Hu-Pun kisat 2.3

Kisailtiin Hu-Pulla 2.3, tuomarina oli Anne Savioja.

Kisa A:

Rata oli profiililtaan hyvin simppeli ja helppo ykkösluokan rata.

Mua jäi harmittamaan eniten onnettomat kontaktit :( Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, on keinuosaaminen ollut hyvinkin vaihtelevaa. Jyväskylän kisassa pari viikkoa sitten olin kuitenkin erittäin tyytyväinen keinuun ja suorastaan ihmettelin, kuinka hyvin Ria sen teki! Nyt olikin sitten aivan päinvastainen meininki... Himmasi keinulla vauhtia ihan luvattoman paljon ja mikä pahinta: luuli puomiakin keinuksi (vaikka käskyt on tarkoituksella toisistaan selvästi eroavat: kiikii puomilla ja suhina keinulla) :( Kun sitten lopulta tajusi, että kyseessä on puomi, niin juoksi sen kaiken kukkuraksi läpi. Korjasin takaisin kontaktille. En tiedä, että olisko pitänyt vaan uusia koko este.

A:llakaan ei tullut alas saakka; siihen en ollut varautunut ja vapautin sitten pois ennen kuin oli laskeutunut 2on-2offiin.

Kepeillä tapahtui jotain, jonka seurauksena pujottelurytmi rikkoontui heti alkuvaiheessa. Ohjatessa tuntui, kuin tassu olisi livennyt.


Kisa B:

Puomi oli heti kakkosesteenä, joten pääsin hetsaamaan lähdössä "mennään kiikii". Puomi oli parempi kuin edellisellä radalla, mut edelleen varovainen. Olin päättänyt, että vapautan nopeasti enkä jää kontaktille turhaan seisottamaan -voihan se olla, että kadun tätä joskus, mutta tuntui että halusin nopean palkkauksen (=radan jatkuminen) kun tekee tehtävän oikein. Sama taktiikka oli keinulla.

Kepeille viennissä olis pitänyt ohjata eikä olettaa... Olis pitänyt kääntää vahvemmin kohti keppien aloitusta mutta kun en kääntänyt, lähti Ria hakemaan 13 hyppyä. Ei mennyt väärälle hypylle mut kielto saatiin kuitenkin kepeille, jonka korjasin viitoshypyn kautta eli hyllytin tarkoituksella.

Loppuradasta kohdattiin vielä uusi todellinen murheenkryyni, jollaista en ole ennen tuon koiran nähnyt tekevän: A:lle jäi kekkuloimaan. Aaargh!! Kun sain sieltä alas, en enää edes jaksanut miettiä loppujen hyppyjen ohjaamista vaan heittelin miten sattuu ja vedettiin maaliin piiiitkillä kaarroksilla.

Kisa C:

Fiasko hyppyrata ;) Alun kakkoselta kolmoselle kääntö ei mennyt ihan niin kuin piti, ja Ria hyppäs kuutoshypyn siinä samalla. Seuraavat hyppykieputuskuviot missattiin kokonaan kun homma levisi, joten jatkoin sitten ysiltä eteenpäin jotta sain koiralle onnistumisen tunteen. Siitä eteenpäin sujuva loppu ja Ria paineli sydämensä kyllyydestä. Oli kuulemma kuulunut 10-13 suoralla vaan kynsien rapina kun yritti pinkoa matolla (joka oli muuten hieman turhan liukas) eteenpäin sen minkä pikkujaloillaan pääsi ;)

Nuori koira, jolta puuttuu rutiini, meillä molemmilla kisataival alussa ja todella vähän kisanomaisia treenejä alla vieraissa paikoissa ja vierailla esteillä; ehkä siinä ne syyt jotka vaikuttavat kontaktiepävarmuuteen? Jos jotain positiivista on etsittävä, niin ei ainakaan sikaillut kontakteilla. Mun mielestä se ekan radan puomin läpitulo oli seurausta siitä, kun tosiaan sekoitti sen keinuun ja himmaamisen jälkeen tuli sen näköisenä että "selvisinpäs" ;)

Nyt täytyisi tehdä viisaita suunnitelmia, joilla edetä treeneissä ja kisoissa. Jätänkö himmailut huomioimatta ja luotan siihen, että vanha draivi löytyy toistojen ja varmuuden myötä? Palkkaanko kontaktit jatkossa edelleen lelulla/makupalalla vai alanko ruokkia enemmän kisaamista palvelevaa ajatusta, eli radan jatkuminen on itsessään palkka? Tarvitsee ajatella ja konsultoida viisaampia ;) Ja edelleen olen onnellinen kaikista vinkeistä! En haluais ryssiä (mielestäni) hyvin tehtyä pohjaa nyt tässä vaiheessa. Se vaan on tosi kuin vesi, että Ria osaa kontaktit yksittäisinä esteinä ja tutuissa paikoissa, mutta kontaktiosaaminen puuttuu vierailla esteillä vieraissa paikoissa.