Sain Annelta MH-videon, eli edelliseen postaukseen vielä pieni lisäys. Alusta puuttuu eka osio, jossa TO ottaa koiran mukaansa ja sen jälkeen tutkii koiran, ja keskeltä on pätkäisty kolmen minuutin aktiivisuusosiota lyhemmäksi, kun siinä ei siis tapahtunut yhtikäs mitään muuta kuin seisoskelua ja pään kääntyilyä.
Kun nyt itse katsoin videon niin huomasin paremmin mm. jo heti alkuosion leikin kohdalla, kuinka Ria yrittää kysyä multa että mitähän tässä pitäis tehdä. Ja kun TO kutsuu taistelemaan lelusta, niin Ria hipsuttaa mun viereen ja on sen näköinen että "voitko äiti olla mun kaa" ;) Siinähän en siis saanut katsoa koiraa, joten meni moni asia ohi niin kuin kaikissa muissakin osa-alueissa.
Näin myös nyt selvemmin haalarin ja räminälaitteen aiheuttama jäljelle jäävän pelon, eli vaikka mitään suurempaa väistämistä ei näykään niin olemus on jännittynyt ohitustilanteissa. Menee kuitenkin häntä kohtuu ylhäällä ja jonkun silmään saattais näyttää ihan normaalilta itseltään, mutta kyllä siinä jännittyneisyyttä on huomattavissa.
Aaveilla murisee pienesti, sitä ei kuulu videolta.
Olispa muuten ihan hauska nähdä koiran reaktiot samaisessa testissä, jos saisit kommunikoida koiran kanssa ihan normaalisti; koskaanhan arjessa tai harrastuksissa ei tule tilannetta vastaan, jossa et saa näyttää elein tai kertoa äänellä ja puheella mitä koiralta haluat ja oletko sen toimintaan tyytyväinen. Mut jotenkin niin hellyyttävää, että vaikka oon koiran mielestä tosi outo ja jäykkä, niin silti se viimeiseen asti kyselee että kerrotko nyt mikä tämä homman nimi oikein on <3
https://www.youtube.com/watch?v=EInLKldYsOQ&feature=youtu.be
tiistai 28. lokakuuta 2014
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
MH-luonnekuvaus
Ria kävi tänään MH-luonnekuvauksessa Maaningan Haukkumajalla. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Anne Kuivinen.
Testi oli hyvin pitkälti sellainen kokonaisuus jota osasin odottaa. Ainoastaan todella voimakkaat reaktiot haalarilla/räminälaitteella yllättivät hieman. Niissäkin odotin kunnon hypähdystä takavasemmalle, mutten selkeää paikalta pakenemista.
Alla yhteenveto sanoin, Anne kuvasi eli videotakin on luvassa (KIITOS!).
1.KONTAKTI:
a. tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
b. yhteistyö: 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
c. käsittely: 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
* Tyypillinen Ria: Antaa vieraan ihmisen käsitellä/kopeloida itseään, muttei suhtaudu vieraisiin mitenkään ylitsepursuavan innokkaasti -tutut ihmiset ovatkin sitten lukunsa erikseen... ;)
2. LEIKKI 1:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
c. puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen
* Arvelinkin, ettei leiki vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti vielä sekin, että kun minulta ei tullut erikseen "lupaa" lähteä leikkimään, niin Ria ei oma-aloitteisesti tarjoa leikkimistä vieraalle. Jos olisin antanut merkin että "mene vaan", niin tilanne olisi saattanut muuttua. Sekin olisi ehkä vaikuttanut, jos aikaa leikille olisi ollut enemmän. Lelua kävi jossain vaiheessa vähän närppimässä, eli pientä kiinnostusta osoitti kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Testin jälkeen Leena kysyi, että saako kokeilla leikkimistä, ja kun tilanne oli taas erilainen ja annoin Rialle luvan mennä, niin sehän leikki -tosin sievästi ja ei mitenkään kovinkaan tosissaan.
3.a. TAKAA-AJO (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei aloita
3.b. TARTTUMINEN (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään
* Tämäkään ei yllättänyt; taas tilanne olisi saattanut muuttua, jos olisin kehottanut lähtemään perään. Kun ohjaaja on hiljaa eikä anna minkäänlaista kannustusta toimintaan, niin koira ei mene ominpäin tekemään.
4. AKTIVITEETTITASO:
2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
* Selkeästi Ria: kun mitään ei tapahtu niin mitään ei tapahdu ja sillä hyvä ;)
5. ETÄLEIKKI:
a. kiinnostus: 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
b. uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
d. leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
e. yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
* Sama kuin leikissä, eli vieras ihminen ei itsessään ole kovinkaan kiinnostava eikä leikkiinkutsukaan houkuttele.
6. YLLÄTYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ Ei mene ajoissa
d. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
e. jäljellejäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
* Tässä yllätti reaktion voimakkuus: tunsin, kuinka koira pakeni jonnekin huitsin kuuseen, mutten tietenkään nähnyt mitä todellisuudessa tapahtui kun katsoin haalaria. Äänikin pääsi koiralta eli reagoi voimakkaasti kaikin puolin. Kun lopulta uskalsi tulla haalarin luo ja kehuin, purki jännityksen tarttumalla mua hanskasta kiinni; itse asiassa olen aikaisemminkin kuullut ja todennut, että Ria purkaa monissa tilanteissa jännityksen leluun, ja näin pahan pelottelun jälkeen taisi olla sitä mieltä että tässä vaiheessa olis ollut pienen leikin paikka ;)
7. ÄÄNIHERKKYYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. uteliaisuus: 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
c. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
d. jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
* Tämän osion voimakas reaktio yllätti hieman, eli pakeni samalla tavalla kuin haalarilla. Tässäkin odotin loikkaa kohteesta poispäin, mutten suoranaista pakenemista.
8. AAVEET:
a. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
b. tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
c. pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
d. uteliaisuus: 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa
e. kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
* Aaveisiin suhtautumisesta ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia; ajattelin lähinnä, ettei ole mitenkään innolla menossa tutustumaan, mutten oikein osannut ajatella kuinka pitkään menee ennen kuin selvittää tilanteen.
9. LEIKKI 2:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen
* Sama kuin leikki 1, ei tullut yllätyksiä
10. AMPUMINEN:
1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
* Tässä vaiheessa otin oman lelun esiin ja ihan samalla tavalla Ria leikki minun kanssani kuin leikkii aina normaalistikin laukausten aikana; ei siis mitään suurempaa reaktiota eikä merkkejä testin aiheuttamasta kuormittumisesta.
Oli ihan hauska nähdä, että kai sitä oman koiransa tuntee tässä vaiheessa jo melko hyvin, kun mitään suurempaa ylläriä ei tullut vastaan. Toisaalta luonneanalyysin tekeminen on helkutin hankalaa; koira muokkautuu kuitenkin koko ajan läpi elämänsä ja kaikki koettu vaikuttaa reaktioihin. Paljon on opittua käytösmallia mukana ja voi olla, että jos Ria "eläisi pellossa" eikä sen kanssa harrastettaisi, niin reaktiot saattaisivat olla hyvinkin erilaiset. Toisaalta Ria on aina ollut mun mielestä helppo ja nöyrä koira, jonka kanssa ei tarvitse asioista vääntää. Se on vähän sellainen vakava tosikko eikä mikään höslö säheltäjä. Se on rehti ja reilu äidin tyttö :)
Riassa näkyy myös se, että tutut rutiinit luovat sille varmuutta ja turvallisuutta. Esim. tokossa tutut liikkeet ja muut rituaalit ovat se juttu, jonka ansiosta koira tekee rennosti ja on aktiivinen. Kaikki uusi ja ihmeellinen luo tilanteesta riippuen pientä epävarmuutta, mikä näkyy ennemminkin passivoitumisena kuin aktivoitumisena. Liekö tämäkin opittua vai onko se valmiiksi olemassa oleva luonneominaisuus, sen kun tietäisi.
Se on tullut myös todettua, että Ria ei lähde esim. agilityssa vieraan ohjaajan matkaan. Tai jos lähtee, niin tekee hommat puolitehoilla. Vaikka agilityssa kierrokset on korkealla ja agility on maailman parasta, niin siinäkin hommat tehdään oman ohjaajan kanssa. Ajattelin, että kun vuoden vaihteessa itselleni tulee pakollinen ohjaustauko, niin olis ihan jännä koittaa monenko treenikerran jälkeen Rian saisi tekemään oikeasti töitä vieraalle ohjaajalle. Joka tapauksessa: on se vaan yhden ihmisen koira eikä se mua haittaa, päinvastoin -ei sitä tarviikaan kaikkien kanssa kaveerata;) Ja se on just mulle kaikkein paras pikkukelpie!
Testi oli hyvin pitkälti sellainen kokonaisuus jota osasin odottaa. Ainoastaan todella voimakkaat reaktiot haalarilla/räminälaitteella yllättivät hieman. Niissäkin odotin kunnon hypähdystä takavasemmalle, mutten selkeää paikalta pakenemista.
Alla yhteenveto sanoin, Anne kuvasi eli videotakin on luvassa (KIITOS!).
1.KONTAKTI:
a. tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
b. yhteistyö: 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
c. käsittely: 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
* Tyypillinen Ria: Antaa vieraan ihmisen käsitellä/kopeloida itseään, muttei suhtaudu vieraisiin mitenkään ylitsepursuavan innokkaasti -tutut ihmiset ovatkin sitten lukunsa erikseen... ;)
2. LEIKKI 1:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
c. puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen
* Arvelinkin, ettei leiki vieraan ihmisen kanssa vieraalla lelulla. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti vielä sekin, että kun minulta ei tullut erikseen "lupaa" lähteä leikkimään, niin Ria ei oma-aloitteisesti tarjoa leikkimistä vieraalle. Jos olisin antanut merkin että "mene vaan", niin tilanne olisi saattanut muuttua. Sekin olisi ehkä vaikuttanut, jos aikaa leikille olisi ollut enemmän. Lelua kävi jossain vaiheessa vähän närppimässä, eli pientä kiinnostusta osoitti kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Testin jälkeen Leena kysyi, että saako kokeilla leikkimistä, ja kun tilanne oli taas erilainen ja annoin Rialle luvan mennä, niin sehän leikki -tosin sievästi ja ei mitenkään kovinkaan tosissaan.
3.a. TAKAA-AJO (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei aloita
3.b. TARTTUMINEN (1. KERTA + 2. KERTA):
1+1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään
* Tämäkään ei yllättänyt; taas tilanne olisi saattanut muuttua, jos olisin kehottanut lähtemään perään. Kun ohjaaja on hiljaa eikä anna minkäänlaista kannustusta toimintaan, niin koira ei mene ominpäin tekemään.
4. AKTIVITEETTITASO:
2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
* Selkeästi Ria: kun mitään ei tapahtu niin mitään ei tapahdu ja sillä hyvä ;)
5. ETÄLEIKKI:
a. kiinnostus: 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
b. uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
d. leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
e. yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
* Sama kuin leikissä, eli vieras ihminen ei itsessään ole kovinkaan kiinnostava eikä leikkiinkutsukaan houkuttele.
6. YLLÄTYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. uteliaisuus: 1 Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ Ei mene ajoissa
d. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
e. jäljellejäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
* Tässä yllätti reaktion voimakkuus: tunsin, kuinka koira pakeni jonnekin huitsin kuuseen, mutten tietenkään nähnyt mitä todellisuudessa tapahtui kun katsoin haalaria. Äänikin pääsi koiralta eli reagoi voimakkaasti kaikin puolin. Kun lopulta uskalsi tulla haalarin luo ja kehuin, purki jännityksen tarttumalla mua hanskasta kiinni; itse asiassa olen aikaisemminkin kuullut ja todennut, että Ria purkaa monissa tilanteissa jännityksen leluun, ja näin pahan pelottelun jälkeen taisi olla sitä mieltä että tässä vaiheessa olis ollut pienen leikin paikka ;)
7. ÄÄNIHERKKYYS:
a. pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. uteliaisuus: 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
c. jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
d. jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
* Tämän osion voimakas reaktio yllätti hieman, eli pakeni samalla tavalla kuin haalarilla. Tässäkin odotin loikkaa kohteesta poispäin, mutten suoranaista pakenemista.
8. AAVEET:
a. puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
b. tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
c. pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
d. uteliaisuus: 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa
e. kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
* Aaveisiin suhtautumisesta ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia; ajattelin lähinnä, ettei ole mitenkään innolla menossa tutustumaan, mutten oikein osannut ajatella kuinka pitkään menee ennen kuin selvittää tilanteen.
9. LEIKKI 2:
a. leikkihalu: 2 Ei leiki -osoittaa kiinnostusta
b. tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen
* Sama kuin leikki 1, ei tullut yllätyksiä
10. AMPUMINEN:
1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
* Tässä vaiheessa otin oman lelun esiin ja ihan samalla tavalla Ria leikki minun kanssani kuin leikkii aina normaalistikin laukausten aikana; ei siis mitään suurempaa reaktiota eikä merkkejä testin aiheuttamasta kuormittumisesta.
Oli ihan hauska nähdä, että kai sitä oman koiransa tuntee tässä vaiheessa jo melko hyvin, kun mitään suurempaa ylläriä ei tullut vastaan. Toisaalta luonneanalyysin tekeminen on helkutin hankalaa; koira muokkautuu kuitenkin koko ajan läpi elämänsä ja kaikki koettu vaikuttaa reaktioihin. Paljon on opittua käytösmallia mukana ja voi olla, että jos Ria "eläisi pellossa" eikä sen kanssa harrastettaisi, niin reaktiot saattaisivat olla hyvinkin erilaiset. Toisaalta Ria on aina ollut mun mielestä helppo ja nöyrä koira, jonka kanssa ei tarvitse asioista vääntää. Se on vähän sellainen vakava tosikko eikä mikään höslö säheltäjä. Se on rehti ja reilu äidin tyttö :)
Riassa näkyy myös se, että tutut rutiinit luovat sille varmuutta ja turvallisuutta. Esim. tokossa tutut liikkeet ja muut rituaalit ovat se juttu, jonka ansiosta koira tekee rennosti ja on aktiivinen. Kaikki uusi ja ihmeellinen luo tilanteesta riippuen pientä epävarmuutta, mikä näkyy ennemminkin passivoitumisena kuin aktivoitumisena. Liekö tämäkin opittua vai onko se valmiiksi olemassa oleva luonneominaisuus, sen kun tietäisi.
Se on tullut myös todettua, että Ria ei lähde esim. agilityssa vieraan ohjaajan matkaan. Tai jos lähtee, niin tekee hommat puolitehoilla. Vaikka agilityssa kierrokset on korkealla ja agility on maailman parasta, niin siinäkin hommat tehdään oman ohjaajan kanssa. Ajattelin, että kun vuoden vaihteessa itselleni tulee pakollinen ohjaustauko, niin olis ihan jännä koittaa monenko treenikerran jälkeen Rian saisi tekemään oikeasti töitä vieraalle ohjaajalle. Joka tapauksessa: on se vaan yhden ihmisen koira eikä se mua haittaa, päinvastoin -ei sitä tarviikaan kaikkien kanssa kaveerata;) Ja se on just mulle kaikkein paras pikkukelpie!
lauantai 18. lokakuuta 2014
Kuulumisia syyskuulta
BH-KOE 9.9, Iisalmi (tuomari Markku Piippo):
Kai tämä oli nyt sellainen virallinen "lupaus" ainakin itselleni herätellä PK-puolen juttuja uudella innolla ja samalla alkaa asennoitumaan siihen, että ehkä ensi vuonna käytäis katsomassa kuinka ne jälkihommat kokeen muodossa luonnistuu;)
BH-kokeenhan piti olla periaatteessa ihan "läpihuutojuttu" jos ja kun koira pysyy hallinnassa, mutta silti se vaan kummasti jännitti: ohjaajalle täysin uusi maaperä, kaavion muistaminen (toko-ohjaaja kun on tottunut siihen, että kyllä se liikkeenohjaaja kertoo kuinka kaavio kävellään), vieras koira yhtä aikaa kentällä oman suoritusvuoron aikana... Jännitystä ei helpottanut yhtään se, että ensimmäisenä ja toisena suoritusvuoroissa olevat koirat hylättiin heti tottisosuuden jälkeen hallintaongelmien takia :/
Itse kämmäilin parit jutut, annoin mm. jättökäskyn paikallaoloon (varmaan ne säännöt kannattais lukea joskus tarkemmin), mutta koira teki niin kuin ennalta arvelinkin. Hihnaseuraaminen ei ollut mitään loistokasta, ohjaaja saa katsoa itseään peiliin, mut nämä on taas sarjassamme niitä asioita joita ei tarvitse jatkossa osatakaan ;)
Iisalmesta kotiutui siis "vakavasti otettava" PK-koiran alku; BH Maiskis Morinda:) Jos nyt tokon jäätyä toistaiseksi vähän taka-alalle rakentais sen tottiksen sille mallille, että keväällä osattais ainakin esteet ja ehkä vähän muutakin. Esteistä puheenollen: ilmoitin Rian marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille ja siellä aion käyttää treeniaikaani metrisen parissa.
AGIKISAT 28.9, Varkaus (tuomari Jari Helin):
Hylly ja NOLLAVOITTO -ja menolippu vihdoin kolmosiin:) Olihan tämä kolmosiin nousu tällainen pitkä puolentoistavuoden "taistelu", mutta itse koen sen kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta yhdenlaisena arvokkaana opintomatkana; ja nythän se varsinainen "maisteritason" opintie vasta alkaa ;)
Mulla on itseni kanssa suurin tekeminen, eli pää pitäisi oppia pitämään kasassa tilanteessa kuin tilanteessa ja samalla täytyisi oppia luottamaan siihen, että kun itse hoidan oman osuuteni huolella ja tarkkuudella, niin kyllä se koirakin tekee ja osaa <3
Treeneissä pelataan yhteen pääasiassa kivasti, mutta kun sen tunteen saisi vietyä vielä sinne kisatilanteeseenkin... Se on se seuraava tavoite. Kisataan Kajaanissa viikon päästä pari rataa, mutta sitten jätän kisajuoksentelut suosiolla ensi vuoteen. Nyt on taas hyvää aikaa keskittyä pieneen näpertelyyn, mm. keinun nopeuttamiseen ja ihan vaan erilaisiin ohjauskuvioihin.
Syksylle olis hyppytekniikkakurssin ja Kajaanin kisojen lisäksi suunnitelmissa käydä MH-kuvauksessa, joka on itse asiassa jo reilun viikon kuluttua eli 26.10. Sitä ennen pitää ostaa se KAMERA josta oon haaveillut koko kevään ja kesän ;) Muuten kalenteri on harvinaisen tyhjää täynnä koiraharrastusten osalta... Mitähän sitä keksis kun ei osaa tekemättäkään olla?
lauantai 6. syyskuuta 2014
Maaningan kisat 6.9.14
Viisailla ohjausvalinnoilla saattaisi jopa onnistua -tyhmillä otetaan sitten huonoja vientejä ja kieltoja ihan urakalla :/ Tänään Elina Hannikaisen radoilla teemana oli siis esteiden ohitukset. Koira tuntui tosi hyvälle ohjata, eli ihan saa meikäläinen katsoa peiliin jälleen kerran. Taas jäi puuttumaan ohjaamisesta se kunnollinen röyhkeys, vaikka oma fiilis ennen ratoja ja radoilla oli hyvä. Vähän sellaista sinne päin -tekemistä.
Eka rata jäi videoimatta, sieltä kuitenkin hyl. Toka radalta yhden hypyn ja A:n ohitus; video alla. Viitosella jään pyllistelemään koiran taakse; alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi 4-5 väliin, mutta jäin jumiin kolmoselle ja yritin paniikkikääntöä takaa ohjaten -ohi meni viitosesta, totta kai! A:lle vientiä arvoin; ei ollut tiukka vienti ja ajattelin, että vastakäännös on turhan tiukka ohjaus tuollaiseen kohtaan. Heitin sitten vaan muurille ja ajattelin, että kyllä se A:n ottaa, mut varmaan olis tuohonkin tarvinnut tehdä vähän jotain... Linjata muuria, jarruttaa, ihan mitä vaan. Taas vaan oletin enkä ohjannut.
No mutta päivän plussat: Koira tuntui kivalle viedä, kepit olivat molemmilla radoilla priimaa ja uskalsin tehdä irtoamisia sivuttaissuunnassa (nämä + taaksejäännit on edelleen kisaradoilla vähän riski, jättää herkästi viimeisen välin tekemättä kun tulee kiire perään) ja kontakteilla ei jäänyt killumaan liian ylös -mietin tosin, että pitäisikö noiden nopeiden vapautusten vastapainoksi välillä ottaa vähän maltillisempia seisotuksia 2on-2offissa? Nyt ollaan saatu taas alasmenoja nopeammiksi nopeilla vapautuksilla.
Eka rata jäi videoimatta, sieltä kuitenkin hyl. Toka radalta yhden hypyn ja A:n ohitus; video alla. Viitosella jään pyllistelemään koiran taakse; alkuperäinen ajatus oli tehdä valssi 4-5 väliin, mutta jäin jumiin kolmoselle ja yritin paniikkikääntöä takaa ohjaten -ohi meni viitosesta, totta kai! A:lle vientiä arvoin; ei ollut tiukka vienti ja ajattelin, että vastakäännös on turhan tiukka ohjaus tuollaiseen kohtaan. Heitin sitten vaan muurille ja ajattelin, että kyllä se A:n ottaa, mut varmaan olis tuohonkin tarvinnut tehdä vähän jotain... Linjata muuria, jarruttaa, ihan mitä vaan. Taas vaan oletin enkä ohjannut.
No mutta päivän plussat: Koira tuntui kivalle viedä, kepit olivat molemmilla radoilla priimaa ja uskalsin tehdä irtoamisia sivuttaissuunnassa (nämä + taaksejäännit on edelleen kisaradoilla vähän riski, jättää herkästi viimeisen välin tekemättä kun tulee kiire perään) ja kontakteilla ei jäänyt killumaan liian ylös -mietin tosin, että pitäisikö noiden nopeiden vapautusten vastapainoksi välillä ottaa vähän maltillisempia seisotuksia 2on-2offissa? Nyt ollaan saatu taas alasmenoja nopeammiksi nopeilla vapautuksilla.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Agilitya
Pienen painostuksen "uhrina" yritän taas sadannen kerran skarpata blogipäivitysten suhteen ;)
Ollaan oltu rehellisesti tokotauolla SM:ien jälkeen lukuunottamatta suunnittelemattomia hömppä- eli hauskanpitotreenejä. On muuten tehnyt ihan hyvää, ainakin ohjaajalle! Ainoastaan seuraamista ollaan muistuteltu pienestä BH:ta silmälläpitäen (on muuten saakelin tylsä kaavio!) ja samalla totesin, ettei Ria osaa seurata hihnassa enkä minä osaa käyttää hihnaa. Yritän nyt asennoitua kuitenkin niin, että mennään pitämään hauskaa enkä halua luoda turhaa painetta yhden typerän taluttimen takia.
Sen sijaan agilityyn ollaan yritetty nyt panostaa koko ajan edestä; täytyy juosta kun vielä pystyy, vaikkakin alkaahan tuo meno auttamattomasti hidastua... Ja niihin videoihin: alkuun pätkää viime tiistailta, jonka Anna kiltisti kuvasi ja siirsi nettiin -kiitos! :) Eka kiekka on kuvaamatta, siinä lähinnä taisteltiin keppien jälkeisen käännöksen kanssa kun meni useamman kerran renkaan ohi. Itse valutin valssia miten sattuu, mut sitten kun sain käännöksen kohdilleen niin kääntyihän se koirakin. Muuten ei tainnut olla mitään suurempaa mainittavaa. Tuossa toka kierroksen vedossa (joka on siis alla videona) ahnehdin hallin päätyä kohti mentävän hyppysuoran (21-22) kanssa, eli liike lakkasi ja yritin saada äänellä etenemään -eihän se tietenkään noin toimi. Sylivekit on kans näköjään jotain epämääräistä räiskimistä, voi kun joskus oppisi rauhoittamaan kädet ja viemään ohjaukset loppuun :/
https://www.youtube.com/watch?v=o0l8n0hgsic&feature=youtu.be
Vasemmalla puolen yllä olevan radan piirustus. Jälkikäteen oivalsin, että meille ei ole kyllä ihan arkipäivää vetää 31 esteinen rata muutamalla "rikkoutumisella" läpi, vaikkakin kauneusvirheitä piisaa. Tulee kuitenkin hyvä tunne siitä, että saa hyvän rytmin päälle ja meno on sujuvaa:)
![]()
Ollaan oltu rehellisesti tokotauolla SM:ien jälkeen lukuunottamatta suunnittelemattomia hömppä- eli hauskanpitotreenejä. On muuten tehnyt ihan hyvää, ainakin ohjaajalle! Ainoastaan seuraamista ollaan muistuteltu pienestä BH:ta silmälläpitäen (on muuten saakelin tylsä kaavio!) ja samalla totesin, ettei Ria osaa seurata hihnassa enkä minä osaa käyttää hihnaa. Yritän nyt asennoitua kuitenkin niin, että mennään pitämään hauskaa enkä halua luoda turhaa painetta yhden typerän taluttimen takia.
Sen sijaan agilityyn ollaan yritetty nyt panostaa koko ajan edestä; täytyy juosta kun vielä pystyy, vaikkakin alkaahan tuo meno auttamattomasti hidastua... Ja niihin videoihin: alkuun pätkää viime tiistailta, jonka Anna kiltisti kuvasi ja siirsi nettiin -kiitos! :) Eka kiekka on kuvaamatta, siinä lähinnä taisteltiin keppien jälkeisen käännöksen kanssa kun meni useamman kerran renkaan ohi. Itse valutin valssia miten sattuu, mut sitten kun sain käännöksen kohdilleen niin kääntyihän se koirakin. Muuten ei tainnut olla mitään suurempaa mainittavaa. Tuossa toka kierroksen vedossa (joka on siis alla videona) ahnehdin hallin päätyä kohti mentävän hyppysuoran (21-22) kanssa, eli liike lakkasi ja yritin saada äänellä etenemään -eihän se tietenkään noin toimi. Sylivekit on kans näköjään jotain epämääräistä räiskimistä, voi kun joskus oppisi rauhoittamaan kädet ja viemään ohjaukset loppuun :/
https://www.youtube.com/watch?v=o0l8n0hgsic&feature=youtu.be
Vasemmalla puolen yllä olevan radan piirustus. Jälkikäteen oivalsin, että meille ei ole kyllä ihan arkipäivää vetää 31 esteinen rata muutamalla "rikkoutumisella" läpi, vaikkakin kauneusvirheitä piisaa. Tulee kuitenkin hyvä tunne siitä, että saa hyvän rytmin päälle ja meno on sujuvaa:)
maanantai 7. heinäkuuta 2014
TOKO SM 2014 -tunnelmia kuvin
Huikea TOKO SM -viikonloppu Porissa ylitti kyllä kaikki odotukset moninkertaisesti! Ei löydy järkeviä sanoja kertomaan fiiliksistä, joten kuvat kertokoon tunnelmaa:)
Lauantain tulos EVL1 298,5 KP sij. 5./103! -> Paikka sunnuntain finaaliin!
Sunnuntain tulos EVL1 269,25 sij. 14./20 -> Sijoitus kahden päivän yhteistuloksella SM13 :)
Kiitos kuvista Veera Waarna:)
Lauantain tulos EVL1 298,5 KP sij. 5./103! -> Paikka sunnuntain finaaliin!
Sunnuntain tulos EVL1 269,25 sij. 14./20 -> Sijoitus kahden päivän yhteistuloksella SM13 :)
Kiitos kuvista Veera Waarna:)
KUVIA LAUANTAILTA 5.7:
Meijän tiimi:)
Ennen kehiä...
Missämissä oma...
Löytyi!
Tarkkana merkillä
Ruudusta kiireesti seuraamaan
Merkillä jälleen, nyt odotetaan ohjatun kapulalle pääsyä
Ohjatun palautus kovalla kiireellä
Jes!!
Luoksetulon maahanmeno
Onnistuttiin! :)
SUNNUNTAI 6.7:
Oman vuoron odottelua. Ehket saattaa ihan himpun verran jännittää...
Istuminen ryhmässä; bc:t ja vääränrotuinen;)
Makuu ryhmässä häirittynä
Hyvin!
Seuraaminen
Vakavaa hommaa ;)
Pakollinen ruutuliikkeen välipysähdys
Ohjatun aloitus
Jälleen tarkkana merkillä
Nouto -se paras juttu tässä "työnteossa" :)
Kiire kiire....
No jopas osattiin!
Oman palautus
Hyppynouto
Viimeinen liike ohi! Huima fiilis!!
KIITOS RIA! <3
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Agilitykuulumisia
Elossa ollaan ;) Ja ollaanpa ihan treenattu ja kisattukin melkoisen ahkerasti! Aloitetaan purkamaan tätä blogihiljaisuutta agilitykuulumisilla, seuraava postaus voisi painottua sitten vaikkapa tokoon.
Huhti-toukokuussa kisailtiin suhteellisen ahkerasti ja vihdoin se päivä koitti, jota tässä on vuoden ajan odoteltu: useampi kisarata peräkkäin tuntui hallitulta ja hyvältä kokonaisuudelta, me tehtiin paljon läheltä piti nollia, ja sitten muutama ihan oikea nollakin: Kajaanissa 26.4 saatiin luvanolla Minna Väyrysen radalla, Joensuussa 1.5 Reetta Mäkelän radalta SERT ja siirto kakkosiin, ja kakkosten ensimmäinen luvanolla Varkaudessa 18.5 Anne Huittisen tuomaroimana. Voin sanoa, että kaiken tämän säätämisen jälkeen onnistumiset ovat maistuneet niiiiin makealta! Aikaahan tähän meni, mutta heikkoina hetkinä on vaan ollut pakko uskoa siihen, että kyllä ne palaset loksahtelevat paikoilleen. Ja se paras fiilis on ehdottomasti tullut kuitenkin siitä, että nyt me pelataan ajoittain jo ihan kivasti Rian kanssa yhteen! Tietty edelleen vastaan tulee niitä "totaalileviämisiäkin", mutta kai ne kuuluu asiaan ;)
Talven aikana onnistuttiin saamaan yksi suurempi ongelmainen aikaiseksi: keinu. Alkuvuodesta Ria tuli Jyväskylän kisaradalla kesken keinun pois, eli lähti kiipeämään, mut melkein heti loikkasi sivusta alas. Ajattelin tuolloin, että se oli jokin yksittäinen työtapaturma, enkä tehnyt asiasta suurempaa numeroa. Seuraavan kerran ongelma ilmeni Seppo Savikon valmennuksessa Hukkahallilla maaliskuussa, eli Ria suorastaan väisti keinua. Kevään kisaradoilla himmasi keinulla ihan älyttömän paljon useamman kerran, mutta pois loikkasi ainoastaan Kajaanin ekalla radalla huhtikuussa. Ollaankin nyt palattu esteosaamistreeniin ja oon käyttänyt makupala-apua keinun päässä. Tuntuisi toimivan, ainakin eilisten möllien perusteella.
Toinen murheenkryyni on ollut puomi. Tajusin, että sen esteen kohdalla vähän kaikki on mennyt kisaamisen myötä metsään: liikeavulla (vedättämällä) tulee paremmin, mut ei osaa puomia jos jään taakse. Kisaradalla on tullut myös esiin sitä, että mun mielestä odottaa liikaa radan jatkumista, eli himmaa laskeutumisosalla, jännittyy, ja odottaa tule-käskyä. Jokaisessa kisassa oon vaatinut alas asti, mut todennäköisesti vähän väärin keinoin... Ei se "pumppaaminen" (=miljoona kiipee-käskyä) kouluta koiraa pätkääkään... Puomiakin ollaan tehty nyt treeneissä erillisenä ja mahdollisimman erilaisilla versioilla ja paljolla palkalla; lähinnä oon jäänyt taakse, jotta mun liikeapu ei olis mukana. Palkkaaminen on helppoa silloin, kun puomia tehdään erillisenä esteenä (syö namin), mutta osana rataa paras palkka on itse radan jatkuminen, eli makupalapalkkaaminen tuntuu lähinnä koiran "kiusaamiselta".
Käytiin eilen mölleissä tsekkaamassa kontaktiosaaminen. Rata oli helppo, ja mukana oli onneks kaikki kontaktit. Sama rata tehtiin kahteen kertaan. Ekalla kierroksella vein makupalan keinun päähän, teki ihan superhienon keinun vaikkei tainnut kyllä namista paljon välittää :) Puomilla ei jäänyt killumaan liian korkealle, vaikkei mitään tykkivauhtia alas tullutkaan. Mut tässä vaiheessa pääasia, ettei tosiaan jäänyt seisoskelemaan keskelle laskeutumisosaa!
Kiitos Annelle kuvaamisesta, ihana kun joku vaivautuu laittamaan videot vieläpä youtubeenkin :) Hävettää katsoa taas tuota omaa "laiskottelua" (mm. keppejä ennen hypyillä olisin voinut oikeasti edes yrittää kääntää :P), mut näytettäköön videot tuon hienon keinun takia. Ekalla radalla en tajunnut rimaa ennen kuin radan jälkeen, mut Ria kyllä pudottelee niiiin äärimmäisen harvoin että laitettakoon tuo vaikkapa meikäläisen A-ilakoinnin piikkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=nYiTpGelhYM
Huhti-toukokuussa kisailtiin suhteellisen ahkerasti ja vihdoin se päivä koitti, jota tässä on vuoden ajan odoteltu: useampi kisarata peräkkäin tuntui hallitulta ja hyvältä kokonaisuudelta, me tehtiin paljon läheltä piti nollia, ja sitten muutama ihan oikea nollakin: Kajaanissa 26.4 saatiin luvanolla Minna Väyrysen radalla, Joensuussa 1.5 Reetta Mäkelän radalta SERT ja siirto kakkosiin, ja kakkosten ensimmäinen luvanolla Varkaudessa 18.5 Anne Huittisen tuomaroimana. Voin sanoa, että kaiken tämän säätämisen jälkeen onnistumiset ovat maistuneet niiiiin makealta! Aikaahan tähän meni, mutta heikkoina hetkinä on vaan ollut pakko uskoa siihen, että kyllä ne palaset loksahtelevat paikoilleen. Ja se paras fiilis on ehdottomasti tullut kuitenkin siitä, että nyt me pelataan ajoittain jo ihan kivasti Rian kanssa yhteen! Tietty edelleen vastaan tulee niitä "totaalileviämisiäkin", mutta kai ne kuuluu asiaan ;)
Talven aikana onnistuttiin saamaan yksi suurempi ongelmainen aikaiseksi: keinu. Alkuvuodesta Ria tuli Jyväskylän kisaradalla kesken keinun pois, eli lähti kiipeämään, mut melkein heti loikkasi sivusta alas. Ajattelin tuolloin, että se oli jokin yksittäinen työtapaturma, enkä tehnyt asiasta suurempaa numeroa. Seuraavan kerran ongelma ilmeni Seppo Savikon valmennuksessa Hukkahallilla maaliskuussa, eli Ria suorastaan väisti keinua. Kevään kisaradoilla himmasi keinulla ihan älyttömän paljon useamman kerran, mutta pois loikkasi ainoastaan Kajaanin ekalla radalla huhtikuussa. Ollaankin nyt palattu esteosaamistreeniin ja oon käyttänyt makupala-apua keinun päässä. Tuntuisi toimivan, ainakin eilisten möllien perusteella.
Toinen murheenkryyni on ollut puomi. Tajusin, että sen esteen kohdalla vähän kaikki on mennyt kisaamisen myötä metsään: liikeavulla (vedättämällä) tulee paremmin, mut ei osaa puomia jos jään taakse. Kisaradalla on tullut myös esiin sitä, että mun mielestä odottaa liikaa radan jatkumista, eli himmaa laskeutumisosalla, jännittyy, ja odottaa tule-käskyä. Jokaisessa kisassa oon vaatinut alas asti, mut todennäköisesti vähän väärin keinoin... Ei se "pumppaaminen" (=miljoona kiipee-käskyä) kouluta koiraa pätkääkään... Puomiakin ollaan tehty nyt treeneissä erillisenä ja mahdollisimman erilaisilla versioilla ja paljolla palkalla; lähinnä oon jäänyt taakse, jotta mun liikeapu ei olis mukana. Palkkaaminen on helppoa silloin, kun puomia tehdään erillisenä esteenä (syö namin), mutta osana rataa paras palkka on itse radan jatkuminen, eli makupalapalkkaaminen tuntuu lähinnä koiran "kiusaamiselta".
Käytiin eilen mölleissä tsekkaamassa kontaktiosaaminen. Rata oli helppo, ja mukana oli onneks kaikki kontaktit. Sama rata tehtiin kahteen kertaan. Ekalla kierroksella vein makupalan keinun päähän, teki ihan superhienon keinun vaikkei tainnut kyllä namista paljon välittää :) Puomilla ei jäänyt killumaan liian korkealle, vaikkei mitään tykkivauhtia alas tullutkaan. Mut tässä vaiheessa pääasia, ettei tosiaan jäänyt seisoskelemaan keskelle laskeutumisosaa!
Kiitos Annelle kuvaamisesta, ihana kun joku vaivautuu laittamaan videot vieläpä youtubeenkin :) Hävettää katsoa taas tuota omaa "laiskottelua" (mm. keppejä ennen hypyillä olisin voinut oikeasti edes yrittää kääntää :P), mut näytettäköön videot tuon hienon keinun takia. Ekalla radalla en tajunnut rimaa ennen kuin radan jälkeen, mut Ria kyllä pudottelee niiiin äärimmäisen harvoin että laitettakoon tuo vaikkapa meikäläisen A-ilakoinnin piikkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=nYiTpGelhYM
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Tokokoe Varkaus 11.1.14 (videot lisätty 16.1)
Mutta siis itse kokeeseen. Tuomarina toimi Salme Mujunen. Ei mikään tiukimmasta päästä oleva, mutta osasi kyllä ottaa onneksi ihan aiheellisesti pisteitä mm. epätarkkuuksista (vinoista perusasennoista jne). Kahdelle kisaajalle napsahti jopa punainen kortti kehästä poistumisen takia. Kehäsuunnitelma oli erittäin helppo; kehässä ei ollut MITÄÄN ylimääräisiä merkkejä, eli esim. ennen ruutuliikettä kerättiin luoksetulomerkit pois jne. Voi kehätoimitsijaparkoja!! Erittäin kisaajaystävällinen suunnitelma, mutta mun mielestä merkkien kanssa venkslaaminen oli aivan turhaa. Jos ei EVL-tason koirat selviä normaalista merkkimäärästä, niin sitten on jotain mennyt koulutuksessa vikaan. Mutta siis näin tällä kertaa. Yksilöliikkeet suoritettiin viidessä osassa: 1. seuraaminen ja zeta 2. luoksetulo 3. ruutu 4. ohjattu 5. hyppynouto, tunnari, kauko-ohjaus. Me oltiin suoritusvuorossa neljänsiä, kisaajia oli kaikenkaikkiaan kymmenen.
Paikallaoloissa ei ollut taaskaan mitään sen suurempaan, tosin piilosta palattuani huomasin että Rian nenä kävi maassa. Näistä molemmista 10.
Seuraaminen tuntui asenteen puolesta hyvälle! Paula oli kuvannut seuraamista kännykällään ja sen mitä siitä näin niin tykkäsin hännästä ja ilmeestä. Siihen se hyvä sitten taisikin jäädä: edisti erityisesti kaavion alkuosassa, hitaassa käynnissä pää oli levoton, pieniä epätarkkuuksia oli siellä täällä. Pisteitä 8,5.
*Videosta puuttuu alkuosa, tässä siis juoksuosuus ja hidas käynti:
Zeta. Miks tämä ei voi koskaan onnistua edes vahingossa?! Liikejärjestys oli maa-istu-seiso. Seuraaminen oli keskittymätöntä, vilkuili merkkejä. Maahanmenon osais tehdä nopeamminkin, vieläpä taisi haistella siinä. Istuminen ok. Seisominen ok mutta vapautti itsensä tosi iloisen näköisenä kun kävelin kohti!! Tuli sitten käskystä seuraamaan jotta saatiin tehtyä loppuun. Zetassa säätäminen alkaa olla jo meidän tavaramerkki... En keksi enää muuta, kuin että tätä pitäis päästä tekemään seuraamisen päälle ehkä sataan eri paikkaan. Pisteitä tästä 5,5.
*Tästäkin puuttuu pieni pätkä alusta:
Luoksetulo oli mun mielestä hyvä. Teki napakat asennot, mut annoin seiso -käskyn liian myöhään. Pisteitä 8.
Ruudussa ei erityistä moitittavaa. Täysi 10!
Ohjattuun noutoon luotin täysin ja mentiin tekemään tätä rinta rottingilla... Mutta joskus on hyvä saada niitä pieniä näpäytyksiä :P Meni hyvin merkille, lähti hyvin kapulalle (vasen), mut viime hetkellä vaihtoi keskimmäiseen! ERITTÄIN harvinainen temppu! Sain pysäytettyä ennen kuin oli keskimmäisellä, ja korjasi käskystä takas vasemmalle. Ruma tarttuminen, kapula lensi eteenpäin. Palautus kohti vieressäni seisovaa tuomaria joten annoin lopussa varuilta vielä ylimääräisen sivu-käskyn. Mitä säätöä! :) Pisteitä jäi vielä vaivaiset 5.
Hyppynouto oli Riamainen ja siitä 10.
Tunnari ok, tosin palautukseen olisin halunnut vähän enemmän vauhtia vaikka tuli kyllä laukalla. Nyt laski itse tosi hyvin kierroksia ja teki töitä hosumatta. Alkuviikosta palautteli vääriä, johon jouduin puuttumaan. Ehkä se oli hyväkin juttu kun nyt oli niin tarkkana. Himpun vino perusasento palautuksessa, pisteitä 9,5.
Kauko-ohjaus oli melkein täysi kymppi jopa itsenikin mielestä. Pienen pieni liikkuminen s-i vaihdossa, mutta muuten tekniikkapuhtaat vaihdot. Pisteitä 9,5.
EVL1, 275,5p ---> TK4!
Samassa kokeessa valioitui Marin Soma -aussie ja Pirjon Pop -bc. Alkuviikosta (6.1) Annan Kepo -belgi sai myöskin kolmannen EVL1 -tuloksen. Sehän meinaa siis sitä että bileitä on tiedossa! :)
TK4 x 3: Ria, Soma ja Pop :)
Sunnuntaina 12.1 me sitten vähän misseiltiin Kajaanissa :D Ria on nätti kuin karkki ja esiintyi Veeran toimiessa handlerina ihan hurjan hienosti, mutta siitäkin huolimatta saadaan käydä kehässä vielä joskus toistekin. Tuomarina oli Latvialainen Zake Ligita:
"Nice feminin bitch. Correct type. Correct type of head, but overshot bite needs stronger underjaw. Exc neck. Straight topline a bit sloping croup. Enough volyme of body. Well argulated. Good mover. Correct temperament. Because of bite disqualification."
maanantai 13. tammikuuta 2014
Mennyttä ja tulevaa...
Tovi jos toinenkin on taas ehtinyt vierähtää viimeisimmästä päivityksestä. Vuosikin ehti vaihtua tässä välissä; siksipä pieni yhteenveto vuoden 2013 tapahtumista.
TOKO: Viime vuoden aikana tapahtui se asia, joka tuntuu harrastamisessa kaikkein parhaimmalle: Riasta kuoriutui vuoden aikana koira, joka tuntuu istuvan omiin näppeihini kuin täydellisen sopiva hansikas :) Tapa, jolla haluan viedä koiraa tokossa (kuin myös tottiksessa) eteenpäin, alkoi selkeytyä. Tajusin, että pystyn oikeasti vaatimaan asioita, enkä joudu varomaan että koira "sammuu" tai "lässähtää" -päinvastoin! Tämän oivallettuani alkoi tekemiseen tulla entistä enemmän voimaa ja asennetta, eli juuri niitä asioita joita tekemisessä arvostan. Tuo koira kyllä antaa paljon kun sille vaan osaa kertoa että mitä siltä haluaa. Yksinkertaista!
Kokeiden valossa viime vuosi ylitti odotukset. Toko SM:ien luokkavoitto oli kirsikkana kakun päällä! Se vahvisti entisestään omaa luottamustani siihen, että koira kykenee toimimaan vaativammissakin olosuhteissa.
Tämä vuosi alkoi tokon osalta lupaavissa merkeissä: Saimme kolmannen EVL1 -tuloksen Varkaudessa 11.1.14, eli yksi tavoite on nyt saavutettu (kisaraportin kirjoitan blogiin myöskin ihan lähipäivinä). TK4 Maiskis Morinda, ei kuulosta yhtään hullummalta;) Hieno tunne kun pääsee tiettyyn tavoitteeseen, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö työtä piisaisi ja paljon. Nyt on kuitenkin motivaatio huipussaan ja visiot tämän vuoden kuvioista selvillä. Seuraava suurempi tavoite olisi ensi kesän SM:t. Hauska päästä katsomaan että mihin taidot riittää Suomen parhaimpien joukossa!
AGILITY: Laji, jossa koira koulutti viime vuoden aikana ohjaajaansa paljon enemmän kuin ohjaaja koiraa. Hetkittäin tulee edelleen se tunne, että onko minusta oikeasti tähän, mutta sitten taas se prkl-asenne vie voiton. Ei löydetty Rian kanssa yhteistä rytmiä kisaradoille, joten tuloksilla ei juhlittu. Kun joku kaunis päivä tämä homma alkaa luistaa, niin voin sanoa että se tunne tulee olemaan suurenmoinen! Ihan pieniä väläyksiä siitä on silloin tällöin näkyvissä... Maailman vaikein laji -oonkohan joskus sanonut tuon aikaisemminkin? ;)
PK: Jälkeä tehtiin viime vuonna aivan naurettavan vähän! Tänä vuonna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä treenaamisen kanssa. BH-koetta ajattelin keväälle, ehkä huhti-toukokuulle.
TOKO: Viime vuoden aikana tapahtui se asia, joka tuntuu harrastamisessa kaikkein parhaimmalle: Riasta kuoriutui vuoden aikana koira, joka tuntuu istuvan omiin näppeihini kuin täydellisen sopiva hansikas :) Tapa, jolla haluan viedä koiraa tokossa (kuin myös tottiksessa) eteenpäin, alkoi selkeytyä. Tajusin, että pystyn oikeasti vaatimaan asioita, enkä joudu varomaan että koira "sammuu" tai "lässähtää" -päinvastoin! Tämän oivallettuani alkoi tekemiseen tulla entistä enemmän voimaa ja asennetta, eli juuri niitä asioita joita tekemisessä arvostan. Tuo koira kyllä antaa paljon kun sille vaan osaa kertoa että mitä siltä haluaa. Yksinkertaista!
Kokeiden valossa viime vuosi ylitti odotukset. Toko SM:ien luokkavoitto oli kirsikkana kakun päällä! Se vahvisti entisestään omaa luottamustani siihen, että koira kykenee toimimaan vaativammissakin olosuhteissa.
Tämä vuosi alkoi tokon osalta lupaavissa merkeissä: Saimme kolmannen EVL1 -tuloksen Varkaudessa 11.1.14, eli yksi tavoite on nyt saavutettu (kisaraportin kirjoitan blogiin myöskin ihan lähipäivinä). TK4 Maiskis Morinda, ei kuulosta yhtään hullummalta;) Hieno tunne kun pääsee tiettyyn tavoitteeseen, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö työtä piisaisi ja paljon. Nyt on kuitenkin motivaatio huipussaan ja visiot tämän vuoden kuvioista selvillä. Seuraava suurempi tavoite olisi ensi kesän SM:t. Hauska päästä katsomaan että mihin taidot riittää Suomen parhaimpien joukossa!
AGILITY: Laji, jossa koira koulutti viime vuoden aikana ohjaajaansa paljon enemmän kuin ohjaaja koiraa. Hetkittäin tulee edelleen se tunne, että onko minusta oikeasti tähän, mutta sitten taas se prkl-asenne vie voiton. Ei löydetty Rian kanssa yhteistä rytmiä kisaradoille, joten tuloksilla ei juhlittu. Kun joku kaunis päivä tämä homma alkaa luistaa, niin voin sanoa että se tunne tulee olemaan suurenmoinen! Ihan pieniä väläyksiä siitä on silloin tällöin näkyvissä... Maailman vaikein laji -oonkohan joskus sanonut tuon aikaisemminkin? ;)
PK: Jälkeä tehtiin viime vuonna aivan naurettavan vähän! Tänä vuonna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä treenaamisen kanssa. BH-koetta ajattelin keväälle, ehkä huhti-toukokuulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)