mitä kokeilen. Ehkä tässäkin on vaan se juttu, että ollaan treenattu tätä liikettä aikaisemmin aivan liian vähän -ja toisaalta on kyllä pieni pelko, että ollaanko treenattu edelleenkään tarpeeksi? Mut kohtapa se nähdään.
Yleisesti viime aikaisista tokotreeneistä sen verran, että ollaan jonkin verran ketjutettu liikkeitä ns. palkatta, tai oikeammin sosiaalista palkkausta käyttäen; oon suunnitellut treenejä niin, että tehdään liikkeitä 2-4 seteissä, jonka jälkeen tulee vasta lelu. Sarjassamme niitä asioita, joita tulee treenattua aivan liian vähän... On vaan niiin helppo kaivaa aina se lelu taskusta ja unohtaa, että ohjaajan tyytyväisyys koiran tekemiseen ja vilpitön ilon tunne ja koiran kehuminen ovat jo itsessään yksi palkka -ja ainoa palkka jota pystyt koekehässä käyttämään! Tärkeääkin tärkeämpi asia siis.
Agilityn osalta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, mut ehkä oon saanut hieman selkeytettyä päässäni niitä asioita, joihin on tultava muutos jos meinaa saada homman edes jonkinlaiseen pakettiin:
1.) Minä! Miksi mietin esim. kisatilanteissa rataan tutustuessani, että "kun en kuitenkaan ehdi niin tehdään sitten sillä huonommalla vaihtoehdolla". En luota omaan tekemiseen, en rohkene aina edes yrittää sitä kaikkein parasta vaihtoehtoa. Miten voi tietää mihin pystyy jos ei koskaan edes kokeile?
2.) Koira: estelukitusten pitäminen ja ohjauksiin tuleminen; näissä oltava tosi mustavalkoinen, eli en saa sallia minkään sortin luistamisia jos omalta osaltani oon onnistunut antamaan ohjauskäskyt ajallaan. Menee muuten tosi helposti kilpajuoksuksi, jossa esteet on vasta toisarvoinen asia...
Hyvä tästä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin;)
torstai 24. lokakuuta 2013
Lainakoiran ohjaamista ja tokon luokkatreeni
Su ja ma ajettiin ACElle. Anna oli flunssainen, joten sain tilaisuuden ohjata Kepoa. Oon joskus vuosi takaperin tehnyt Kepon kanssa jotain ihan pientä "pentutreeniä", mut muuten en ole ohjaksissa ollut. Ihan huippu tilaisuus kokeilla maxikoiran viemistä radalla! Sanoinkin, että nyt tämä alkaa vasta tuntua agilitylta kun on nuo hypytkin mukana, ja koira siis oikeasti hyppää! Tosi paljon enemmän joutui miettimään sitä, että kuinka paljon koira tarvitsee tilaa hypyille vienneissä jne kuin Rian kanssa. Ja toinen suuri ero oli se, että pääsin esim. niistosta liikkumaan tehokkaammin alta pois kuin mitä olen tottunut Rian kanssa tekemään -samalla siis oivalsin, miltä ohjaaminen tuntuu kun koira ei poista estelukituksia ohjaajan liikkeen mukana, vaan hoitaa annetut tehtävät rehdisti loppuun saakka. Sitä suuremmalla syyllä aletaan tehotreenata Riankin kanssa nämä asiat kuntoon (jotka ois tosin pitäny treenata jo aikapäiviä sitten...).
Kepo oli sunnuntaina tosi kuuliainen, teki kontaktit ja kepit hienosti jne. Maanantain treenissä oli selvästi jo röyhkeämpi ja kuumui enemmän, ja radalla oli vaikeampia kohtia jotka tuottivat vähän vääntöä. Sain myös mukavan tällin sormeeni kun tartuttiin Kepon kanssa narulelusta samasta kohti kiinni... Nyt ymmärrän, että miks jotkut käyttävät niitä palkkaushanskoja :P Ei vaines, oma moka kun työnsin käteni väliin vaikka mua olikin asiasta "varoiteltu".
Rian kanssa tehtiin pientä radanpätkää myöskin. Puomia kokeiltiin yhdessä kohtaa niin, että jäin taakse -ei osaa. Jää himmaamaan ihan hullun paljon. Ehkei ole vieläkään ajankohtaista tehdä mitään liian vaikeita puomitreenejä, mut totuushan on se että on se aivan liian vahvasti mun liikkeessä kiinni.
Kepo oli sunnuntaina tosi kuuliainen, teki kontaktit ja kepit hienosti jne. Maanantain treenissä oli selvästi jo röyhkeämpi ja kuumui enemmän, ja radalla oli vaikeampia kohtia jotka tuottivat vähän vääntöä. Sain myös mukavan tällin sormeeni kun tartuttiin Kepon kanssa narulelusta samasta kohti kiinni... Nyt ymmärrän, että miks jotkut käyttävät niitä palkkaushanskoja :P Ei vaines, oma moka kun työnsin käteni väliin vaikka mua olikin asiasta "varoiteltu".
Rian kanssa tehtiin pientä radanpätkää myöskin. Puomia kokeiltiin yhdessä kohtaa niin, että jäin taakse -ei osaa. Jää himmaamaan ihan hullun paljon. Ehkei ole vieläkään ajankohtaista tehdä mitään liian vaikeita puomitreenejä, mut totuushan on se että on se aivan liian vahvasti mun liikkeessä kiinni.
Tiistainen pidettiin huilipäivä treeneistä ja ihan vaan lenkkeiltiin. Keskiviikkona meillä oli kimppatreeni Kuopio-Varkaus alueen VOI/EVL-tokoilijoiden kesken. Tämä on nyt uus systeemi ja nämä taisivat olla tälle syksylle kolmannet yhteistreenit. Kokoonnutaan siis säännöllisesti eri kentille, rakennetaan kehät (2-4 kehää, osallistujamäärästä riippuen) ja tehdään luokat läpi. Saa hyvät häiriöt ympärilleen ja sellaista sopivaa kokeentuntua kun on vieraampi liikkuri ja vieraita koiria ympärillä.
Treenipaikkana oli Kuopiohallin kenttä, joka oli tosi surkeassa kunnossa. Paikoittain se oli tosi loskainen ja märkä, ja joistan kohti jäinen. Jouduttiin siis vähän varioimaan ja valkkailemaan sellaisia turvallisia kohtia joissa ei ollut liukastumisvaaraa. Ja ne liukastumisvaarattomat kohdathan oli sitten puolestaan niitä järkyttävän sohjoisia ja märkiä, joten ei paljon viitsiny vesilätäkkössä tarkoituksella koiria istuttaa/makuuttaa.
Tein liikkeet palkaten kun oltiin vasta oltu kokeessa.
Ria teki ekassa kehässä hyppynoudon, kauko-ohjauksen, luoksetulon ja ruudun. Hyppynouto niin, että palkkasin ensin lelulla perusasennossa pysymisen heiton jälkeen, siitä päästin sitten suoraan esteelle ja noutoon, ja palautus taas suoraan leluun. Kauko-ohjaus pallopalkalla, nosti alkuun jätössä kyynäröitä ylös (ällö märkä kenttä) mut toisen jätön teki hyvin. Tein lyhyempää sarjaa sekalaisesti n. 10 metristä, jonka jälkeen palkkasin ensimmäisen istumisen n. 20 metristä. Teki kivasti! Luoksetulo ei ollut mikään paras, mut olin tyytyväinen kun reagoi pysäytyskäskyihin eikä yrittänyt tulla läpi. Tätä en jäänyt hinkkaamaan vaikka stopit olisivatkin saaneet olla terävämpiä. Täytynee treenata paremmalla pohjalla seuraavan kerran. Ruutu oli huono... Eka ei merkannu merkkiä, vaan oli menossa suoraan ruutuun. Kuulemma muutkin koirat olivat tarjonneet samaa, joten jokin hahmotushäiriö siinä ehkä oli. Merkit kyllä hukkuivat loskaiseen kenttään aika hyvin. Ruudun paikka oli myös kadoksissa, tarjosi sitkeästi vasenta takamerkkiä vaikka autoin monenmonen yrityksen jälkeen. Mikä lie, täytynee tämäkin tehdä nyt lähipäivinä uudestaan.
Toisessa kehässä tehtiin zeta, ohjattu, tunnari ja seuraaminen. Zetassa halusin tehdä istumisen, se kun meni mönkään viikonlopun kokeessa. Eka sivun seuruutin, liikkuri huuteli käskyä -ei reagoinut, hyvä! Toka sivulle piti tehdä istuminen, mut jäi seisomaan:( Hölmö kun edes tein sen, meni vasta ehkä kolmannella kerralla istumaan ja vahvan kroppa-avun kera. Ohjattu oli hieno, otettiin vasemman nouto. Palkkasin merkin erillisenä koko liikkeen jälkeen. Nyt oli hiljaa kun kapulat vietiin. Musta tuntuu, että ääni tulee herkemmin kun alla on palkattomia liikkeitä... Tunnari oli superhyvä, oli rauhallinen ennen lähetystä ja kehuin siitä. Kapuloilla kaunis haistelu, palautuksen otin perusasentoon asti. Loppuun ihan vähän seuraamista lelupalkalla, lähinnä suoraa ja pari käännöstä ja pieni juoksuosuus. En ottanut seuraamisessa mitään missä olis tullut perusasentoja, kun on jäänyt niissä jonkin verran viime aikoina seisomaan enkä halunnut vahvistaa ongelmaa.
Suorituduttiin olosuhteisiin nähden ihan hyvin, eikä kyllä koskaan ikinä tule olemaan koetta paikassa jossa tarvotaan nilkkaan asti loskassa ja välillä oikeasti vedessä! Ja vaikka Riaa selvästi välillä ällöttikin, niin ei mennyt kuitenkaan vääntämiseksi vaan se koko ajan yritti. Lähinnä ällötys näkyi just kyynärien ylösjättämisenä maahanmenoissa ja zetan istumisessa. Hieno Rii!
lauantai 19. lokakuuta 2013
EVL2
Se oli sitten vähän niin kuin Annan "syy", että lähdettiin kokeeseen ;) Lupauduin kisaseuraksi ja ajattelin, että on se vaan tylsää olla pelkästään yleisössä, joten kysyin koepaikkaa muistaakseni keskiviikkona. EVL:ssa oli seitsemän koirakkoa, mutta ottivat meidät vielä mukaan.
Haalittiin kasaan 254 p eli EVL2-tulos. Ykkösen rajahan on siis 256... Jälleen kuitenkin on muistettava, että tärkein on kokonaisuus ja fiilis -tulos tulee vasta palkintona hyvin tehdystä työstä. Ja nyt ei tehty työtämme riittävän hyvin, eli turha märehtiä.
Koepaikkana oli tuttu ja turvallinen Hau-hauhalli ja tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Lähdettiin olevinaan ihan ajoissa liikenteeseen, mutta kuinkas kävikään... Olimme paikalla klo 13.30, luokan oli tarkoitus alkaa klo 14.15. Ilmoittautumisessa kuitenkin sanottiin, että teitä odottelimmekin ja että aloitetaan luokka heti kohta... Koirat pissalle ja heti kehään. Mulle kyllä sopii tällainen nopea tahti ennemmin kuin pitkä odottelu, pysyy jotenkin mieli paljon rennompana.
Liikejärjestys oli tuttu, luokka laitettiin ruudusta poikki (kappas;)). Paikallaolot tehtiin niin, että kaikki koirakot olivat kehässä yhtä aikaa. Oltiin Kepon ja Annan vieressä rivin reunimmaisina, ja mulla iski viimehetken jännitys siitä, että meneekö Ria Annan käskystä maahan... Ei onneksi mennyt, ja muutenkin suoritti liikkeet oikein mallikkaasti: molemmista 10.
Käytiin paikallaolojen jälkeen vähän kävelemässä ja tein hallin pihassa vähän seuraamista. Sitten odoteltiinkin pieni hetki kun meidän suoritusvuoromme oli luokan viimeisenä.
Seuraaminen 8: Taas vähän keskittymätöntä... Nyt ei tullut kuitenkaan tunnetta, että olisin paineistanut koiraa hitaassa käynnissä tai muutenkaan, mut ei ollut kuitenkaan mitään ihan rentoakaan. Ehti tsekata merkkejä jne. Tämän olisin halunnu videolle (Anna oli kehässä just meitä ennen joten ei saatu kuvattua toistemme suorituksia); ollaan nyt nimittäin kuvattu treeniseuraamista, ja olisin halunnu nähdä kuinka erilaiselta koeseuraaminen näyttää. Toisaalta, mulla on tunne että EVL:ssa saa tehdä aika pirun hyvän kokonaisuuden (tuomarista riippuen) jos mielii saada 9-10 pistettä, mut tiedän että me pystyttäis tämänkin hetkisellä tekemisellä parempaan kuin mitä yleisesti olemme kokeessa esittäneet. Joku juttu tähän pitänee vielä kehitellä, vaikkakin toisaalta seuraaminen on liike joka elää jatkuvasti... Yritetään saada se elämään nyt sinne kympin suuntaan ;)
Zeta 0: Mun mielestäni tämä oli täydellinen työtapaturma! Harmittaa!!! Keskustelin liikkeestä yleisössä olleen kilpailijan kanssa, ja hän kertoi seuraavaa: seisominen oli terävä (siltä se tuntuikin), istumisessa oli niiannut, sen jälkeen vetänyt korvat luimuun, ja lähtenyt perääni -tuli siis seuraamaan siinä vaiheessa kun olin kääntymässä kulmamerkillä:( Jatkettiin Rian kanssa vieritysten se osuus loppuun joka olisi pitäny kulkea ilman koiraa (olipa koominen olo). Maahanmeno oli hyvä. Periaatteessa siis tiesi asennot ja oli kuulolla, mutta jokin epävarmuus iski istumisessa. Liekö syynä se, että ollaan tehty treeneissä paljon zetan seuraamista kun Ria on ennakoinut asentoja, ja jos on alkanut tarjoamaan asentoa ilman käskyä, niin olen vaan kutsunut sen takaisin seuraamaan. Saattoi siis käydä niin, että ei ollut varma mun käskystä ja ajatteli, että lähdenpä varuilta ohjaajan matkaan jos en tehnytkään oikein:( Jotenkin niin symppis tuo Ria, edelleen oon sitä mieltä että siitä näkee kyllä suoraan ne asiat joita on vahvistettu <3 Ei sais jossitella, mutta jos oltais saatu tästä liikkeestä edes viitonen.... Joo-o :)
Luoksetulo 5: Mystistä: tuli seisomisen läpi!! Sitä on palkkailtu runsaasti viime viikkojen treeneissä, joten luotto oli mulla kova. Olin ihan äimänä kun ei reagoinutkaan, toisella käskyllä onneks pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Vauhti oli hyvä kaikissa siirtymissä ja loppuPA suora.
Ruutu 9,5: Teki hienon merkin, jeeee!!! Ruutuun hyvin, pysäytin tosin liian eteen mut oli onneks sisällä. Loppuosassakaan ei ollut mielestäni mitään ihmeellisempää, enkä oikein tiedä mistä tuo puolikas otettiin. Ei vaan ollu kuitenkaan ihan täydellinen kympin ruutu;)
Kakkososio oli jälleen selvästi vahvempi. Huomaan itsestäni, että menen kyllä toiselle "kierrokselle" aina sellainen näytönhalu päällä, ja se asenne näkyy Riassakin. Noutoliikkeissä päästään aina vasta oikeasti vauhtiin -ja oon niiiiiiin ylpeä Riasta, että ihan nolottaa olla näin ihastuksissaan :D
Ohjattu 10: Paras kisaohjatun merkki tähänastisista! Ei edelleenkään täysillä tykittämistä, mut nyt alkaa olla ilme oikea. Nouto (oikea) super, palautus erittäin hyvään perusasentoon. Ei siis ollut tietoakaan Mikkelin kokeen perusasentojen epätarkkuuksista, vaan nyt mulla oli se oikea Ria tekemässä noutoa! Jos nyt jotain miinusta, niin piippas kun kapuloita vietiin... Mut jos tuomari ei kuule niin se ei kuule. Mutta siis itselleni muistutuksena, että edelleen saan olla tarkkana tuon äänen suhteen.
Hyppynouto 10: Voih, se on vaan niin hieno<3 Menee lujaa ja palauttaa vielä lujemmin, eikä kyllä arvo hetkeäkään että tartunko vaiko en... Ihana!
Tunnari 10: Alku oli levoton; meinas haistella maata kun olin kääntymässä, mut tönäsin vähän jalalla ja nosti pään ylös. Tästäkin odottamisvaiheesta pitäisi tehdä enemmän tehtävä, otettava siis yllätyksellisyyttä mukaan kuvioihin. Nytkähti eteenpäin ennen kuin annoin luvan mennä kapuloille, ja sitten kun sai käskyn niin ampui kuin tykin suusta. Taas vähän jännitin, että onko nenä auki, mut kapuloilla teki kyllä tosi kauniin haistelun. Palautus hyvään perusasentoon, eli tässäkään ei tietoakaan Mikkelin vinoiluista.
Kokonaisuudessaan noutosetti oli sellainen, että jos nuo muutamat pikkuviat saisi pois, niin uskon että näillä noudoilla irtoaisi hyvät pisteet muissakin kuin kyläkisoissa. Ria rakastaa noutoja ja se kyllä näkyy!
Kauko-ohjaus 8: Teki mukavan skarpisti, mut jossain tuli hiukan eteen... Olisko ollut ainakin s-i? Tämäkin olis ollut kiva saada videolle.
Nyt meillä on kolme EVL-koetta takana. Kun katsoo liikkeitä pisteiden valossa niin näkee, mistä ne meidän kompastuskivemme löytyvät:
Paikallamakuu: 10-10-10
Paikalla istuminen: 10-10-10
Seuraaminen: 7-8-8
Zeta: 0-8-0
Luoksetulo: 8,5-10-5
Ruutu: 9-8-9,5
Ohjattu: 10-10-10
Hyppynouto: 10-0-10
Tunnari: 10-8,5-10
Kauko-ohjaus: 9-8-8
Luokan alkuosan työstämistä on siis ehdottomasti jatkettava. En tiedä, että näkyykö luokan yksilösuorituksen alkuosassa tietty jännittyneisyys, joka lähtee suorituksen myötä pois, vai onko syynä vaan yksinkertaisesti treenin puute ja osaamattomuus, vai näkyykö pisteissä se että meille vaan yksinkertaisesti luokan loppuosan liikkeet on tuhat kertaa kivempia... Olipa syy mikä tahansa, niin alkuosan vahvistamista jatketaan.
Olipa kuitenkin hyvä, että lähdin Annalle "kuskiksi" kokeeseen -jäi mukava fiilis vaikka vähän tekikin mieli jossitella;)
Haalittiin kasaan 254 p eli EVL2-tulos. Ykkösen rajahan on siis 256... Jälleen kuitenkin on muistettava, että tärkein on kokonaisuus ja fiilis -tulos tulee vasta palkintona hyvin tehdystä työstä. Ja nyt ei tehty työtämme riittävän hyvin, eli turha märehtiä.
Koepaikkana oli tuttu ja turvallinen Hau-hauhalli ja tuomarina toimi Kaisa Poutanen. Lähdettiin olevinaan ihan ajoissa liikenteeseen, mutta kuinkas kävikään... Olimme paikalla klo 13.30, luokan oli tarkoitus alkaa klo 14.15. Ilmoittautumisessa kuitenkin sanottiin, että teitä odottelimmekin ja että aloitetaan luokka heti kohta... Koirat pissalle ja heti kehään. Mulle kyllä sopii tällainen nopea tahti ennemmin kuin pitkä odottelu, pysyy jotenkin mieli paljon rennompana.
Liikejärjestys oli tuttu, luokka laitettiin ruudusta poikki (kappas;)). Paikallaolot tehtiin niin, että kaikki koirakot olivat kehässä yhtä aikaa. Oltiin Kepon ja Annan vieressä rivin reunimmaisina, ja mulla iski viimehetken jännitys siitä, että meneekö Ria Annan käskystä maahan... Ei onneksi mennyt, ja muutenkin suoritti liikkeet oikein mallikkaasti: molemmista 10.
Käytiin paikallaolojen jälkeen vähän kävelemässä ja tein hallin pihassa vähän seuraamista. Sitten odoteltiinkin pieni hetki kun meidän suoritusvuoromme oli luokan viimeisenä.
Seuraaminen 8: Taas vähän keskittymätöntä... Nyt ei tullut kuitenkaan tunnetta, että olisin paineistanut koiraa hitaassa käynnissä tai muutenkaan, mut ei ollut kuitenkaan mitään ihan rentoakaan. Ehti tsekata merkkejä jne. Tämän olisin halunnu videolle (Anna oli kehässä just meitä ennen joten ei saatu kuvattua toistemme suorituksia); ollaan nyt nimittäin kuvattu treeniseuraamista, ja olisin halunnu nähdä kuinka erilaiselta koeseuraaminen näyttää. Toisaalta, mulla on tunne että EVL:ssa saa tehdä aika pirun hyvän kokonaisuuden (tuomarista riippuen) jos mielii saada 9-10 pistettä, mut tiedän että me pystyttäis tämänkin hetkisellä tekemisellä parempaan kuin mitä yleisesti olemme kokeessa esittäneet. Joku juttu tähän pitänee vielä kehitellä, vaikkakin toisaalta seuraaminen on liike joka elää jatkuvasti... Yritetään saada se elämään nyt sinne kympin suuntaan ;)
Zeta 0: Mun mielestäni tämä oli täydellinen työtapaturma! Harmittaa!!! Keskustelin liikkeestä yleisössä olleen kilpailijan kanssa, ja hän kertoi seuraavaa: seisominen oli terävä (siltä se tuntuikin), istumisessa oli niiannut, sen jälkeen vetänyt korvat luimuun, ja lähtenyt perääni -tuli siis seuraamaan siinä vaiheessa kun olin kääntymässä kulmamerkillä:( Jatkettiin Rian kanssa vieritysten se osuus loppuun joka olisi pitäny kulkea ilman koiraa (olipa koominen olo). Maahanmeno oli hyvä. Periaatteessa siis tiesi asennot ja oli kuulolla, mutta jokin epävarmuus iski istumisessa. Liekö syynä se, että ollaan tehty treeneissä paljon zetan seuraamista kun Ria on ennakoinut asentoja, ja jos on alkanut tarjoamaan asentoa ilman käskyä, niin olen vaan kutsunut sen takaisin seuraamaan. Saattoi siis käydä niin, että ei ollut varma mun käskystä ja ajatteli, että lähdenpä varuilta ohjaajan matkaan jos en tehnytkään oikein:( Jotenkin niin symppis tuo Ria, edelleen oon sitä mieltä että siitä näkee kyllä suoraan ne asiat joita on vahvistettu <3 Ei sais jossitella, mutta jos oltais saatu tästä liikkeestä edes viitonen.... Joo-o :)
Luoksetulo 5: Mystistä: tuli seisomisen läpi!! Sitä on palkkailtu runsaasti viime viikkojen treeneissä, joten luotto oli mulla kova. Olin ihan äimänä kun ei reagoinutkaan, toisella käskyllä onneks pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Vauhti oli hyvä kaikissa siirtymissä ja loppuPA suora.
Ruutu 9,5: Teki hienon merkin, jeeee!!! Ruutuun hyvin, pysäytin tosin liian eteen mut oli onneks sisällä. Loppuosassakaan ei ollut mielestäni mitään ihmeellisempää, enkä oikein tiedä mistä tuo puolikas otettiin. Ei vaan ollu kuitenkaan ihan täydellinen kympin ruutu;)
Kakkososio oli jälleen selvästi vahvempi. Huomaan itsestäni, että menen kyllä toiselle "kierrokselle" aina sellainen näytönhalu päällä, ja se asenne näkyy Riassakin. Noutoliikkeissä päästään aina vasta oikeasti vauhtiin -ja oon niiiiiiin ylpeä Riasta, että ihan nolottaa olla näin ihastuksissaan :D
Ohjattu 10: Paras kisaohjatun merkki tähänastisista! Ei edelleenkään täysillä tykittämistä, mut nyt alkaa olla ilme oikea. Nouto (oikea) super, palautus erittäin hyvään perusasentoon. Ei siis ollut tietoakaan Mikkelin kokeen perusasentojen epätarkkuuksista, vaan nyt mulla oli se oikea Ria tekemässä noutoa! Jos nyt jotain miinusta, niin piippas kun kapuloita vietiin... Mut jos tuomari ei kuule niin se ei kuule. Mutta siis itselleni muistutuksena, että edelleen saan olla tarkkana tuon äänen suhteen.
Hyppynouto 10: Voih, se on vaan niin hieno<3 Menee lujaa ja palauttaa vielä lujemmin, eikä kyllä arvo hetkeäkään että tartunko vaiko en... Ihana!
Tunnari 10: Alku oli levoton; meinas haistella maata kun olin kääntymässä, mut tönäsin vähän jalalla ja nosti pään ylös. Tästäkin odottamisvaiheesta pitäisi tehdä enemmän tehtävä, otettava siis yllätyksellisyyttä mukaan kuvioihin. Nytkähti eteenpäin ennen kuin annoin luvan mennä kapuloille, ja sitten kun sai käskyn niin ampui kuin tykin suusta. Taas vähän jännitin, että onko nenä auki, mut kapuloilla teki kyllä tosi kauniin haistelun. Palautus hyvään perusasentoon, eli tässäkään ei tietoakaan Mikkelin vinoiluista.
Kokonaisuudessaan noutosetti oli sellainen, että jos nuo muutamat pikkuviat saisi pois, niin uskon että näillä noudoilla irtoaisi hyvät pisteet muissakin kuin kyläkisoissa. Ria rakastaa noutoja ja se kyllä näkyy!
Kauko-ohjaus 8: Teki mukavan skarpisti, mut jossain tuli hiukan eteen... Olisko ollut ainakin s-i? Tämäkin olis ollut kiva saada videolle.
Nyt meillä on kolme EVL-koetta takana. Kun katsoo liikkeitä pisteiden valossa niin näkee, mistä ne meidän kompastuskivemme löytyvät:
Paikallamakuu: 10-10-10
Paikalla istuminen: 10-10-10
Seuraaminen: 7-8-8
Zeta: 0-8-0
Luoksetulo: 8,5-10-5
Ruutu: 9-8-9,5
Ohjattu: 10-10-10
Hyppynouto: 10-0-10
Tunnari: 10-8,5-10
Kauko-ohjaus: 9-8-8
Luokan alkuosan työstämistä on siis ehdottomasti jatkettava. En tiedä, että näkyykö luokan yksilösuorituksen alkuosassa tietty jännittyneisyys, joka lähtee suorituksen myötä pois, vai onko syynä vaan yksinkertaisesti treenin puute ja osaamattomuus, vai näkyykö pisteissä se että meille vaan yksinkertaisesti luokan loppuosan liikkeet on tuhat kertaa kivempia... Olipa syy mikä tahansa, niin alkuosan vahvistamista jatketaan.
Olipa kuitenkin hyvä, että lähdin Annalle "kuskiksi" kokeeseen -jäi mukava fiilis vaikka vähän tekikin mieli jossitella;)
torstai 17. lokakuuta 2013
Leiriä ja Huotarin koulutusta ja muutama kisareissu
Kokonainen kuukausi on vierähtänyt viimeisimmästä blogipäivityksestä. Kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka sun mitä, eikä kaikkea jaksa muistaa... Ehkä jotain muistuu mieleen, eli tässäpä tärkeimmät tiivistettynä.
Käytiin moikkaamassa kelpiesukulaisia leirillä 21.-22.9. Meillä oli Rian kanssa vähän starttaamisvaikeuksia, joten siirrettiin suunniteltu lähtö perjantailta suosiolla lauantaiaamuun. Ria oli perjantaina "asemissa" laukkujen vieressä, eikä voinut siis millään ymmärtää ettei me nyt sitten lähdetäkään minnekään... Päivysti todennäköisesti lähtöä yölläkin, ja asettui nukkumaan vasta kunnolla vihdoinkin autoon. Startattiin pihasta muistaakseni n. 4.30 ja perillä oltiin muutaman mutkan jälkeen n. klo 10.00. Päästiinkin melkein heti tokon kimppuun; koira pissille ja treenaamaan, taidettiin tehdä sekalainen setti ainakin ruutua, tunnaria ja kauko-ohjausta. Keskittyi kivasti, ja alan vähitellen luottaa siihen että tekee nykyään hyvin vieraissakin paikoissa eikä turhaan "tarkistele" ympäristöä. Tehtiin myös Lindan avustuksella pohjia metriselle, oliskohan korkeutta ollut enimmillään 75 cm. Ohjaajaa hirvitti enemmän kuin koiraa, mut on kyllä itselläkin luottavaisempi olo kun on joku joka valvoo treeniä ;)
Iltapäivällä oli Sonjan koutsaaman agilityn vuoro. Rata oli meille haastava, vaikkakin olishan se ollut ihan tehtävissä oleva jos olisin vaan saanut (taas) itse keskittymisen kasaan... Olin tosi tyytymätön itseeni, tuli taas tunne että vaikka yritän, niin en vaan osaa yrittää tarpeeksi enkä saa sitä prkl-tämähän-tehdään -asennetta esiin! Riakaan ei tuntunut miltään parhaalta mahdolliselta, en sitten tiedä että vaikuttiko pohja joka oli paikoittain tosi pehmeä? Rimoja tuli muutamassa kohti alas jne.
Jäi kuitenkin tunne, että ehkä me ollaan edes hitusen oikealla ajatuksella agilityssa mukana ja sain vahvistuksen sille, mihin asioihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Ja jälleen tuli lohduttavaa muistuttelua siitä, ettei ne ajoitukset löydy ihan vaan sormia napsauttamalla, vaan kyllä siihen tarvitaan se vuosien työ ja kokemus... Olis vaan niin paljon hermoja säästävämpää saada kaikki just-nyt-heti!! ;)
Sunnuntaina jatkettiin PK-hyppytreeniä Henkan avustuksella. Korkeutta oli enimmillään 80 cm, hyvin se yli menee ja yllätyksekseni vieläpä ihan ok tekniikalla! Tätä pitäisi nyt työstää vähitellen kotonakin, jospa tän vuoden aikana päästään sinne metriin saakka:)
28.9 pääsin vihdoin viimein odotettuun Oili Huotarin koulutukseen. Juu ja ei ole Oilia turhaan kehuttu, vitsit että tykkäsin! On todella selkeä niin ohjaajana kuin kouluttajana; rauhallinen, mutta vaativa. Koiralle kerrotaan virheistä, eli ei mennä sille linjalle että kaikki on vaan niin kivaa, tuitui:) Treenaamisen pitää olla kivaa, mutta se täytyy ottaa tosissaan -niin ohjaajan kuin koirankin!
Yleisesti saatiin noottia siitä, että kangistutaan herkästi kaavoihin ja tehdään aivan liian helppoja treenejä. Itse halusin vinkkejä merkkitreeniin, ja Oili laittoikin meidät tekemään sellaisia tehtäviä joita en olis rohjennut ihan heti lähteä itse edes kokeilemaan... Koira lähetettiin merkille niin, että merkin takana appari heilutti lelua, merkin edessä toinen appari heilutti makupalaa, ja kaiken kukkuraksi noutokapulat heiteltiin matkan varrelle/merkin eteen. Pointtina oli se, että merkin on oltava koiralle selkeä tehtävä niin kuin kaiken muunkin, eli se ei saa olla vain välietappi ruudussa/ohjatussa. Tehtävästä tehdään tärkeä juurikin näillä edellä mainituilla häiriöillä, eli vaikka näkyvissä on houkutuksia, niin koiran täytyy kyetä suoriutumaan annetusta hommasta ja se joutuu oikeasti miettimään asiaa. Alkuun Ria oli ihan pihalla; tarjosi noutoa ja kaikkea mahdollista, mutta sulki merkin kokonaan pois vaikka kävin näyttämässä paikan. Mutta kun kerran hoksasi asian, niin sen jälkeen teki hyviä merkille menoja! Tämän jälkeen ollaan vaikeutettu kotonakin merkkitreeniä ja kappas: sehän tekee aika hienoja merkkejä nykyään! Bravuuri on se, että heitän noutokapulan merkin eteen ja päästän noutamaan. Toistolla heitän kapulan samaan paikkaan uudelleen mutta käskenkin merkille -ja meidän noutohullu kelpie kykenee luopumaan kapulasta!! Tämä on vienyt myös ohjattua eteenpäin, eli vaikka kapulalle meno on sikakivaa, niin kyylääminen on jäänyt kun kapuloita viedään.
Näytin myös luoksetuloa. Oilin mielestä Ria tulee liian kovaa, eli ei kykene siitä vauhdista tekemään teknisesti hyviä stoppeja. Sanoikin, etten saisi vahvistaa vauhtia nyt toistaiseksi ollenkaan... Edelleen pitäisi liikkeenomaisen treenin lisäksi vahvistaa paljon stoppien tekniikkaa lyhyellä matkalla ja pienemmällä vauhdilla.
Saatiin tosi hyviä vinkkejä muiden treeneistä mm. seuraamiseen. Ja kun Oili treenasi omaa koiraansa, niin poimin sieltä juttuja joita piti päästä kokeilemaan;) Tartteis kyllä päästä joskus valmennusrenkaan leirille katsomaan treenejä, niin saisi jotain uutta ajatusta tähän omaankin tekemiseen.
29.9 sunnuntaina kävin juoksentelemassa Huotarin Peten agitreenissä; ihan hauska valssiharjoitus, mut harmillisesti aikaa oli aivan liian vähän. Muutamat ohjausehdotukset olivat myös sellaisia, joita en tuntenut ollenkaan omakseni; toisaalta hienoa huomata, että itse alkaa tuntea jo koiraansa sen verran hyvin, että joskus jopa tietää mikä toimii ja mikä ei...
Käytiin myös kisaamassa Joensuussa Pärnavaarassa syys- ja lokakuussa. Syyskuussa (14.9) ekalta radalta viitonen, kokonaisuus oli kerrankin hallinnassa mut kielto tuli A:lle viennissä kun ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ohjaajan ollessa myöhässä. Toinen agirata levisi taas täysin, ja hyppärilläkin säädettiin koko rahan edestä.
Lokakuun kisa (12.10) oli edelleen säätämistä, mm. niiston rima alas kun en liikkunut alta pois, keinun ohitus kun en linjannut vientiä, viimeinen rima alas ja sitä rataa. Toisella radalla parempaa menoa, mut taas muutama kääntö oli sen verran myöhässä että Ria ehti nappailla vääriä esteitä. Video oli aika lohdutonta katsottavaa, on kyllä ohjaaja ihan armottoman hidas:( Se ei auta kuin rämpiä eteenpäin, ei tätä opi muuta kuin tekemällä!
Loppuvuodelle olis ajatus katsoo 3-4 agilitykisaa + 1-2 tokokoetta. Tammikuun suunnittelin pitäväni huilia kisoista.
Käytiin moikkaamassa kelpiesukulaisia leirillä 21.-22.9. Meillä oli Rian kanssa vähän starttaamisvaikeuksia, joten siirrettiin suunniteltu lähtö perjantailta suosiolla lauantaiaamuun. Ria oli perjantaina "asemissa" laukkujen vieressä, eikä voinut siis millään ymmärtää ettei me nyt sitten lähdetäkään minnekään... Päivysti todennäköisesti lähtöä yölläkin, ja asettui nukkumaan vasta kunnolla vihdoinkin autoon. Startattiin pihasta muistaakseni n. 4.30 ja perillä oltiin muutaman mutkan jälkeen n. klo 10.00. Päästiinkin melkein heti tokon kimppuun; koira pissille ja treenaamaan, taidettiin tehdä sekalainen setti ainakin ruutua, tunnaria ja kauko-ohjausta. Keskittyi kivasti, ja alan vähitellen luottaa siihen että tekee nykyään hyvin vieraissakin paikoissa eikä turhaan "tarkistele" ympäristöä. Tehtiin myös Lindan avustuksella pohjia metriselle, oliskohan korkeutta ollut enimmillään 75 cm. Ohjaajaa hirvitti enemmän kuin koiraa, mut on kyllä itselläkin luottavaisempi olo kun on joku joka valvoo treeniä ;)
Iltapäivällä oli Sonjan koutsaaman agilityn vuoro. Rata oli meille haastava, vaikkakin olishan se ollut ihan tehtävissä oleva jos olisin vaan saanut (taas) itse keskittymisen kasaan... Olin tosi tyytymätön itseeni, tuli taas tunne että vaikka yritän, niin en vaan osaa yrittää tarpeeksi enkä saa sitä prkl-tämähän-tehdään -asennetta esiin! Riakaan ei tuntunut miltään parhaalta mahdolliselta, en sitten tiedä että vaikuttiko pohja joka oli paikoittain tosi pehmeä? Rimoja tuli muutamassa kohti alas jne.
Jäi kuitenkin tunne, että ehkä me ollaan edes hitusen oikealla ajatuksella agilityssa mukana ja sain vahvistuksen sille, mihin asioihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Ja jälleen tuli lohduttavaa muistuttelua siitä, ettei ne ajoitukset löydy ihan vaan sormia napsauttamalla, vaan kyllä siihen tarvitaan se vuosien työ ja kokemus... Olis vaan niin paljon hermoja säästävämpää saada kaikki just-nyt-heti!! ;)
Sunnuntaina jatkettiin PK-hyppytreeniä Henkan avustuksella. Korkeutta oli enimmillään 80 cm, hyvin se yli menee ja yllätyksekseni vieläpä ihan ok tekniikalla! Tätä pitäisi nyt työstää vähitellen kotonakin, jospa tän vuoden aikana päästään sinne metriin saakka:)
28.9 pääsin vihdoin viimein odotettuun Oili Huotarin koulutukseen. Juu ja ei ole Oilia turhaan kehuttu, vitsit että tykkäsin! On todella selkeä niin ohjaajana kuin kouluttajana; rauhallinen, mutta vaativa. Koiralle kerrotaan virheistä, eli ei mennä sille linjalle että kaikki on vaan niin kivaa, tuitui:) Treenaamisen pitää olla kivaa, mutta se täytyy ottaa tosissaan -niin ohjaajan kuin koirankin!
Yleisesti saatiin noottia siitä, että kangistutaan herkästi kaavoihin ja tehdään aivan liian helppoja treenejä. Itse halusin vinkkejä merkkitreeniin, ja Oili laittoikin meidät tekemään sellaisia tehtäviä joita en olis rohjennut ihan heti lähteä itse edes kokeilemaan... Koira lähetettiin merkille niin, että merkin takana appari heilutti lelua, merkin edessä toinen appari heilutti makupalaa, ja kaiken kukkuraksi noutokapulat heiteltiin matkan varrelle/merkin eteen. Pointtina oli se, että merkin on oltava koiralle selkeä tehtävä niin kuin kaiken muunkin, eli se ei saa olla vain välietappi ruudussa/ohjatussa. Tehtävästä tehdään tärkeä juurikin näillä edellä mainituilla häiriöillä, eli vaikka näkyvissä on houkutuksia, niin koiran täytyy kyetä suoriutumaan annetusta hommasta ja se joutuu oikeasti miettimään asiaa. Alkuun Ria oli ihan pihalla; tarjosi noutoa ja kaikkea mahdollista, mutta sulki merkin kokonaan pois vaikka kävin näyttämässä paikan. Mutta kun kerran hoksasi asian, niin sen jälkeen teki hyviä merkille menoja! Tämän jälkeen ollaan vaikeutettu kotonakin merkkitreeniä ja kappas: sehän tekee aika hienoja merkkejä nykyään! Bravuuri on se, että heitän noutokapulan merkin eteen ja päästän noutamaan. Toistolla heitän kapulan samaan paikkaan uudelleen mutta käskenkin merkille -ja meidän noutohullu kelpie kykenee luopumaan kapulasta!! Tämä on vienyt myös ohjattua eteenpäin, eli vaikka kapulalle meno on sikakivaa, niin kyylääminen on jäänyt kun kapuloita viedään.
Näytin myös luoksetuloa. Oilin mielestä Ria tulee liian kovaa, eli ei kykene siitä vauhdista tekemään teknisesti hyviä stoppeja. Sanoikin, etten saisi vahvistaa vauhtia nyt toistaiseksi ollenkaan... Edelleen pitäisi liikkeenomaisen treenin lisäksi vahvistaa paljon stoppien tekniikkaa lyhyellä matkalla ja pienemmällä vauhdilla.
Saatiin tosi hyviä vinkkejä muiden treeneistä mm. seuraamiseen. Ja kun Oili treenasi omaa koiraansa, niin poimin sieltä juttuja joita piti päästä kokeilemaan;) Tartteis kyllä päästä joskus valmennusrenkaan leirille katsomaan treenejä, niin saisi jotain uutta ajatusta tähän omaankin tekemiseen.
29.9 sunnuntaina kävin juoksentelemassa Huotarin Peten agitreenissä; ihan hauska valssiharjoitus, mut harmillisesti aikaa oli aivan liian vähän. Muutamat ohjausehdotukset olivat myös sellaisia, joita en tuntenut ollenkaan omakseni; toisaalta hienoa huomata, että itse alkaa tuntea jo koiraansa sen verran hyvin, että joskus jopa tietää mikä toimii ja mikä ei...
Käytiin myös kisaamassa Joensuussa Pärnavaarassa syys- ja lokakuussa. Syyskuussa (14.9) ekalta radalta viitonen, kokonaisuus oli kerrankin hallinnassa mut kielto tuli A:lle viennissä kun ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ohjaajan ollessa myöhässä. Toinen agirata levisi taas täysin, ja hyppärilläkin säädettiin koko rahan edestä.
Lokakuun kisa (12.10) oli edelleen säätämistä, mm. niiston rima alas kun en liikkunut alta pois, keinun ohitus kun en linjannut vientiä, viimeinen rima alas ja sitä rataa. Toisella radalla parempaa menoa, mut taas muutama kääntö oli sen verran myöhässä että Ria ehti nappailla vääriä esteitä. Video oli aika lohdutonta katsottavaa, on kyllä ohjaaja ihan armottoman hidas:( Se ei auta kuin rämpiä eteenpäin, ei tätä opi muuta kuin tekemällä!
Loppuvuodelle olis ajatus katsoo 3-4 agilitykisaa + 1-2 tokokoetta. Tammikuun suunnittelin pitäväni huilia kisoista.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Videopäivitystä pitkästä aikaa
Innostuin näpertelemään videopätkän pitkästä aikaa... Kone on ehkä "hieman" jumissa, näyttää mulle videon ihan kuin hidastettuna ;)
Eilisen radan teemana oli kepit. Radanpätkään oli mahdutettu pujottelu 4 kertaa:
1.kepit: okserilta itsenäinen hakeminen, keppien loppuun persjättö + seuraavalle esteelle saksalainen. Ei toiminut meille, saatiin hoidettua pujottelun jälkeinen kuvio paljon paremmin niin, että juoksin sen verran kovaa ohi että ehdin hypylle pakkovalssiin. Persjättöjä tehtiin pallopalkalle erillisenä, tämä treenattavien asioiden listalle!
2.kepit: umpikulmasta sisään + lopetuksessa 180 asteen käännös. Koira komppas kyllä ohjaajan säätämistä, eli haki keppejä vaikka huidoin mitä sattuu. Tiia nauroikin, että mun piti tehdä sylkkäri, mut ei se kyllä mikään sylkkäri ollut vaan joku "otan koiran paniikissa haltuun" -ohjaus :D Kokeiltiin myös vastakäännöllä joka oli mulle hankala + valssilla joka toimi ihan ok.
3.kepit: avokulmasisäänmeno kovasta vauhdista + lopetus valssilla. Jouduin pysähtymään ihan täysin että haki oikeasta välistä sisään. Lopetuksen valssi meni säätämiseksi kun olin aina myöhässä... En siis saanu koiraa yksinkertaisesti kepeillä kiinni kun jouduin seisoskelemaan kepeille lähetyksessä niin pitkään paikoillani.
4.kepit: ihan perushelppo sisäänmeno + lopetus, tästä palkka ja tähän lopetettiin.
Mää niiiiiin rakastan tuota koiraa!!!! Se kyllä komppailee mun säätämisiä ihan mielettömän paljon, tekee hommia täydellä sydämellä ja antaa AINA kaikkensa! Alla video ja HUOM: äänet kannattaa laittaa pois... Joku ohjaaja saattaa ehkä vähän kiljua kun kepit on niiin mageet ;)
maanantai 9. syyskuuta 2013
Tokokoe Mikkeli 8.9
Kisattiinpas vihdoinkin jossain muualla kuin Pieksämäellä ;) Koe pidettiin Mikkelissä MAH:in hallien viereisellä hiekkakentällä, ja kokeen tuomaroi Mauri Pehkonen.
Pisteitä kertyi 257,5, eli rimaa hipoen EVL1. Positiivinen yllätys; nämä ykköset ovat irronneet nyt vähän liiankin helpolla, mut silti koetta ennen oli sellainen olo, että mitä vaan voi tapahtua...
EVL:ssa oli neljä kilpailijaa. Me mentiin kehään numerolla yksi. Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin ruudusta poikki. Yritettiin toivoa sekoitettua liikejärjestystä, mut tuomari ei ottanut toivetta vastaan vaikka se olis sopinut liikkurillekin.
Liikkeet, pisteet ja omat ajatukset:
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makuu: 10
Tässä liikkeessä oli muutama ylimääräinen ja yllättävä häiriötekijä mukana...
Liike alkoi, ja liikkuri tuli eteemme sanomaan "käsky". Käskin Rian maahan, ja samaan aikaan toinenkin kilpailija antoi koiralleen käskyn; hän ei muistanut, että koirat käsketään vuorotellen numerojärjestyksessä. Tuomari keskeytti liikkeen ja aloitettiin alusta.
Kun koirat jätettiin, lähti meidän viereinen koira välittömästi ohjaajan perään! Näköjään tällaista voi tapahtua vielä EVL:ssakin... Ei siinä muuta, mutta kun ohjaaja kääntyi koiraa kohti, lähti koira takaisin kohti riviä ja koukkasi juoksulenkin Rian edestä. Käännyin piilon kulmalla katsomaan vaikkei niin saisikaan tehdä kun ajattelin, että menen puuttumaan tilanteeseen jos koira menee tekemään tuttavuutta Rian kanssa. Ei onneks mennyt ja saatiin suorittaa liike rauhassa loppuun.
Ria ei ota näistä suuremmin itseensä ja tekee töitä rehdisti vaikka yllättäviä juttuja tulisikin vastaan, mutta siitä huolimatta oli kerännyt sen verran painetta että vapautuksen jälkeen tuli pieni haukkusarja -tästä tuomari ei sanonut mitään vaikka liikkeiden välilläkäänhän ei saisi äännellä...
Kehästä pois, muutama liikkeellelähtö palkaten ensin leluun ja sen jälkeen tarjoamisen kautta naksutellen makupalapalkalla. Maltoin valmistella kehään menon rauhassa enkä hätäillyt, vaikka oltiin suoritusvuorossa ensimmäisenä.
Seuraaminen: 8
Meinasin jättää jossain vaiheessa kokeeseen menon kokonaan sen takia, että saatiin ne aikaisemmin mainitsemani seuraamisongelmat aikaiseksi. Anna kuitenkin puhui mulle järkeä; paras vertaus oli se, että kun tipahdat hevosen selästä niin sinne on vaan noustava takaisin mahdollisimman pian ettei jää pelkoja ;) Tiesin, että tämä seuraamispelko on enemmänkin oma päänsisäinen juttu, joten olin ihan supertyytyväinen että mentiin kuitenkin tekemään tämä ja huomasin, että osaa se edelleen seurata. Kun itse saan pidettyä hyvän fiiliksen ja luotan tekemiseen, niin silloin homma toimii. Toisaalta oltiin saatu koetta ennen hyviä treenejä aikaiseksi, ja niiden perusteella luottamus oli taas kasvamassa takaisin. Mut pakko myöntää että silti tämä liike jännitti kaikista eniten! Ajattelin, että jos homma menee ihan penkin alle, niin sitten on taas korkeampi kynnys mennä seuraavaan kokeeseen ja suurempi työ palauttaa aikaisemmat asetukset kohdilleen...
Kaavio oli jännä: siinä oli heti alkuvaiheessa juoksuosuus, juoksusta suoraan seis ja takaisin juoksuun, sitten melko pian hidas käynti, jonka "keskellä" sivuaskeleet/paikallaan käännökset. Meillä suurimmaksi ongelmaksi koitui tällä kertaa perusasennot; teki hitaasti, ja esim. sivuaskeleet olivat tosi huonot. Anna sanoi, että sen mitä hän ehti nähdä, niin ilme ei ollut ihan se paras mikä Rialla on, mutta mulla oli kuitenkin hyvä tunne läpi kaavion. Tämä liike jäi videoimatta loppuosaa lukuunottamatta kun kuvaaja ei ehtinyt heti luokan alkuun kehän vierelle.
Seuraamisen osalta pitäisi nyt miettiä treenejä ihan ajatuksella... Haluaisin, että Ria palkkutuisi enemmän tekemisestä tässäkin liikkeessä, eikä tekisi seuraamista palkan odotuksen vuoksi. Toisaalta nyt pitäisi älytä palkata pikkujuttuja, kuten juurikin niitä perusasentoja ja sivuaskeleita jne. mut samalla kasvattaa ja ylläpitää kuitenkin jaksamista/kestoa/palkattomuutta... Seuraaminen on kyllä haastava liike pitää hyvänä ja mielenkiintoisena!
Tein muuten kaavion läpi ilman käskyjä. Ekassa liikkeellelähdössä annoin sivu -käskyn, ja taisin antaa juoksusta liikkeellelähdössä myös, mut muuten olin hiljaa. Toimii meille!
Zeta: 8
Jeeeee!!! Treenaaminen näkyy ja tehtiin jäävät! Järjestys oli m-i-s. Maahanmeno oli ihan hyvä, ainahan se voisi olla vieläkin nopeampi mutta tipahti kuitenkin varmanoloisesti alas. Istumiseen annoin (jälleen) tarkoituksella kroppa-avun, milloinkahan luottaisin tähän asentoon niin etten tarvitsisi varmistella? Seisominen perushyvä, sekään ei mikään wau mutta ihan ok. Mutta: liikkeen lopussa ei tehnyt perusasentoa, vaan jäi seisomaan! Tässä liikkeessä kuitenkin kokonaisuus edelliseen kokeeseen verrattuna ihan tosi hyvä!
Luoksetulo: 10
Siis mitä?? Tuomari tykkäs, mut ei se kyllä kympin luoksetulo ollut :P Toisaalta tiedän, että tämä liike on mennyt eteenpäin ihan valtavasti, joten ollaan tyytyväisiä siihen että tuomarikin tykkäsi :)
Ruutu: 8
Merkille ok, ei mitään tykkivauhtia mutta varmanoloisesti kuitenkin (ruutu on edelleen satakertaa kivempi kuin merkki vaikka merkkiä on palkattu ihan tosi paljon). Ruutuun lähti kaarrattaen. Merkkasi luoksetulon tötterön ja oli menossa sitä kohti, mut korjasi itse suunnan ja löysi ruutuun. Meni sisään sivuseinästä. Loppuosa viimeistä perusasentoa lukuunottamatta ok, ei tosi "tykittänyt" seuraamiseen niin kuin haluaisin tykittävän... Loppuosaakin on siis muistettava treenata, se unohtuu herkästi.
Tauko. Koira hetkeksi häkkiin...
Ohjattu nouto: 10
Ria ei ollut kontaktissa kun kapuloita vietiin, mut nyt ei piipannut! Oli vähän levoton/kyttäsi liikkuria ja kapuloita, mut pääasia että kesti hiljaa. Merkki ok, mut edelleenkin näkyy että merkki ei ole tarpeeksi kiva. Nouto (oikeanpuoleinen) hyvä. Palautuksen perusasento hidas. Tuomari sanoi, että yksi parhaimmista ohjatuista mitä hän on tänä vuonna nähnyt -varmaan pitäisi olla tyytyväinen, mut mulla on tämän liikkeen ihannesuorituksesta vähän erilainen mielikuva... Ärsyttävää olla "nipo", mut en voi sille mitään että omat kriteerit on erilaiset kuin tuomarin.
Hyppynouto: 0
Tuli palautuksessa esteen ohi. Mulle ihan hyvä näpäytys, pidän (tai pidin) tämän liikkeen onnistumista ihan itsestäänselvyytenä... Este oli valkoinen ja eräs kisaajakin sanoi että onpas omituisen näköinen este, joten olisko jokin epävarmuus ollut koirallakin?
Tunnari: 8,5
Oli menossa kapuloille heti kun käännyin, nyki ja liikutti etutassua. Oli kapuloilla levoton, aukaisi suuta väärän kohdalla muttei onneksi nostanut! Palautti oman vinoon perusasentoon. PA myös jälleen hidas.
Kauko-ohjaus: 8
Järjestys oli i-m-s-i-s-m. Tuli eteenpäin s-i ja s-m. Vaihdot ei olleet teräviä, en tykänny.
Vaikka ykkönen tuli, niin ei meillä treenattava lopu edelleenkään ;) Koira osaa kokonaisuuden, mut nyt jäi kaivelemaan epätarkkuudet (PERUSASENNOT!!). Eli paljon pitäisi muistaa tehdä ihan perusasioiden pientä hiomista ja palkkailua. Olin tosi tyytyväinen luokan alkuosaan ja selvästi tuosta koirasta näkee, mitä asioita on vahvistettu. On se vaan oikeasti tosi hieno koira -tekee just ne asiat jotka ohjaaja on sille kouluttanut! :)
Nyt pidetään sen verran kisataukoa että saadaan vähän rikottua rutiineja ja haettua treeneihin yllätyksellisyyttä. Ria fiksuna koirana tietää, mitä missäkin liikkeessä tapahtuu seuraavaksi, joten nyt on kaavojen rikkomisen vuoro. En halua, että nuori koira "urautuu" tekemiseen, siksi tämä rutiinien rikkominen jo nyt.
Täytynee katsoa kuitenkin joku koe vielä loppuvuodelle... Ettei vaan pääse laiskistumaan, ohjaaja nimittäin ;)
Pisteitä kertyi 257,5, eli rimaa hipoen EVL1. Positiivinen yllätys; nämä ykköset ovat irronneet nyt vähän liiankin helpolla, mut silti koetta ennen oli sellainen olo, että mitä vaan voi tapahtua...
EVL:ssa oli neljä kilpailijaa. Me mentiin kehään numerolla yksi. Liikejärjestys oli normaali, ja luokka laitettiin ruudusta poikki. Yritettiin toivoa sekoitettua liikejärjestystä, mut tuomari ei ottanut toivetta vastaan vaikka se olis sopinut liikkurillekin.
Liikkeet, pisteet ja omat ajatukset:
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makuu: 10
Tässä liikkeessä oli muutama ylimääräinen ja yllättävä häiriötekijä mukana...
Liike alkoi, ja liikkuri tuli eteemme sanomaan "käsky". Käskin Rian maahan, ja samaan aikaan toinenkin kilpailija antoi koiralleen käskyn; hän ei muistanut, että koirat käsketään vuorotellen numerojärjestyksessä. Tuomari keskeytti liikkeen ja aloitettiin alusta.
Kun koirat jätettiin, lähti meidän viereinen koira välittömästi ohjaajan perään! Näköjään tällaista voi tapahtua vielä EVL:ssakin... Ei siinä muuta, mutta kun ohjaaja kääntyi koiraa kohti, lähti koira takaisin kohti riviä ja koukkasi juoksulenkin Rian edestä. Käännyin piilon kulmalla katsomaan vaikkei niin saisikaan tehdä kun ajattelin, että menen puuttumaan tilanteeseen jos koira menee tekemään tuttavuutta Rian kanssa. Ei onneks mennyt ja saatiin suorittaa liike rauhassa loppuun.
Ria ei ota näistä suuremmin itseensä ja tekee töitä rehdisti vaikka yllättäviä juttuja tulisikin vastaan, mutta siitä huolimatta oli kerännyt sen verran painetta että vapautuksen jälkeen tuli pieni haukkusarja -tästä tuomari ei sanonut mitään vaikka liikkeiden välilläkäänhän ei saisi äännellä...
Kehästä pois, muutama liikkeellelähtö palkaten ensin leluun ja sen jälkeen tarjoamisen kautta naksutellen makupalapalkalla. Maltoin valmistella kehään menon rauhassa enkä hätäillyt, vaikka oltiin suoritusvuorossa ensimmäisenä.
Seuraaminen: 8
Meinasin jättää jossain vaiheessa kokeeseen menon kokonaan sen takia, että saatiin ne aikaisemmin mainitsemani seuraamisongelmat aikaiseksi. Anna kuitenkin puhui mulle järkeä; paras vertaus oli se, että kun tipahdat hevosen selästä niin sinne on vaan noustava takaisin mahdollisimman pian ettei jää pelkoja ;) Tiesin, että tämä seuraamispelko on enemmänkin oma päänsisäinen juttu, joten olin ihan supertyytyväinen että mentiin kuitenkin tekemään tämä ja huomasin, että osaa se edelleen seurata. Kun itse saan pidettyä hyvän fiiliksen ja luotan tekemiseen, niin silloin homma toimii. Toisaalta oltiin saatu koetta ennen hyviä treenejä aikaiseksi, ja niiden perusteella luottamus oli taas kasvamassa takaisin. Mut pakko myöntää että silti tämä liike jännitti kaikista eniten! Ajattelin, että jos homma menee ihan penkin alle, niin sitten on taas korkeampi kynnys mennä seuraavaan kokeeseen ja suurempi työ palauttaa aikaisemmat asetukset kohdilleen...
Kaavio oli jännä: siinä oli heti alkuvaiheessa juoksuosuus, juoksusta suoraan seis ja takaisin juoksuun, sitten melko pian hidas käynti, jonka "keskellä" sivuaskeleet/paikallaan käännökset. Meillä suurimmaksi ongelmaksi koitui tällä kertaa perusasennot; teki hitaasti, ja esim. sivuaskeleet olivat tosi huonot. Anna sanoi, että sen mitä hän ehti nähdä, niin ilme ei ollut ihan se paras mikä Rialla on, mutta mulla oli kuitenkin hyvä tunne läpi kaavion. Tämä liike jäi videoimatta loppuosaa lukuunottamatta kun kuvaaja ei ehtinyt heti luokan alkuun kehän vierelle.
Seuraamisen osalta pitäisi nyt miettiä treenejä ihan ajatuksella... Haluaisin, että Ria palkkutuisi enemmän tekemisestä tässäkin liikkeessä, eikä tekisi seuraamista palkan odotuksen vuoksi. Toisaalta nyt pitäisi älytä palkata pikkujuttuja, kuten juurikin niitä perusasentoja ja sivuaskeleita jne. mut samalla kasvattaa ja ylläpitää kuitenkin jaksamista/kestoa/palkattomuutta... Seuraaminen on kyllä haastava liike pitää hyvänä ja mielenkiintoisena!
Tein muuten kaavion läpi ilman käskyjä. Ekassa liikkeellelähdössä annoin sivu -käskyn, ja taisin antaa juoksusta liikkeellelähdössä myös, mut muuten olin hiljaa. Toimii meille!
Zeta: 8
Jeeeee!!! Treenaaminen näkyy ja tehtiin jäävät! Järjestys oli m-i-s. Maahanmeno oli ihan hyvä, ainahan se voisi olla vieläkin nopeampi mutta tipahti kuitenkin varmanoloisesti alas. Istumiseen annoin (jälleen) tarkoituksella kroppa-avun, milloinkahan luottaisin tähän asentoon niin etten tarvitsisi varmistella? Seisominen perushyvä, sekään ei mikään wau mutta ihan ok. Mutta: liikkeen lopussa ei tehnyt perusasentoa, vaan jäi seisomaan! Tässä liikkeessä kuitenkin kokonaisuus edelliseen kokeeseen verrattuna ihan tosi hyvä!
Luoksetulo: 10
Siis mitä?? Tuomari tykkäs, mut ei se kyllä kympin luoksetulo ollut :P Toisaalta tiedän, että tämä liike on mennyt eteenpäin ihan valtavasti, joten ollaan tyytyväisiä siihen että tuomarikin tykkäsi :)
Ruutu: 8
Merkille ok, ei mitään tykkivauhtia mutta varmanoloisesti kuitenkin (ruutu on edelleen satakertaa kivempi kuin merkki vaikka merkkiä on palkattu ihan tosi paljon). Ruutuun lähti kaarrattaen. Merkkasi luoksetulon tötterön ja oli menossa sitä kohti, mut korjasi itse suunnan ja löysi ruutuun. Meni sisään sivuseinästä. Loppuosa viimeistä perusasentoa lukuunottamatta ok, ei tosi "tykittänyt" seuraamiseen niin kuin haluaisin tykittävän... Loppuosaakin on siis muistettava treenata, se unohtuu herkästi.
Tauko. Koira hetkeksi häkkiin...
Ohjattu nouto: 10
Ria ei ollut kontaktissa kun kapuloita vietiin, mut nyt ei piipannut! Oli vähän levoton/kyttäsi liikkuria ja kapuloita, mut pääasia että kesti hiljaa. Merkki ok, mut edelleenkin näkyy että merkki ei ole tarpeeksi kiva. Nouto (oikeanpuoleinen) hyvä. Palautuksen perusasento hidas. Tuomari sanoi, että yksi parhaimmista ohjatuista mitä hän on tänä vuonna nähnyt -varmaan pitäisi olla tyytyväinen, mut mulla on tämän liikkeen ihannesuorituksesta vähän erilainen mielikuva... Ärsyttävää olla "nipo", mut en voi sille mitään että omat kriteerit on erilaiset kuin tuomarin.
Hyppynouto: 0
Tuli palautuksessa esteen ohi. Mulle ihan hyvä näpäytys, pidän (tai pidin) tämän liikkeen onnistumista ihan itsestäänselvyytenä... Este oli valkoinen ja eräs kisaajakin sanoi että onpas omituisen näköinen este, joten olisko jokin epävarmuus ollut koirallakin?
Tunnari: 8,5
Oli menossa kapuloille heti kun käännyin, nyki ja liikutti etutassua. Oli kapuloilla levoton, aukaisi suuta väärän kohdalla muttei onneksi nostanut! Palautti oman vinoon perusasentoon. PA myös jälleen hidas.
Kauko-ohjaus: 8
Järjestys oli i-m-s-i-s-m. Tuli eteenpäin s-i ja s-m. Vaihdot ei olleet teräviä, en tykänny.
Vaikka ykkönen tuli, niin ei meillä treenattava lopu edelleenkään ;) Koira osaa kokonaisuuden, mut nyt jäi kaivelemaan epätarkkuudet (PERUSASENNOT!!). Eli paljon pitäisi muistaa tehdä ihan perusasioiden pientä hiomista ja palkkailua. Olin tosi tyytyväinen luokan alkuosaan ja selvästi tuosta koirasta näkee, mitä asioita on vahvistettu. On se vaan oikeasti tosi hieno koira -tekee just ne asiat jotka ohjaaja on sille kouluttanut! :)
Nyt pidetään sen verran kisataukoa että saadaan vähän rikottua rutiineja ja haettua treeneihin yllätyksellisyyttä. Ria fiksuna koirana tietää, mitä missäkin liikkeessä tapahtuu seuraavaksi, joten nyt on kaavojen rikkomisen vuoro. En halua, että nuori koira "urautuu" tekemiseen, siksi tämä rutiinien rikkominen jo nyt.
Täytynee katsoa kuitenkin joku koe vielä loppuvuodelle... Ettei vaan pääse laiskistumaan, ohjaaja nimittäin ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)