Tehtiin reissu JATin kisoihin Jyväskylään. Nyt alkoi olla jo tekemisen meininkiä ainakin joiltain osin, mutta nollat jäivät vielä uupumaan -ehkä niidenkin aika vielä tulee ;)
A agilityrata: 5 / -11,98 (3.) (tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen):
Meno tuntui sujuvalle. Pystyin "heittelemään" Riaa esteille niin, ettei missään vaiheessa tullut kiireen tuntua. Joissain kohti mietin, että yritänkö ehtiä valssaamaan, mutta päätin kokeilla hoitaa ne kohdat vekkauksilla ja linjaamisella; toimi mukavasti, ja varmasti tämänkin ansiosta tuli tunne, että meno oli sujuvaa eikä sellaista tökstöks -ohjaamista. Harmillisesti otettiin viitonen keppien aloituksesta. Kepeille mentiin pussista, ja keppien vieressä oli A. Ria sinkosi pussista ulos ja lähti A:ta kohti. Korjasi mutkan kautta linjan kepeille mutta häslingin seurauksena aloitti pujottelun toisesta keppivälistä. Ensimmäistä kertaa harmitti, että nolla jäi näin pienestä kiinni, kun olin oikeasti niin tyytyväinen tekemiseen. Erityiskehut Rialle kontakteista: ne oli parhaat tähänastisista kisakontakteista! Asiaan vaikutti varmastikin jälleen se, että päästiin tekemään verkka-alueella A:ta.
B agilityrata: hyl (Anne Savioja):
Keppivirhe, taas. Miten me onnistutaankin ryssimään kepit kisoissa, kun treeneissä pujottelu tuntuu niin helpolle? Kepeiltä mentiin hypyn ja pussin kautta jälleen hypylle, jonne piti ehtiä kääntämään. Ajattelin, että kestää pujottelun vaikka vähän ottaisinkin kepeillä etumatkaa jotta seuraavat kuviot saataisiin sujumaan -ei kestänytkään. Olis vaan pitänyt kisatilanteessa pelata varmanpäälle ja olla kiirehtimättä, mutta tehty mikä tehty. Lähdettiin tekemään kepit uudestaan, ja ryökäle jätti edelleen kepit kesken ja ampui edessä olevalle hypylle. Tuli tunne, että tuossa kohti koiralla oli aika paljon kierroksia ja keskittyminen meillä molemmilla rakoili... Kontaktit oli edelleen nopeat, tosin puomilta, joka oli toiseksi viimeinen este, vapautti itsensä ehkä samalla hetkellä kun aloin sanoa "tule" -käskyä. Ratoja ei kuvattu; harmi, kun olisin niin halunnut nähdä tuon keppisähläämisen.
C hyppyrata: hyl (Eeva-Liisa Pohjanen):
Hyllytin neljänneksi viimeiselle esteelle kun päästin Rian hypyn ohi. Siihen asti alla oli pitkiä kaarroksia ja paniikkiohjausta vaikkakaan virhepisteitä ei oltu saatu aikaan, ja multa yksinkertaisesti loppui yrittäminen. Sainkin kuulla radan jälkeen, että olis ehkä fiksumpaa liikkua kuin jäädä ihastelemaan... ;) Paskaa ohjaamista, se oli päällimmäinen tunne tältä radalta. Kotimatkalla päätin, että jatkossa aion kuitenkin "taistella" loppuun saakka, olipa tilanne mikä hyvänsä. Nyt kasvatetaan kisapäätä ja taistelutahtoa -en kestä itseltäni tällaista nössöilyä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti