Agilitykisailua Jyväskylässä 16.2

Nyt se on tehty! Korkkasimme agilitykisailut Jyväskylässä Anne Viitasen radoilla 16.2. Nämä kisat menivät harjoitteluksi, mikä sinänsä ei yllättänyt, mutta sain kuitenkin sen tunteen jota hain: Ria on kisavalmis koira :)

Jännitin etukäteen kaikkea mahdollista: juokseeko lentokeinun, kaahottaako puomin ja A:n läpi, räiskiikö rimoja, karkaako lähdöstä... Ei ollut ollenkaan luottamus kohdallaan jostain kumman syystä. Treenit on sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä ja viime aikoina erityisesti keinuosaaminen on elänyt laidasta laitaan. Kenraaliharjoitus torstaina oli pieni katastrofi, Ria viiletti pitkästä aikaa juoksennella ohi esteiden ja oli muutenkin vähän turhan vallaton. Yritin saada itselleni asenteen, että mennään katsomaan kisoihin että mitä osataan ja että mihin asioihin keskitymme seuraavaksi -tämä tilannekatsaus tuli kyllä hyvään saumaan :)

Olin yllättynyt siitä, että radat eivät olleetkaan pelkästään "suoria ykkösen ratoja" jollaisia odotin. Joutui ihan jopa miettimään, kuinka muutaman kohdan aikoo viedä. Ensimmäisen radan hyllytin päästäessäni koiran esteen ohi kun käännös oli myöhässä. Tuli siinä muutakin sähläämistä, ja oma ohjaaminen oli vähän sellaista laimeaa taapertamista.

Toisella radalla ohjaamisessa oli ehkä astetta parempi tatsi, mutta siitä huolimatta olin useassa kohdassa tooodella paljon myöhässä. Myös siinä kohti, jossa rintamasuunta jäi käännössä suoraan kohti puomia, jonne koira viiletti mennä,vaikka siinä kohti rataa oltais oltu menossa ihan toiseen suuntaan :P

Muttamutta, kaikesta huolimatta tuli tunne, että seuraaviin kisoihin voimme lähteä huomattavasti luottavaisemmilla mielin! Koira osaa, ohjaaja ei -ja asialle täytynee tehdä jotain ;)

Yhteenvetona ajatuksia kisasta:

* Lähtötilanteet: ensimmäisessä jätössä nousi seisomaan. Tein tarkoituksella niin, etten kääntynyt katsomaan koiraa kun jätin sen. Oli noussut heti kun annoin jättökäskyn. Toisella radalla toistin istu -käskyä jätön jälkeen, kehuin kun olin liikkunut omaan aloituspaikkaani, ja kutsuin vasta sitten radalle. Oli tosi hyvin, ei edes tepsuttanut etutassujaan!

* Kontaktit: keinu supersuuri positiivinen yllätys! Toisen radan keinu oli jopa nopea, mutta meni koko ajan sen näköisenä etten pelännyt juoksevan läpi. A-este hyvä, puomi molemmilla radoilla hitaanlainen. Ollaan tehty kontakteja aivan liian vähän vierailla esteillä. Teki huolelliset kontaktit, ei röyhkeillyt. Se oli tavoite joka toteutui :)

* Rímat pysyivät hyvin, jes! Alan olla siitä melko vakuuttunut, että Ria on huolellinen rimojen kanssa kaikkialla muualla paitsi Telkkisillä. Edelleen laittaa pohtimaan, onko syynä oma ohjaaminen vaiko koiran mielentila vai se ikävin mahdollinen vaihtoehto: huono pohja.

* Mitä siis tarvitsisimme juuri tällä hetkellä, on helpohkot pitkien estevälien radat, joissa joutuu juoksemaan. Tipuin kyllä auttamattomasti ohjauksesta pois... Ria ehti kerätä vauhtia suoremmilla kohdilla, ja mulla oli seuraavaan tilanteeseen vieminen aivan kadoksissa. Sellaisella rämpivällä paniikkiohjauksella olis voinut se nollakin vielä tulla, mutta ei kovinkaan kaunis sellainen. Haluaisin kuitenkin ennen kaikkea sen tunteen, että olen ohjauksen "päällä" ja pakka pysyy kasassa. Sitä haetaan nyt seuraavissa kisastarteissa. Ehkä kuitenkin se, että voin luottaa koiraan, antaa mulle enemmän mahdollisuuksia keskittyä nimenomaan siihen omaan tekemiseen.

Videota en halua laittaa "kaiken kansan nähtäväksi" ainakaan vielä. Täytyy ensin sulatella omat räpiköinnit ihan rauhassa ;)

Loppuun jälleen todettakoon, että Rialle reissusta kokonaisuudessaan arvosana 10+. Moni jälleen ihmetteli, että kuinka helppo, kiva ja rauhallinen se on kehän ulkopuolella, mutta tulta ja tappuraa päästessään radalle :)