torstai 17. lokakuuta 2013

Leiriä ja Huotarin koulutusta ja muutama kisareissu

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt viimeisimmästä blogipäivityksestä. Kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka sun mitä, eikä kaikkea jaksa muistaa... Ehkä jotain muistuu mieleen, eli tässäpä tärkeimmät tiivistettynä.

Käytiin moikkaamassa kelpiesukulaisia leirillä 21.-22.9. Meillä oli Rian kanssa vähän starttaamisvaikeuksia, joten siirrettiin suunniteltu lähtö perjantailta suosiolla lauantaiaamuun. Ria oli perjantaina "asemissa" laukkujen vieressä, eikä voinut siis millään ymmärtää ettei me nyt sitten lähdetäkään minnekään... Päivysti todennäköisesti lähtöä yölläkin, ja asettui nukkumaan vasta kunnolla vihdoinkin autoon. Startattiin pihasta muistaakseni n. 4.30 ja perillä oltiin muutaman mutkan jälkeen n. klo 10.00. Päästiinkin melkein heti tokon kimppuun; koira pissille ja treenaamaan, taidettiin tehdä sekalainen setti ainakin ruutua, tunnaria ja kauko-ohjausta. Keskittyi kivasti, ja alan vähitellen luottaa siihen että tekee nykyään hyvin vieraissakin paikoissa eikä turhaan "tarkistele" ympäristöä. Tehtiin myös Lindan avustuksella pohjia metriselle, oliskohan korkeutta ollut enimmillään 75 cm. Ohjaajaa hirvitti enemmän kuin koiraa, mut on kyllä itselläkin luottavaisempi olo kun on joku joka valvoo treeniä ;)

Iltapäivällä oli Sonjan koutsaaman agilityn vuoro. Rata oli meille haastava, vaikkakin olishan se ollut ihan tehtävissä oleva jos olisin vaan saanut (taas) itse keskittymisen kasaan... Olin tosi tyytymätön itseeni, tuli taas tunne että vaikka yritän, niin en vaan osaa yrittää tarpeeksi enkä saa sitä prkl-tämähän-tehdään -asennetta esiin! Riakaan ei tuntunut miltään parhaalta mahdolliselta, en sitten tiedä että vaikuttiko pohja joka oli paikoittain tosi pehmeä? Rimoja tuli muutamassa kohti alas jne.

Jäi kuitenkin tunne, että ehkä me ollaan edes hitusen oikealla ajatuksella agilityssa mukana ja sain vahvistuksen sille, mihin asioihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Ja jälleen tuli lohduttavaa muistuttelua siitä, ettei ne ajoitukset löydy ihan vaan sormia napsauttamalla, vaan kyllä siihen tarvitaan se vuosien työ ja kokemus... Olis vaan niin paljon hermoja säästävämpää saada kaikki just-nyt-heti!! ;)

Sunnuntaina jatkettiin PK-hyppytreeniä Henkan avustuksella. Korkeutta oli enimmillään 80 cm, hyvin se yli menee ja yllätyksekseni vieläpä ihan ok tekniikalla! Tätä pitäisi nyt työstää vähitellen kotonakin, jospa tän vuoden aikana päästään sinne metriin saakka:)





28.9 pääsin vihdoin viimein odotettuun Oili Huotarin koulutukseen. Juu ja ei ole Oilia turhaan kehuttu, vitsit että tykkäsin! On todella selkeä niin ohjaajana kuin kouluttajana; rauhallinen, mutta vaativa. Koiralle kerrotaan virheistä, eli ei mennä sille linjalle että kaikki on vaan niin kivaa, tuitui:) Treenaamisen pitää olla kivaa, mutta se täytyy ottaa tosissaan -niin ohjaajan kuin koirankin!

Yleisesti saatiin noottia siitä, että kangistutaan herkästi kaavoihin ja tehdään aivan liian helppoja treenejä. Itse halusin vinkkejä merkkitreeniin, ja Oili laittoikin meidät tekemään sellaisia tehtäviä joita en olis rohjennut ihan heti lähteä itse edes kokeilemaan... Koira lähetettiin merkille niin, että merkin takana appari heilutti lelua, merkin edessä toinen appari heilutti makupalaa, ja kaiken kukkuraksi noutokapulat heiteltiin matkan varrelle/merkin eteen. Pointtina oli se, että merkin on oltava koiralle selkeä tehtävä niin kuin kaiken muunkin, eli se ei saa olla vain välietappi ruudussa/ohjatussa. Tehtävästä tehdään tärkeä juurikin näillä edellä mainituilla häiriöillä, eli vaikka näkyvissä on houkutuksia, niin koiran täytyy kyetä suoriutumaan annetusta hommasta ja se joutuu oikeasti miettimään asiaa. Alkuun Ria oli ihan pihalla; tarjosi noutoa ja kaikkea mahdollista, mutta sulki merkin kokonaan pois vaikka kävin näyttämässä paikan. Mutta kun kerran hoksasi asian, niin sen jälkeen teki hyviä merkille menoja! Tämän jälkeen ollaan vaikeutettu kotonakin merkkitreeniä ja kappas: sehän tekee aika hienoja merkkejä nykyään! Bravuuri on se, että heitän noutokapulan merkin eteen ja päästän noutamaan. Toistolla heitän kapulan samaan paikkaan uudelleen mutta käskenkin merkille -ja meidän noutohullu kelpie kykenee luopumaan kapulasta!! Tämä on vienyt myös ohjattua eteenpäin, eli vaikka kapulalle meno on sikakivaa, niin kyylääminen on jäänyt kun kapuloita viedään.

Näytin myös luoksetuloa. Oilin mielestä Ria tulee liian kovaa, eli ei kykene siitä vauhdista tekemään teknisesti hyviä stoppeja. Sanoikin, etten saisi vahvistaa vauhtia nyt toistaiseksi ollenkaan... Edelleen pitäisi liikkeenomaisen treenin lisäksi vahvistaa paljon stoppien tekniikkaa lyhyellä matkalla ja pienemmällä vauhdilla.

Saatiin tosi hyviä vinkkejä muiden treeneistä mm. seuraamiseen. Ja kun Oili treenasi omaa koiraansa, niin poimin sieltä juttuja joita piti päästä kokeilemaan;) Tartteis kyllä päästä joskus valmennusrenkaan leirille katsomaan treenejä, niin saisi jotain uutta ajatusta tähän omaankin tekemiseen.

29.9 sunnuntaina kävin juoksentelemassa Huotarin Peten agitreenissä; ihan hauska valssiharjoitus, mut harmillisesti aikaa oli aivan liian vähän. Muutamat ohjausehdotukset olivat myös sellaisia, joita en tuntenut ollenkaan omakseni; toisaalta hienoa huomata, että itse alkaa tuntea jo koiraansa sen verran hyvin, että joskus jopa tietää mikä toimii ja mikä ei...

Käytiin myös kisaamassa Joensuussa Pärnavaarassa syys- ja lokakuussa. Syyskuussa (14.9) ekalta radalta viitonen, kokonaisuus oli kerrankin hallinnassa mut kielto tuli A:lle viennissä kun ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ohjaajan ollessa myöhässä. Toinen agirata levisi taas täysin, ja hyppärilläkin säädettiin koko rahan edestä.

Lokakuun kisa (12.10) oli edelleen säätämistä, mm. niiston rima alas kun en liikkunut alta pois, keinun ohitus kun en linjannut vientiä, viimeinen rima alas ja sitä rataa. Toisella radalla parempaa menoa, mut taas muutama kääntö oli sen verran myöhässä että Ria ehti nappailla vääriä esteitä. Video oli aika lohdutonta katsottavaa, on kyllä ohjaaja ihan armottoman hidas:( Se ei auta kuin rämpiä eteenpäin, ei tätä opi muuta kuin tekemällä!

Loppuvuodelle olis ajatus katsoo 3-4 agilitykisaa + 1-2 tokokoetta. Tammikuun suunnittelin pitäväni huilia kisoista.

3 kommenttia:

  1. Oili kuulostaa ihan kouluttajalta mun makuun :)

    VastaaPoista
  2. Niin ja anna itselles agilityssa aikaa. Matkan varrella pidät kontaktit ja rimat kunnossa, niin et huomaakkaan kun oletkin yht äkkiä karsinnoissa lähtövuorossa ;)

    VastaaPoista
  3. Hassua, mulla oli ihan samat ajatukset majan aksakoulutuksesta :) Anne ja bc:t

    VastaaPoista