maanantai 13. tammikuuta 2014

Mennyttä ja tulevaa...

Tovi jos toinenkin on taas ehtinyt vierähtää viimeisimmästä päivityksestä. Vuosikin ehti vaihtua tässä välissä; siksipä pieni yhteenveto vuoden 2013 tapahtumista.

TOKO: Viime vuoden aikana tapahtui se asia, joka tuntuu harrastamisessa kaikkein parhaimmalle: Riasta kuoriutui vuoden aikana koira, joka tuntuu istuvan omiin näppeihini kuin täydellisen sopiva hansikas :) Tapa, jolla haluan viedä koiraa tokossa (kuin myös tottiksessa) eteenpäin, alkoi selkeytyä. Tajusin, että pystyn oikeasti vaatimaan asioita, enkä joudu varomaan että koira "sammuu" tai "lässähtää" -päinvastoin! Tämän oivallettuani alkoi tekemiseen tulla entistä enemmän voimaa ja asennetta, eli juuri niitä asioita joita tekemisessä arvostan. Tuo koira kyllä antaa paljon kun sille vaan osaa kertoa että mitä siltä haluaa. Yksinkertaista!

Kokeiden valossa viime vuosi ylitti odotukset. Toko SM:ien luokkavoitto oli kirsikkana kakun päällä! Se vahvisti entisestään omaa luottamustani siihen, että koira kykenee toimimaan vaativammissakin olosuhteissa.

Tämä vuosi alkoi tokon osalta lupaavissa merkeissä: Saimme kolmannen EVL1 -tuloksen Varkaudessa 11.1.14, eli yksi tavoite on nyt saavutettu (kisaraportin kirjoitan blogiin myöskin ihan lähipäivinä). TK4 Maiskis Morinda, ei kuulosta yhtään hullummalta;) Hieno tunne kun pääsee tiettyyn tavoitteeseen, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö työtä piisaisi ja paljon. Nyt on kuitenkin motivaatio huipussaan ja visiot tämän vuoden kuvioista selvillä. Seuraava suurempi tavoite olisi ensi kesän SM:t. Hauska päästä katsomaan että mihin taidot riittää Suomen parhaimpien joukossa!


AGILITY: Laji, jossa koira koulutti viime vuoden aikana ohjaajaansa paljon enemmän kuin ohjaaja koiraa. Hetkittäin tulee edelleen se tunne, että onko minusta oikeasti tähän, mutta sitten taas se prkl-asenne vie voiton. Ei löydetty Rian kanssa yhteistä rytmiä kisaradoille, joten tuloksilla ei juhlittu. Kun joku kaunis päivä tämä homma alkaa luistaa, niin voin sanoa että se tunne tulee olemaan suurenmoinen! Ihan pieniä väläyksiä siitä on silloin tällöin näkyvissä... Maailman vaikein laji -oonkohan joskus sanonut tuon aikaisemminkin? ;)


PK: Jälkeä tehtiin viime vuonna aivan naurettavan vähän! Tänä vuonna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä treenaamisen kanssa. BH-koetta ajattelin keväälle, ehkä huhti-toukokuulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti