Vuosi käynnistyi Rian osalta niin yskän kuin juoksujenkin merkeissä, joten ensimmäiset viikot otettiin oikeastaan levon kannalta. Tauti oli jotain ihmeluokkaa: alkuun tuli "nenäpunkkioireita" (reverse sneezing), jotka olivat rajuimpia kun lähdettiin ulos tai kun Ria innostui jostain. Muutaman kerran kuului kurkusta köhähdys, ja lopulta alkoi hengityksen rohiseminen. Tätä kaikkea kesti yhteensä 3-4 päivää, mutta treenilepoa jatkettiin vielä oireiden loputtua vajaan parin viikon ajan. Vasta viime viikolla palailtiinkin hallitreenien pariin.
Loppuvuodesta, ennen sairastumista, ehdittiin käydä Taskisen Sadun tokovalmennuksessa. Saatiin hyvä vinkki tunnariin: Riahan on tehnyt tarkkaa työtä kapuloilla silloin, kun vire on tarpeeksi matala, mutta vauhtiliikkeiden jälkeen tai muuten ollessaan liian korkeassa vireessä on herkästi nostellut vääriä ennen kuin palauttaa oman. Sadun kehoituksesta aloitettiinkin haistelun vahvistamista "tunnaripelin", joksi tämän homman nimesin, avulla. Tunnaripelissä laitetaan maahan sikinsokin paljon kapuloita ja tietenkin se oma näiden joukkoon. Itse ollaan kapulakasan vieressä istumassa, ja kutsutaan koira kapuloille. Kun koira nostaa oman, kehutaan ja palkataan ja sen jälkeen heitetään makupala kapulakasasta pois päin, jolloin saadaan koira irtoamaan kapuloilta kauemmas. Tässä välissä laitetaan taas oma kapuloiden joukkoon ja koira tulee etsimään sen. Tätä toistetaan X määrä (meillä toistoja 5-10 / treeni), ja toistojen myötä koiran vire kasvaa: juostaan kapuloille, kapuloilta pois, kapuloille, pois... Ainakin Rialla nousee kierrokset, mutta tarkkuuden täytyy säilyä. Jos alkaa olemaan epätarkka kapuloilla, eli närppii vääriä, niin siitä huomautetaan -tätä olen ollut erittäin arka tekemään kun olen pelännyt, että liika puuttuminen kapuloilla tekee koirasta epävarman. Ria kuitenkin tsemppaa heti, jos joudun huomauttamaan, ja tekee todella paljon tarkempaa työtä sen jälkeen! Tämän pelin avulla tunnari on mennyt huiman harppauksen eteenpäin. Viime lauantaina tein riskillä tunnarin kisanomaisena liikkeenä agilitytreenien päätteeksi; oma nousi todella varmasti! Tuntui pirun hyvälle :D
Liikkeiden alkuosien levottomuuksiin, eli tassujen töpsyttelyihin ja painumisiin jne. saatiin erittäin hyviä vinkkejä Osalan Markolta. Ollaankin nyt rikottu opittua kaavaa mm. valekäskyjen avulla: esim. ruutuun lähetyksissä saatan huudella "rusakkoa" ja "rusinaa", ja Rian täytyy olla koko ajan oikeasti kuulolla jotta kykenee poimimaan oikean lähetyskäskyn valekäskyjen joukosta. Aikaisemmin oli sinkoamassa ruutuun ennen kuin ehdin kunnolla edes suutani avata, mutta nyt ottaa lähetystilanteissa aktiivisemmin kontaktia eikä lukkiudu ruutuun kiinni niin pahasti. Noudoissa ollaan tehty kapulan heittoja niin, että Ria istuu edessäni jolloin näen koko ajan että pysyy rehellisesti paikoillaan. Tästä saatetaan jatkaa heiton jälkeen mm. kauko-ohjausta, tai saatan kutsua sivulle ja aletaankin tehdä seuraamista -yllätyksellisyys on nyt se juttu jota on haettu oikeastaan kaikkeen tekemiseen. Joskus päästän ex tempore noutamaan (silloin, kun ilme on oikeasti hyvä), joskus palkkaan leluun eikä tehdä heiton jälkeen noutoa ollenkaan.
Luoksetulossa meni seisomisen käsimerkki vaihtoon. En saa tehtyä tarpeeksi napakkaa heilautusta "yläkautta", joten annan käsimerkin nyt alhaalta. Vielä pienesti mietinnässä, että olisko se suullinen käsky kuitenkin se kaikkein paras...
Tokon tavoitekoe asetettiin toukokuulle. Katsotaan, saadaanko paketti kasaan siihen mennessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti